Söpön oma pesä
12
Söpön oma pesä valmistui muutamassa illassa. Olen syksyllä ostanut eri värisiä ontelokuteita, olen ihastunut Lilli onteloenkuteese , olen tehnyt kyseisestä kuteesta tyttöni kissalle korit. Eco kude sopii meille ja siitä löytyy montaa eri väriä. Itselläni on farkun sininen, sinapinkeltainen sekä vaalean harmaa. Niistä saa jo vaikka mitä virkkailtua.
Söpön oma pesä
Pesän oli tarkoitus olla tarpeeksi pieni, että Söpö tuntee olevansa kohdussa, mutta tarpeeksi iso, että pystyy muuttamaan asentoaan helposti. Tarve tälle pesälle on suuri, sillä Söpö tarvitsee niin paljon huomiota, sekä turvaa. Koira on jo 7 vuotias, mutta aivan vauva, nukkumiseen tarvitsee aina tuttinsa ja minun syli on se kaikkein tärkein 24/7. Tuon pesän tarkoitus on rauhoittaa Söpöä, antaa äidin kohdun fiiliksen, turvallinen kolo kun minä olen poissa tai kun Söpö hermostuu jostakin.
Aloitin tekemällä kuteesta silmukan ja virkkasin silmukkaan kahdeksan kiinteää silmukkaa. Siitä lähdin kerros kerrokselta virkkaamaan ympyrää. Kun ympyrä oli sopiva, virkkasin ilman lisäyksiä noin 15 cm, jonka jälkeen jätin 25 silmukkaa virkkaamatta ja jatkoin lopuilla edestakaisin niin kauan kunnes olin tyytyväinen korkeuteen. Loin viimeisellä kerroksella 25 silmukkaa ja näin sain sisäänmenoaukon tehtyä. Muutama kerros jälleen korkeutta ja aloitin kavennukset. Lopuksi virkkasin sisäänmenoaukon ympäri harmaalla kuteella jämäkämmän osan.
Tähän ei ole siis mitään ohjetta, kokeilemalla ja purkamalla itsekin tämän tein. En jaksanut alkaa kirjoittaa ylös mitä kaikkea tein ja millä määrillä. Silmämääräisesti vain menin.
Söpön rakas pesä
Kun pesää ekaa kertaa kokeiltiin, niin Söpöä ei sieltä enää pois saatu. Oli pakko lopulta kantaa söpö pesän sisällä sisälle ja viedä sänkyyn koko hökötys. Siellä Söpö nukkui pitkän tovin, tuli ulos vasta kun mies oli lähdössä viemään tyttöjä lenkille. Nyt on pidettävä pesä mukana, oltiin sitten sisällä tai ulkona.
Nuppu taas on sitä mieltä, että hän ei mihinkään pesään mene ja tallustelee suoraan pesän katon päälle ja nukahtaa siihen. Näin eri luontoisia nämä meidän tytöt ovat, vaikka ovat samaa rotua. Nuppu ei siis arvosta tätä pesää ollenkaan, joten hän saakin sitten ihan oman pesän, erilaisen, itselle sopivan ilman kattoa.
Ihanaa viikonloppua teille kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS:
Mulla on blogijumi
Kyllä, totta se on. Mulla on blogijumi,ärsyttävä jumi tuli kylään, eikä meinaa millään lähteä. Tosin homma on niin, että se jumi ilmestyi tasan silloin kun oma tietokoneeni hajosi, sitä ei olla vieläkään saatu kuntoon. Kone toimii kyllä muuten mutta siitä on kadonnut verkkosovitin. Ohjeiden mukaan on koitettu herätellä sitä ja aluksi saatiinkin se esiin hetkeksi ja nyt sitä ei löydy taas ollenkaan. Joten nyt odotetaan tästä kaikesta papereita, että voidaan laittaa vakuutukseen. Nähtävästi uusi kone hankittava TAAS!
Viikonloppu on siis mennyt täysin kotosalla, on taisteltu tietokoneen kanssa ja ommeltu ja laitettu pihaa. Siinä ne tärkeimmät. Nukuttua on tullut todella huonosti ja järkyttävät allergiakohtauksetkin iski vasten kasvoja. Eli sellainen kiva viikonloppu takana.En ole katkera, mutta kuitenkin… Lepo olisi ollut kiva mutta unihemmokin jätti tulematta ja unet ovat olleet super levottomat. Että kivaa viikkoa minulle vaan hei.
Mulla on blogijumi
Blogijumin lisäksi uskon, että minua vaivaa kuvausjumi. Voitteko arvata miksi? Noh, tässä on nyt pidempään oltu ilman kameroita kun molemmat hajosi…Juu, voitteko kuvitella, että tämäkin vielä. Huoh, tosin tämä on jo pidemmältä ajalta tämä juttu. Toisen kameran objekti on mennyt rikki ja toinen alkaa vedellä muuten vain viimeisiään. Pitää viedä huoltoon, jos se siitä tokenisi. Mene ja tiedä. Puhelimella siis on tullut paljonkin kuvattua sitten. Se taas ei ole mun juttu ollenkaan.
Eli kun ei ole kunnon kameraa, niin kuvaaminen ei ole inostanut. Onneksi jotain räpsyjä tulee välillä laitettua Instaan, mutta harvoin sinnekään. Tää akka on siis jumissa kokonaan. Onneksi ompelukone toimii, tai tämä varakone. Pääkone on vieläkin hallin lattialla odottamassa konesairaalaan pääsyä. Miten voikaan kaikki laitteet olla nyt samaan aikaan kaput? Tää on joku karma juttu, ekös vaan? Mutta en tietääkseni ole tehnyt mitään tyhmää kenellekkään mistä pitäisi näin maksaa…
Mitä odotan ensi viikolta?
En kuulkaas yhtikäs mitään. Vähän tuntuu sille, että mitään ei kannata odottaa eikä suunnitella kun kuitenkin käy niin, että kaikki heittää härän pyllyä. Joo, olen nyt tosi positiivinen, kas kun ei posetiivari. Ehkä se aurinko suostuu tähän risukasaan vähän edes paistamaan vielä? Jaa, että tuli tästä postauksesta tämmöinen valivali ja pulipuli juttu. Ehkä välillä on hyvä päästää se paha ulos, että hyvä pääsee vuorostaan sisään, vai mitä? Ja nyt kun tämä teksti loppuu pitää alkaa miettiä, että mitä ihmeen kuvia sitä laittaisi kuvittamaan tätä valitusta. Hirviökuvat olis hyviä tähän. Muttei niitä ole mulla.
Muksaa iltaa kaikille!