KahvisäkkiTyyny
2
Tämä kahvisäkkityyny sai alkunsa, kun Rätti ja lumppu -projekti nytkähti eteenpäin, hyvin pienellä, miltei mikroskooppisella muurahaisaskeleella. Mutta vau mikä askel! Siinä se nyt on: kahvisäkistä ommeltu tyyny, jolla ei todellakaan nukuta päikkäreitä, ellei halua herätä verkkokuvio otsassa.
KahvisäkkiTyyny
Kun inspiraatio tulee kierrätyskeskuksesta, eikä kysy lupaa
On hetkiä, jolloin suuri visio syntyy käytännössä nollasta. Tai no, yhdestä Kierrätyskeskuksen kahvisäkistä, joka suorastaan huusi päästä uuteen elämään. Säkki oli nähnyt maailmaa: se oli kulkenut intialaisella kahviplantaasilla, hengittänyt varastojen pölyä ja seilannut maita ja mantuja, ennen kuin se päätyi kainalooni ja kotiini. Ja nyt, nyt se on tyyny.
Sitä voisi sanoa kiertotalouden voitoksi, tai ainakin ompelukoneeni pieneksi taistoksi, jonka se voitti. Langat pysyivät kasassa, neula ei napsahtanut poikki, ja vain kaksi kertaa jouduin toteamaan ääneen: ”Miksi minä teen tätä itselleni?” Mutta lopputulos on sympaattinen ja rouhea. Sellainen sisustuselementti, joka huutaa: “Minä olen nähnyt elämää, ja minä olen edelleen hyödyllinen.” SEO-näkökulmasta tämä on myös täydellinen avainsanalle kahvisäkkityyny. Sillä kyllä, nyt se on selvästi asia.
Rätti ja lumppu -projektin uusi etappi
Projektini, joka tunnetaan mahtipontisella ja kansanperinteitä hivelevällä nimellä Rätti ja lumppu, sai tästä uuden sivujuonen. Tässä projektissa ideana on muuttaa rikkinäiset, hylätyt ja kulahtaneet tekstiilit joksikin uudeksi tai ainakin joksikin, joka ei enää makaa kaapin perällä häpeämässä kohtaloaan.
Olen kerännyt jemmaan kaikenlaista “kierrätysmatskua”, kuten rikkinäisten tyynyjen ja pehmolelujen sisuksia sekä niitä sellaisia kankaita, joita “ei vielä kannata heittää pois, koska tästä voisi joskus tehdä jotain.” Nyt niille tuli käyttöä! Tai siis niille tuli yhden tyynyn verran käyttöä. Materiaalia olisi riittänyt vielä ehkä puoleen tyynyyn, jos olisin leikannut erittäin luovasti ja uhmannut fysiikan lakeja. Mutta en lähtenyt siihen. Haluan säilyttää projektissa edes jonkinlaisen arvokkuuden.
Tyyny, jolla ei nukuta päikkäreitä
Tämän tyynyn funktio on selvä: se EI ole päikkäri- tai päiväunikäyttöön. Burlap-kangas eli kahvisäkki on ihanan rustiikkinen, mutta kun poski kohtaa sen, tapahtuu suunnilleen sama kuin jos painaisi päänsä hiekkapaperiin. Pinta on rouhea, jämäkkä ja jättää todistetusti printtikuvion poskeen kuin olisi osallistunut johonkin urbaaniin kahvimerkkiseremoniaan.
Mutta sisustukseen, siihen se sopii täydellisesti. Se on kuin sisustuksellinen espresso: pieni, mutta potkaisee.
Lisäksi tyyny kertoo tarinaa: se puhuu kierrätyksestä, maailmanmatkaamisesta ja siitä, kuinka pienikin kangaspala voi saada uuden elämän, kunhan ompelija uhraa muutaman hermosäikeen ja yhden iltapäivän.
Kahvisäkkien persoonallisuus sulattaa sydämet
Kahvisäkissä on jotain romanttisen rosoista. Sen painettu teksti, logot ja kuljetusmerkinnät antavat sille luonteen. Minun tyynyssäni lukee “Robusta Parchment AB Crop 2017–2018”, ja jos joku kysyy, vastaan ylpeästi: “Kyllä, tämä on vintagea.”
Säkin toisella puolella taas on vaikuttava KAFFA-handshake-kuvio, joka näyttää siltä, että tyyny olisi mukana maailmanrauhan neuvotteluissa. Visuaalisesti tyyny toimii minkä tahansa sisustuksen keskellä: boheemin, rustiikkisen, skandinaavisen tai täysin sekavan. Se on statement piece, tiedät kyllä, kuten ne design-esineet, jotka maksavat pari sataa ja näyttävät siltä että joku unohti ne sadepäivänä ulos. Tässä vain plussana on se, että tämä maksoi ehkä kolme euroa.
Miksi tämä on SEO:n unelma?
Tässä postauksessa vilahtelee avainsanoja kuten:
- kahvisäkki tyyny
- kierrätetty sisustus
- Rätti ja lumppu projekti
- DIY kahvisäkistä
- upcycling ideat
Googlen algoritmi ilahtuu, ja niin ilahdut sinäkin, kun joku löytää tämän projektin ja ajattelee: ”Hei, minäkin haluan tuollaisen kahvisäkkityynyn!”
pieni askel ihmiselle, suuri askel kahvisäkille
Vaikka projektini eteni vain yhdellä miniatyyrikokoisella askeleella, se oli tärkeä. Jokainen lumppu on nyt yhden tyynyn verran vähemmän hukassa, ja minä olen yhden ompeluseikkailun rikkaampi.
Ja mikä tärkeintä:
- Tällä tyynyllä ei nukuta päikkäreitä.
- Tätä tyynyä ihaillaan.
Harkitsen jo seuraavaa kahvisäkkilöytöä… Rätti ja lumppu -projekti ei lepää, toisin kuin tämä tyyny.
Rentoa sunnuntaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Kassin salaperäinen viimeinen matka
Kassin salaperäinen viimeinen matka alkoi täysin tavallisena päivänä. Tai niin minä luulin. Mutta kun vetoketju sanoi sopimuksensa irti ja kangas kuiskasi tarinoita menneiltä reissuilta, tiesin, ettei tämä ollut loppu. Kassilla oli vielä yksi seikkailu edessään, ehkä sen suurin.
Kassin salaperäinen viimeinen matka
Se seisoi ovenpielessä, tuttu kangaskassi, joka oli nähnyt enemmän kuin moni ihminen. Se oli kantanut kangaskaupan löytöjä, kulkenut torilta kotiin omenien ja yrttien tuoksussa, ja istunut kesäpäivinä aurinkotuolin vieressä kuin uskollinen ystävä. Mutta nyt… sen reuna oli ratkennut. Kahvat repsottivat kuin väsyneet kädet, ja kankaan kuvio näytti hengittävän menneiden aikojen sinivalkoista tarinaa.
Minä katsoin sitä, ja se katsoi minua tai ainakin siltä se tuntui. “Onko tämä loppu?” kysyin hiljaa, ja jostain syvältä ompelulangasta kuului vastaus: “Ei vielä.”
NIIN ALKOI KASSIN SALAPERÄINEN VIIMEINEN MATKA
Ensimmäinen etappi: leikkauspöytä. Sakset välkkyivät kuin kohtalon miekat, ja jokainen napsahdus oli kuin uusi alku. Kassi ei itkenyt, se vain huokaisi helpotuksesta. Lopulta sen kangas lepäsi pöydällä, paisley-kuvio täynnä muistoja, merituulta ja torikahvien hymyjä.
Toinen etappi: uudestisyntyminen. Kun painoin sormeni kankaaseen, tunsin sen puhuvan. Se halusi jäädä parvekkeelle, sinne, missä meri näkyy juuri sopivasti ja aurinko osuu iltaisin täydellisesti kukkaruukkujen lomaan. Syntyi idea: tyyny. Ei mikä tahansa tyyny, vaan kassi, joka ei suostunut katoamaan hiljaa.
Ompelukone hyräili kuin olisi tiennyt salaisuuden. Jokainen pistos sitoi tarinaa uudelleen: se, joka oli kerran kantanut maailmaa harteillaan, saisi nyt levätä sen päällä. Ja kun täytin sen pehmeäksi ja asetin parvekkeen sohvalle, se näytti niin rauhalliselta kuin olisi vihdoin löytänyt paikkansa.
Luku kolme
Mutta tässä tarinassa on vielä kolmas luku. Illalla, kun istuin parvekkeella teekupin kanssa, tuuli kääntyi mereltä. Tyyny (tai pitäisikö sanoa entinen kassi) tuntui hymyilevän. Sen sinivalkoinen kuvio elää nyt auringon ja varjon rytmissä, kertoo omaa tarinaansa kaikille, jotka sattuvat istahtamaan sen päälle. Se on edelleen seikkailija, vain eri muodossa. Enää se ei kanna ostoksia, se kantaa muistoja.
Jos kuuntelet tarpeeksi tarkasti, voit kuulla sen kertovan reissustaan kangaskaupan hyllyiltä parvekkeen sohvannurkkaan. Siinä on tarina, joka ei mahdu vetoketjuun eikä kahvoihin, vaan johonkin paljon suurempaan: uudelleen syntymisen taikaan.
Kassin salaperäinen viimeinen matka on muistutus siitä, että loppu voi olla myös alku. Että rikkinäinen voi olla kaunis, ja että jokainen materiaali, aivan kuten me ihmiset, voi löytää uuden tarkoituksen, kun vain kuuntelee, mitä se haluaa kertoa.
Kassista suosikkityynyksi
Ja ehkä juuri siksi se on nyt suosikkityynyni. Se ei ole vain osa sisustusta, vaan osa elämääni, osa tarinaa, jota VillaNannan maailma rakastaa: pieni pala käsityön taikaa, vähän hulluutta, ja paljon sydäntä.
Kassi ei koskaan lähtenyt minnekään. Se vain muutti muotoaan ja jäi asumaan luokseni, parvekkeen ilta-aurinkoon, missä tarinat lepäävät ja jatkavat kuiskaamistaan tuulen mukana.
Ihanaa sunnuntaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: