Olenko vielä normaali vai jo kenkähullu?
4
Olenko vielä normaali vai jo kenkähullu? Tätä kysymystä kysyn itseltäni aika useasti, mutta lähiaikoina yhä enemmän. Miksi? Minäpä kerron: Kun olin Erasmus+ nuorisovaihdossa Tanskassa, mieheni rakensi minulle yllätystä. Ei suklaata, ei ruusuja, vaan rautaa ja ruuveja: kenkähyllyn. Ja kyllä, rakkaus voidaan joskus näyttää porakoneella, ei pelkillä sanoilla.
Olenko vielä normaali vai jo kenkähullu?
Kuvittele tämä: palaan kotiin reissusta, laukussa tuliaisina teini-ikäisten unelmia ja vähän liian monta sipsipussia, ja ensimmäinen asia, jonka näen, ei ole tyhjä jääkaappi tai tiskivuori, vaan huone täynnä kenkiä, siististi aseteltuna Lindbergsin hyllyille. Minulle! Kokoelmalleni! Tai no, ainakin osalle siitä…
KENKIÄ ENEMMÄN KUIN JÄRKEÄ?
Tässä vaiheessa lienee hyvä myöntää: kaikki kengät eivät edes mahdu tälle hyllylle. Osa on laatikoissa sängyn alla. Osa kaapeissa. Ja osa (ehkä ihan muutama) vielä laatikoissa pinossa hyllyn edessä. Olenko jo menettänyt kontrollin? Ehkä. Mutta jokaisella on paheensa, minun ei haise eikä huuda, mutta kyllä se klonksuu ja kipittää koroilla.
Kenkähyllyn rakentaminen ei ollut vain rakkauden ele, se oli myös puhdas välttämättömyys. Kun yksi pari menee ostoskoriin ihan vaan koska “näissä on täydellinen sävy turkoosia”, ja toinen koska “ihan kuin olisi paljain jaloin, mutta paremmalla asenteella”, on jossain vaiheessa myönnettävä, että tavallinen kenkäkaappi ei enää riitä.
Kengät kuin henkilögalleria
Kenkäkokoelmani ei ole vain kokoelma tavaroita, se on kuin oma elämäntarina pohjepituisten sandaalien ja platformien kautta. Siellä on:
- Punaiset polka dot -kiilakorot, jotka huutavat 1950-luvun pin-up-henkeä
- Neonkeltaiset statement-sandaalit, jotka eivät kysy “miksi”, vaan “miksi ei”
- Käsintehdyt espanjalaiset punotut unelmat, joissa on kukkia ja voimaa yhtä aikaa
- Napitettavat ruskeat Mary Janes -kengät, suoraan jostain Jane Austenin maailmasta (paitsi mukavammat)
- Koko rivi tanskalaisia puukenkiä, koska mikään ei sano ”olen vakavasti otettava aikuinen” niin kuin tukevat, punaiset klopit.
- Ja kyllä, siniset, vihreät, nahkaiset, mokkaiset, korkeat ja matalat. Joka mielialalle, jokaiselle päivälle, jokaiselle minälle. Ne ovat vaatekaappini lempikirjoja, joita voin lukea jaloillani.
Mutta miksi?
Rehellisesti? En edes yritä puolustella enää. Jokainen pari on joskus “se viimeinen”, joka “vielä tarvitaan”. Jokainen värisävy “ei löydy entuudestaan”, vaikka samankaltainen olisi jo kolmessa eri materiaalissa. Ja jokainen aleprosentti tuo mukanaan uuden perustelun, miksi juuri nyt tämä pari täytyy saada.
Itseironisesti voin sanoa: kyllä, olen se ihminen, joka pakkaa lomamatkalle neljät kengät kolmen päivän reissulle. Kyllä, olen testannut kenkiä kotona vain kävelläkseni niissä olohuoneen ympäri viisi minuuttia ja sitten laittanut kengät kauniisti esille jonnekin. Ja kyllä, olen harkinnut järjestäväni kengilleni nimenantojuhlan.
Kenkäkaappi kertoo meistä enemmän kuin kuvittelemme. Miehen rakentama hylly ei ole pelkkä säilytysratkaisu, se on muistutus siitä, että joskus rakkaus ei ole sanoja vaan jakoavaimia. Että joku näkee sinun tarpeesi (tai paheesi) ja sanoo: “Rakennetaan sille oma paikka.” Ja ehkä se onkin se todellinen rakkauden kieli. Ei se, että vähentää kenkiä, vaan se, että antaa niille tilan kukoistaa.
Onko sinulla oma paheesi, jolle kaipaisit rakkaudella rakennettua hyllyä? Vai löytyykö kenkähulluja lisää? Jaa kommenttisi, tai kuvat omasta kenkärivistöstäsi!
Aurinkoista päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Tarjotinpidike huovasta ja pitsinauhoista
Tarjotinpidike huovasta ja pitsinauhoista on helppo ja nopea toteuttaa. Tarvitset lisäksi vielä kepin, joko ihan ostetun tai luonnosta napatun. Tällainen tarjotinpidike on suloinen vaikka onkin vanhaa aikaa kuvastava asia. Meillä tarpeellinen, sillä tarjottimia löytyy monen monta.
Tarjotinpidike huovasta ja pitsinauhoista
Tämä tarjotinpidike valmistui vähän sillä ajatuksella, että mitä sattuu kaapista löytymään. Ja hienosti löytyi kaikenlaista mistä tekee. Nämä materiaalit sopivat täydellisesti meidän kotiin, jossa on tummaa puuta ja antiikkia. Tässä hommassa ei siis kauheasti nenä tuhise.
Tarvikkeet:
- huopaa
- lakanapitsiä
- Keppi
- Narua
Tee näin:
- Leikkaa huovasta noin 50×10 cm palaset
- Ompele keskelle koristenauha.
- Ompele kapeat päät yhteen.
- Sovita keppi väliin ja merkkaa päällitikkauksen pakkka.
- Päällitikkaa ja pujota keppi ompeleiden väliin.
- Kiinnitä naru halaumallasi tavalla.
- Ripusta seinälle.
Meillä on monta tarjotinta ja näin kaikki tarjottimet pääsevät hienosti olemaan osa sisustusta. Ne on myös helppo ottaa käyttöön kun ne eivät ole laitettu kaappiin alimmalle hyllylle piiloon kaiken alle. Meillä kun on lähes päivittäisessä käytössä tarjottimet, niin tämä on helppo tapa pitää ne käden ulottuvilla.
Pienet ja nopeat DIY -ideat
Vielä muutama vuosi sitten kaikenlaiset pienet DIY -ideat olivat osa blogien sisältöä, ei mitään isoja vaan joukossa oli joitakin pikkuruisia ideoita, joita oli helppo jokaisen kokeilla. Sellainen on hiukan vähentynyt nyt ja matalankynnyksen käsityöt ovat jääneet nyt vähän unholaan. Vaikka näin on käynyt, on kädentaidot nousseet ilmiöksi varsinkin nuorten keskuudessa. Kädentaidoissa on paljon hyvää ja kiertotaloudessa eri asteinen käsityö on se tämän päivän juttu.
Ei tarvitse siis osata tehdä vaatteita, mutta kiertotaloudessa tärkeää on se, että osaa ommella napin tai korjata rikkoutunut sauma. Nykyään ompelukoneiden saatavuuskin on helppoa, kun voi varata ompelukoneen ihan kirjastosta käyttöön. Omia laitteita ei siis tarvitse olla ollenkaan kun tekee vaikka korjauksia. Nykyään on myös se, että korjaaminen saa myös näkyä, esimerkiksi kun parsii reikäisen sukan, voi parsia niin, että tulee näkyvä kuva sukkaan. Tai neuleessa näkyy parsinta monin eri värein. Olisikin ihanaa, jos vieläkin eri blogeissa näkyisi erilainen kädentaito, eikä vain ns. käsityöblogeissa.
Mahtavaa viikonloppua!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: