Tuossa kun ostimme alkukuusta lipaston olohuoneeseen, että saamme kirjat jonnekkin, niin ostopaikan omistaja pakkasi lipaston lasit rikkinäiseen huopaan. Me ei oikeastaan tarvittu huopaa yhtään mihinkään mutta pihalla ei ollut koirille mitään lekottelupaikkaa, joten kaivelin hiukan kaappeja ja laatikoita ja löysin vanhasta rikkinäisestä toppatakista säästetyn vetoketjun sekä villalangan jämän.  Näillä sainkin jo sopivan pussin ommeltua, jonne voi piilottaa peiton ja pari tyynyä. Suojaksi laitoin vielä itse ommellun taljan, joka on tehty vanhasta peitosta ja turkiksen palasesta.
Hyvin helppo ja yksinkertainen tuunaus ja oli kiva, ettei tarvinnut tuota rikkinäistä vilttiä heittää pois vaan ensin hyvällä huollolla saatiin siihen kuntoon, että voi ommella kivaa siitä. Ja jos koirat ei tykkää siitä niin siinä voi ihminenkin istua halutessaan kun pestään koirien hiet ja hajut pois.
Nuppu ja Söpö ovat olleet oikein innoissaan siitä, että hekin mahtuvat nyt pihalle pötköttelemään ja nauttimaan elämästään meidän kanssa.

Leikkasin viltin niin, että rikkinäinen osa jäi saksien alle, ompelin vetoketjun lyhyeille sivuille ja sen jälkeen pussiksi. Huopaa ei tarvitse huolitella, joten jätin reunat sellaiseksi. Hommaan meni noin 15 minuuttia. Lopuksi ompelin käsin villalangalla reunan. Koirilla on myös oma tyyny, varsinkin Nuppu tykkää pitää päätään tyynyllä. Tyyny on ommeltu vanhasta neupepaidasta ja sisällä on vanhan tyynyn sisus.

En harrasta sisustamista ollenkaan, vaan teen ja hankin sen mukaa mikä hivelee silmää. Ei nämä aina sovi toisiinsa mutta ei haittaa mitään sekään. Uutta, vanhaa ja itse tehtyä, se on se meidän kodin juttu ja tulee aina olemaan. Minusta on niin kivaa, että ollaan alettu saamaan asuntoa siihen kuntoon, että voi alkaa suunnitella tupareita.

Koirien vaatteet puhututtaa ihmisiä. Toiset eivät ymmärrä yhtään miksi koiralla on vaatteet tai pitävät sitä eläinrääkkäyksenä. Vaikka koira olisi miten karvainen, niin sen kylmyyden sietotkyky on yksilön sietokyky. Meidän koirat ovat tiibetinspanieleita, tottuneet kylmiin keleihin mutta viima saa ne hytisemään kylmästä. Toinen koirista (Nuppu) Kestää hyvin kylmää mutta nuorempi (Söpö) ei sitten yhtään, ei sille kasva edes talviturkki toisin kuin Nupulle. Nupulla tosin on lähes aina myös tossut jalassa ja viiman tullessa Nupulle laitetaan myös suojaa päälle tai jos on kova kurakeli niin suojataan turkki kuralta (ihon vuoksi).
Mutta Söpö on sellainen vilukissa. Lämmintä pitää olla ihan koko ajan päällä. Välillä kotonakin on liian kylmä ja Söpö viihtyy peiton alla piilossa. Tällä kummallisella tavoin hölmö koira. Viihtyy myös yöllä minun peiton sisällä ja välillä tunkee itsensä paidan sisälle nukkumaan.
Miksi sitten tossut pitää laittaa jalkaan talvella? Yksi syy on se, että koira pysyy lämpimänä mutta ne suojaa myös anturoita terävältä lumelta ja pakkaselta. Kova pakkaslumi voi aiheuttaa anturoihin jäätymiä sekä haavoja. Kun koiralla on tossut jalassa, ei se välttämättä tarvitse muuta lämmikettä päälleen. Jos ei siis ole tällainen vilukissa kuin on meidän Söpö.

Minulla onkin nyt projektina tuottaa muutamia uusia vaatteita koirille, moni vaate mennyt huonoksi ja Nuppu kun on jo vanha tyttö ja lihonut, niin tarvitsee sopivampaa päälleen. Tämä projekti sopii hyvin myös tämän minun Lumppis-projektin kanssa, sillä nyt lumppua on niin paljon, että en halua sitä kaikkea omaan kaappiini. Pakko rajata johonkin tuota lumppumäärää. Tästä kelsistä olisi tarkoitus tehdä myös mantteli, materiaali on vain pinetä palasta, joten palat pitää ensin yhdistää, jotta saan sopivan kokoisen palan, josta manttelin saan. Kuvissa vilahtaa myös Söpön päällä oleva vaaleanpunainen villapaita, joka on muuten Söpön suosikki… Se on ommeltu vanhasta villapaidasta. Tällaisia paitoja olisi tarkoitus tehdä enemmänkin, jotta Söpöllä olisi hyvä paitavarasto, tykkää meinaan kaikkein eniten käyttää tämän tyyppisiä paitoja. Nuppu taas tarvitsee turkille suojavarusteita ja sadesuojaa. Myös sadetossut ovat tarpeen Nupulle.