Kastelholman linna
20
Kastelholman linna oli meillä ainut suunniteltu kohde ja aluksi meidän tarkoitus oli mennä sinne linja-autolla, mutta koska me emme luottaneet julkiseen liikenteeseen, niin meidän vuokra-auto odotti hotellin parkkipaikalla. Oli muutenkin hyvä juttu, että meillä oli vuokra-auto, nimittäin linja-autolla emme olisi päässeet niin vain takaisin Sundista.
Kastelholman linna
Kastelholman linna on keskiaikainen linna, jonka loistoaika oli Kustaa Vaasan aikana, linna on saanut uutta ulkonäköä monen sadan vuoden aikana, mutta lopulta linna hylättiin ja sen annettiin rapistua ja raunioitua. Nykyään linna on restauroitu upeaksi linnaraunioksi ja kesäisin linna on avoinna turisteille. Alueella on myös ulkomuseo sekä vankilamuseo. Linnaan pääsee museokortilla, ilman korttia linna +vankilamuseo 8€ aikuisilta ja lapsilta 5€.
Linnassa oli sama fiilinki kuin on Raaseporin linnanraunioilla. Tosin Kastelholman linna on suurempi ja komeampi kuin Raaseporin linnanrauniot. Toki Kastelholman linna on paremmin säilynytkin. Itse rakastan linnoja ja aina on nähtävä yksi jos ollaan sellaisella paikalla, missä linnoja on. Siksi Puola, Saksa sekä Englanti ovat meillä matkalistalla, linnakierrokset ovat parhaat. Myös molemmat poikani tykkäävät paljon linnoista, koska ritarit ja linnojen elämä kiinnostaa heitäkin.
kruununvankila Vita Björn
Tämä pikkuinen vankila toimi kaikkiaan 200 vuotta. Vankilan toiminta suljettiin lopulta 1950-luvulla ja museoitiin 1980-luvulla. Vankilamuseossa pääsee tutustumaan entisaikojen vankilan toimintaan, miten vangit sijoitettiin, keitä siellä oli. Kuinka monta vankia oli yhdessä pienessä huoneessa ja miten vankienhoito tapahtui minäkin aikoina.
Oli jännä aikamatka linnan jälkeen. Vankilakierros maksaa erikseen, itsellä on museokortti, mutta vankilamuseoon sillä ei päässyt. Sisäänpääsymaksu oli vain 2€ ja lapsilta 1€. Eniten poikaa kiinnosti pihalla ollut paalu. Isä ja museon ovella ollut henkilökuntaan kuulunut nuorimies kertoivat pojalleni, että paalu oli ruoskimista varten ja ovella ollut mies juuri punoi ruoskaa, jota on käytetty aikanaan vankien kuritukseen. Härdelli kuunteli hämmentyneenä ja suu auki. Ei meinannut millään uskoa, että kukaan nyt toisia ruoskisi.
Åland Distillery
Olimme aika poikki ja nälkäisiä kun olimme kiertäneet linnan sekä vankilamuseon. Vielä oli nähtävänä ulkomuseo, mutta lopulta päätimme jättää sen kiertämisen ensikertaan. Siirryimme suosiolla pieneen baari & kahvila, joka on heti vankilamuseon vieressä. Kiva rento paikka, jossa voi syödä herkullisen myöhäisen lounaan.
Nyt kysynkin teiltä, mitä mieltä olette siitä, että lapsi saa tilata alkoholittoman oluen?
Tästä asiasta on nimittäin nyt lähiaikoina paljon puhuttu somessa ja myös minä olen asiaa kysellyt Facen eri ryhmissä. Olisi myös kiva, jos perustelisit oman vastauksesi. Kannattaa myös muistaa, että panimot voivat valmistaa 0% alkoholijuomia.
Kastelholman linna ja matka hotelliin
Linja-autolla kulkiessa emme olisi päässeet lähtemään museosta hotelliin kovin helposti. Menomatka Maarianhaminasta Sundiin lähti 10.00 ja paluu olisi ollut 17.00. Siinä välissä ei kulje autoja kumpaankaan suuntaan. Joten vuokra-auto oli loistava vaihtoehto. Kun olimme syöneet, mietimme hetken, että menemmekö ulkomuseoon vielä vai lähdemmekö ajamaan Maarianhaminaan takaisin. Päätimme siis lähteä ajamaan kohti Maarianhaminaa, toiste sitten myös ulkomuseo myös. Kun pääsimme hotelliin, poika alkoi etsiä aurinkolasejaan autosta ja repustaan.
Aurinkolaseja ei löytynyt, joten pienen itkun ja kiukuttelun jälkeen lähdimme takaisin Sundiin ja museoalueelle, tai lähinnä baariin, jossa olin itse nähnyt aurinkolasit viimeksi. Lasit löytyivät onneksi vessasta, poika muisti matkalla, että ne olivat hänellä mukana vessassa ja hän oli laittanut ne käsipaperihökötyksen päälle. Aurinkolasit päähän ja takaisin Maarianhaminaan. Johan oli taas reissu.
Nautinnollista päivää kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS:
Perhetreffit Fiskarsin kylässä
Eilen meillä oli perhetreffit Fiskarsin kylässä. Mitään enempää suunnitelmia meillä ei ollut tekemisen osalta, vain pöytävaraus ravintolassa. Lopulta kävimme museossa, panimolla sekä Fiskars shopissa. Vintage kauppa ei ollut auki ja toiseen vintage liikkeeseen oli sitten sen verran pitkä matka, ettei sinne lähdetty.
Perhetreffit Fiskarsin kylässä
Meillä on normaalisti ollut perhetreffit Turussa aina tuossa touko-kesäkuun vaihteessa. Silloin yleensä on käyty syömässä synttäripäivällinen Vaakahuoneella. Viime vuonna vanhempi poikani ei päässyt mukaan, kun oli kiinni intissä ja tänä vuonna meillä kaikilla oli hyvin kiireistä töissä, joten tämä ihana perinne loppui. Mutta koska meille perhe on tärkeä, mietimme milloin voisimme järjestää aikaa ja nähdä, viettää päivä yhdessä.
Kun kolmella on loma heinäkuussa ja yksi neuvottelee vapaaksi päivän, niin ei muuta kuin kohde jonne kaikki mennään. Tyttäreni valitsi kohteeksi Fiskarsin kylän. Mehän olimme siellä viime kesänä nuorimmaisen kanssa pienellä seikkailulla. Paikka oli tuttu siis ja nytkin jäi paljon näkemättä, ensi kerraksi jäi siis vielä tekemistä.
Oli ihana seurata miten lapset ”kiusoittelee” toisiaan, heittäytyy leikkimään ja nauttivat toistensa seurasta täysin. Kun jouduttiin paljon jonottelemaan joka paikkaan, niin ihmisillä oli hauskaa kun katselivat ja kuuntelivat meidän tenavien hassutuksia. Lopulta kun teimme ostoksia Fiskars shopissa, alkoi kauhea sade. Vaikka meillä oli aikaa vielä ruokailuun, niin porukalla alkoi olla nälkä ja väsymys painoi jo hiukan. Ei muuta kuin kyselemään ravintolasta, joko voitaisiin tulla ja saatiin pöytä onneksi. Jono oli pitkä ja ruoka tuli pöytään eri aikaan. Kolme sai ruokansa vasta rapian puolen tunnin jälkeen. Mutta mukava oli istuskella ja jutella rauhassa.
Kun lapset kasvaa aikuisiksi
Kun lapset kasvaa ja muuttaa pois kotoa, niin siihen ei oikein osaa edes varautua. Vielä kun lapset asuu ihan eri paikkakunnalla, niin näkeminen on aina vähän hankalaa. Nuorimmaisen ikävä on kova paikka itsellekin kun itselläkin on ikävä niitä omia palleroitaan. Tämä porukka on aina ollut niin tiivis ja vaikka aina elo ei ole ollut ruusuista, niin siitä huolimatta pidämme yhtä. Perhe on tärkein.
Tällaiset perhepäivät lujittavat perhesiteitä ja löydetään toisenlainen tapa olla yhdessä perheenä, vaikka ne aikuisten lasten omat kumppanit ilmestyvät myös kuvioihin. He oppivat myös sen, että meidän perheessä tehdään asioita yhdessä, siihen pitää tottua. Koska meillä on hyvin pieni suku, niin on tärkeää pitää yhtä ja olla voimallisia yhdessä.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS: