Meidän perinne
8
Meidän perinne on se, että joka kesän kynnyksellä ajellaan Turkuun, nähdään koko meidän poppoo ja mennään syömään Vaakahuoneen Paviljonkiin. Tämä reissu tehdään ihan sen vuoksi, koska esikoinen sekä kuopus täyttää molemmat vuosia toukokuussa ja vietämme niitä yhdessä. Samaan me myös liitetään kaikki muutkin merkkipaalut ja sen sellaiset. Eli ihan perheen kesken vietetään kivaa kesäpäivää. Tänä vuonna tosin tuo keskimmäinen lapsi oli poissa, mutta oli hengessä mukana kuitenkin.
Tämä hauska perinne meillä oli jo ennen kuin muutimme pois Turusta. Tämä alkoi silloin silloin kun esikoinen muutti kotoa pois ja alkoi takentaa omaa elämää. Joskus on käynyt myös niin, ettei olla voitu järjestää reissua heti tässä kesän kynnyksellä, vaan se on siirtynyt myöhempään ajankohtaan, kuten viime vuonna. Mutta silloin huomasimme myös sen, että tämä mukava hetki on meille parempi kuin tuollainen seikkailu retki jonnekkin muualle. Miksi niin? Päädyimme kuitenkin syömään Vaakahuoneelle…
Asuni:
Matka-asuni oli ihan vain leggarit ja college, mutta kun pääsimme määränpäähän, niin vaihdoin vaatteeni hiukan sopivammaksi iltaan.
- Paita: Kierrätyskeskus
- Farkut: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto
- Farkkutakki: Itse tehty
- Kengät: Pojan ostamat
- Sateenvarjo: Krakova
Meidän perinne
Minusta on valtavan ihanaa, että meillä on tällainen perinne, että lapset voivat nähdä toisiaan ja nauttia toistensa seurasta. Jutella asioista ja puuhata keskenään. Varsinkin kun lapsilla on ikäeroa paljon. Esikoisen ja kuopuksen välillä on 15 vuotta. Näin kykenevät pitämään suhdettaan yllä koko vuoden puhelimitse. Olisihan kivaa nähdä useamminkin mutta valitettavasti työt aiheuttaa koko ajan enemmän hankaluuksia. Mutta pikaisetkin reissut ovat tärkeitä.
Turkuun on muutenkin kiva tulla käymään. Silloin nähdään muitankin ihmisiä, kuten isovanhempia. Mutta tärkein juttu oli, että Nila, Nuppu ja Söpö näkivät toisensa ensimmäistä kertaa. Söpö pikkuisen murahteli ja ihmetteli mikä kumma otus tuo tuolla ylhäällä on mutta ei muuta. Ehkä Nilalla oli kotikenttäetu tässä. Söpöä kiinnosti minun tyttöni enemmän kuin kissa. Kun nämä karvakorvat saisivat rakennettua suhteen toisiinsa, niin kahden kaupungin välinen matkustelu tulisi paljon helpommaksi.
On ihanaa katsella miten lapset kisailee ja juttelee toistensa kanssa, halailee ja suunnittelee tekemistä. Vanhemmat tietenkin ovat kiinnostuneita nuorimman koulunkäynnistä, kaverisuhteista ja harrastuksista ja isommilla on keskenään taas ihan omat jutut, joista juttelee. Eikä unohdeta tietenkään meitä aikuisia. Meidänkin kanssa jotain vähän jutellaan.
Tämä meidän perinne on tärkeä tälle perheelle. Näin voimme hyvin pitää läheiset välit, vaikka ei niin paljon nähdä toisiamme, vaan joudumme pitämään yhteyttä lähinnä puhelimitse, WA kautta. Tällä tavoin me kuitenkin olemme osa toistemme arkea ja elämää ja tiivis porukka, vaikka yksi asuu muualla ja toisella on jo toinen jalka omassa elämässä.
Puutorin kirppis
Puutorin kirppis oli kiva uusi yllätys, puutorin kupeessa. En ole ennen täällä käynyt, enkä tiedä miten pitkään se on ollut toiminnassa tuolla. Aika paljon oli myynnissä juuri pikamuotia ja selkeitä vintagetuotteita ei juuri ollut. Yksi loosi tosin löytyi ja sieltä olisinkin napannut ison määrän ihania vintagevaatteita, jos vaan tissini olisivat mahtuneet vaatteen sisälle. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, joten ne ihanuudet saivat jäädä sinne, valitettavasti. Vaikka montaa vintage vaatetta en löytänyt, niin jotakin kuitenkin ja yhden vintage paidan nappasin mukaani. Kaikin puolin onnistunut reissu siis.
Loppuun käytetyt Filat 45€ ja tosiaan aivan loppuun käytetty. Miksi? Ei niissä kuitenkaan arvo lisäänny, ne ovat vain Filan lenkkarit, ei mitään arvotavaraa.
Ainut sellainen negatiivinen asia kirppiksellä oli se, että näistä pikamuotivaatteista pyydettiin ylihintaa. Toki olen tätä nähnyt myös Pääkaupunkiseudulla, mutta harvemmin kuitenkin. Loppuun käytetyt Filat 45€ ja tosiaan aivan loppuun käytetty. Miksi? Ei niissä kuitenkaan arvo lisäänny, ne ovat vain Filan lenkkarit, ei mitään arvotavaraa. Sama ihan loppuun käytetyt Heman vaatteista pyydettiin valtavia summia, jotka eivät uutenakaan maksa niin paljon. Toki sitä voi pyytää mitä haluaa, mutta eikös tarkoitus ole päästä tavarasta eroon? Arvotavara sellaisena kuin se on ja loput kannattaa oikeasti lajitella ja katsoa mitä kannattaa oikeasti myydä.
Ehjät ja puhtaat vaatteet myyntiin ja loput sitten sinne, minne ne kuuluvat. Ei kaikkea kuulu tuoda tuonne kirppikselle ja hassuinta on se, että halutaan vielä maksaa siitä viikosta, että vaatteet on likaisina, rikkinäisinä ja ylihintaisina myynnissä jossakin ja ei saa niitä myytyä, toivottavasti ainakin. Puhtaat ja ehjät vaatteet menevät varmasti kaupaksi, kun niissä on järkevä hinta.
*****
Asuni:
Tämä on mun korona asu, nimittäin tuo mekko on ostettu ihan uutena, kun en päässyt ostoksille kirppareille, niin vajosin hieman alas ja ostin tuon mekon.
- Mekko: Prisma
- Takki: Silja Serenade (poika osti lahjaksi)
- Kengät: Tammiston Kontti (HH)
- Aurinkolasit: Voitto
Matkailun parasta antia on useasti se, kun pääsee kotiin, omaan sänkyyn. Ainakin minulla, sillä minulla oli erttäin vaikea yö Turussa, kun sänky, jossa nukuin oli aivan liian kova ja rintaranka alkoi jomottaa jo siihen malliin, että saan taas rintarangantulehduksen. Saan sen aina liian kovasta patjasta.
Pitää muuten muistuttaa, että kuvassa oleva kori ja sen sisältö ei ole ostettu Puutorin kirppikseltä, vaan Turun kristillisestä työväenyhdistyksestä. Heillä on myös välillä erilaisia myyjäisiä ja kirppareita järjetettynä talollaan ja heillä sattui olemaan kirppis siellä samaan aikaan kun olimme kyläilemässä, näin pääsimme penkomaan kaikkea sitä mikä ei ollut mennyt kaupaksi.
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS:
Aurinkoinen lauantai
Aurinkoinen lauantai sai aikaan meillä monta asiaa, jotka teimme. Yksi sellainen asia oli se, että saimme vihdoin tyhjennettyä pojan koulupöydän ja kiikutettua pöydän jätelavalle. Kyllä, me laitoimme rikkinäisen ja huonossa kunnossa olevan pöydän sinne. Sieltä saa sitten osaava ihminen napata pöydän, jos haluaa. Tyhjennettiin myös kirjahylly, osa kirjoista laitettiin jakoon naapureille ja rikkinäiset kirjat meni sitten minun askarteluihin tai sitten suoraan roskiin. Joka tapauksessa päästiin hienosti siivouksen alkuun. Uusi pöytä vain pitää käydä hakemassa seuraavaksi, niin saadaan huone vihdoin valmiiksi.
Koska raivaamisessa meni monta tuntia aikaa, niin päätettiin mieluiten hypätä pyörien selkään ja pyöräillä Haltialan tilalle syömään, samalla saimme ihailla tätä upeaa Helsinkiä, tätä betoniviidakkoa. Ihana linnun laulu säesti meitä ja näimme myös töyhtöhyyppä pariskunnan, jotka laulellen tulivat saattelemaan meitä. Antamassa ohjeita minne mennä. Oli aika hienoa nähdä täällä töyhtöhyyppiä, viimeksi lapsena nähnyt. Haltialassa nautimme olostamme ja söimme hyvin. Emme ajaneet suoraan kotiin, vaan teimme pikkuruisen mutkan ja kotona kannoin tietokoneen suoraan ulos ja päätin virkkailla vanhoista trikoista koreja. Koreja kun poika tarvitsee nyt huoneeseensa.
Aurinkoinen lauantai
Haltialan kotieläintila sijaitsee Pohjois-Helsingissä, Vantaanjoen varrella. Täällä vierailemme ihan joka kesä ja välillä talvisinkin. Jonain kesinä olemme pyöräilleet tänne lähes joka viikko, varsinkin nyt kun asumme ihan naapurissa ja matkaan menee noin 10 minuuttia. Vantaanjoki on mieletön paikka retkeillä pyörillä, joka paikka on erilainen, on uimarantaa, on koskea ja luonnonsuojelualueita. Valtavasti nähtävää ja koettavaa. Haltialan ravintola, Vanha Pehtoori toimii ympärivuotisesti, vaikka grilli ei ole avoinna talvisin, on siellä ihana käydä silloinkin herkuttelemassa talon lounaalla. Kesä on tietenkin the juttu, sillä tila kukoistaa ja poliisi hevosetkin pääsevät kylään laitumeille.
En mahda mitään sille, että nautin ompelun ja muiden käsitöiden lisäksi pyöräilystä. Koska väsymys oli niin voimakas kun saatiin roudattua tavaraa pois, niin mikään ei parantanut oloa niin tehokkaasti kuin hyppääminen pyörän selkään ja pieni retki lämpimässä auringossa. Ihan parasta ikinä. Meillä on upea kesä. Todella upea kesä. Ja toivottavasti myös hyvin pyöräilyn täyteinen!
Asuni:
Asuni on ihanan rento ja tietenkin kirppikseltä hankittu, osa ja osa on itse tehty. Kasari paita on viime viikon löytö Turusta, tuosta reissusta kerron myöhemmin, paita on ihanan viileä ja sopii hyvin tyyliini, vaikka onkin suoraan 80-luvulta. Shortsit ovat olleet hyvin vähän blogissa esillä ja siksi halusin ne esitellä nyt vihdoin. Olen joskus opiskeluaikana neulonut nämä Novitan ohjeella (mielestäni tuolloin -95) en muista kuitenkaan mistä lehdestä, jos sen joskus löydän, niin laitan tänne teille sen löydettäväksi. Lanka on Novitan Alabamaa, jos muistan oikein. Ihana lanka. Harmi ettei sitä enää valmisteta, joskus sattuu löytymään Kierrätyskeskuksesta näitä vanhoja lankoja.
- Paita: Puutorin kirppis, Turku
- Neule shortsit: Itse tehty (vuonna 1995)
- Kengät: Kierrätyskeskus
- Hattu: Itse tehty
- Reppu: Kierrätyskeskus
Trikookorit vanhoista vaatteista
Eilen julkaisin Instassa kuvia trikookoreistani ja heti kyseltiin miten trikookudetta voi itse leikata. En ole ihan varma olenko moisen ohjeen joskus tehnyt, muistelin, että olen mutta en ole varma. Joka tapauksessa teen ohjeen nyt uudelleen ja jokainen voi leikellä omat kulahtaneet vaatteensa ja leikkuujätteensä kuteeksi ja virkata laukkoja, mattoja, koreja…Ihan mitä ikinä tarvitsee tai halajaa. Olinhan tehnyt ohjeen, mutta teen uudelleen!
Itse tehty trikookude:
- Valitse trikoovaatteet ja leikkaa noin 3-4cm levyistä kudetta. Käytä kaikki osat mielellään. Näin ei jää hävikkiä. Itse ompelen trikoiden kapeat päät yhteen, niin ei tule solmuja yhdistyskohtiin ollenkaan.
Valitettavasti mitään ohjetta ei ole tähän suloiseen kukkaruukkuun. Yleensä vain virkkaan ja katson mitä siitä sitten tulee. Useammin ei välttämättä tule yhtään mitään ihmeellistä. Mutta voin koittaa kirjoittaa jonkinlaisen ohjeen, jotta teillä olisi helpompi lähteä kokeilemaan. Ruukun sisällä on juomalasi ja tämä on siihen juomalasiin virkattu.
Tee näin:
- Tee taikasilmukka, pyöräytä kude ympyröksi ja virkkaa sen sisälle kahdeksan kiinteää silmukkaa. Tämän jälkeen vedä hännästä niin paljon, että aukko supistuu mahdollisimman pieneksi. Tee piilosilmukka ja näin olet yhdistänyt työn ympyräksi.
- Toinen kerros tehdään virkkaamalla jokaiseen kiinteään silmukkaan kaksi kiinteää silmukkaa.
- Seuraavilla kierroksilla virkataan spiraalina yksi silmukka kokaiseen kiinteään silmukkaan.
- tee niin korkea kuin on lasi.
Tämän tekemisessä menee noin 30 minuuttia, ei välttämättä sitäkään. Näitä voi tehdä ruukkuihinkin tai minne nyt ikinä tarvitsee. Itse halusin kukkia pihalle, mutta en sitten keränyt mistään niitä ja tökkäsin tekokukat juomalasiin. Se tosin ei näyttänyt kovin kauniille, niin siksi tuo ruukku tarvittiin. Ja muuten! Juuri tuota kudetta ei sitten jäänyt yhtään jäljelle. Kannattaa kaikki tehdä tavalla tai toiselle.
*****
Lisää on kuitenkin vielä tulossa, meinaan tehdä läjän koreja, joita sitten laitellaan ympäri asuntoa. Koreille on tarvetta meillä nyt, kun meillä tehdään vähän suurempaa siivousta ja tehdään tärkeitä hankintoja, jotta saadaan kaikki mahtumaan asuntoon. Sisustuskorit ovat ihania, on ne sitten punottuja, virkattuja tai ommeltuja. Kaikki käy ja kaikkia tullaan tekemään. Osa pääsee täälläkin esille myöhemmin.
Aurinkoinen lauantai ja niin paljon ihanaa tekemistä ja olemista. Nyt blogi menee minimittaiselle tauolle, sillä minä painun eläinleirille ja palaan sieltä vasta torstaina. Instaan tulee myös VillaNannan instaan joitain kuvia mitä siellä tapahtuu. Ihanaa viikkoa teille kaikille siis! Nähdään juhannuksena!
Ihanaa viikkoa kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS: