Kun morsiuspuku muuttui hameeksi
0
Jos joku olisi silloin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolla kuiskannut, että tästä pitsien, helmien ja unelmien kasasta syntyy vielä vaate, joka saa sydämen hakkaamaan ja jalat tanssimaan, olisin nauranut ääneen. Mutta tässä sitä ollaan: Kun morsiuspuku muuttui hameeksi – tarina kierrätyksestä, käsityöstä ja rohkeudesta, enkä voisi olla ylpeämpi. Tämä on kertomus siitä, miten yksi hylätty hääpuku löysi uuden elämän ja minusta tuli sen äänekäs puolestapuhuja.
Kun morsiuspuku muuttui hameeksi – tarina kierrätyksestä, käsityöstä ja rohkeudesta
Tämä tarina alkaa paikasta, jossa aarteet eivät kiillä vitriineissä vaan odottavat hiljaa oikeaa katsetta: Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Siellä se oli, morsiuspuku, vähän nuutunut mutta yhä täynnä lupauksia. En tiennyt siitä mitään, en materiaalia, en historiaa, en kuka oli sen kerran ylleen pukenut. Tiesin vain, että sydän sanoi kyllä.
Vein mekon kotiin kuin salaisen aarteen. Olin täynnä intoa ja ideoita, pää täynnä kuvia jostain uudesta ja ihmeellisestä. Ensimmäinen rohkea teko oli poistaa valtava alusmekko ja kaikki se tylli, joka teki puvusta enemmän prinsessan kuin arjen sankarin asun. Saksien ääni tuntui kapinalta: minä päätän, mikä tämä vaate on. Mutta niin kuin usein käy, elämä tuli väliin. Mekko jäi kaapinpohjalle. Vuodet vierivät, ideat muuttuivat, mutta puku odotti. Se ei ollut vielä valmis luopumaan minusta, eikä minä siitä.
Muutto, varastokassit ja rätti & lumppu -projekti
Keväällä, kun muutimme tähän uuteen asuntoon, tapahtui jotain ratkaisevaa. Kaksi isoa Ikean varastokassia täyttyi materiaaleista, kankaista ja keskeneräisistä unelmista, jotka eivät enää mahtuneet kaappiin. Oli pakko pysähtyä ja katsoa, mitä oikeasti haluan säilyttää.
Silloin muistin sen mekon. Niin käynnistyi uusi niin sanottu rätti ja lumppu -projektini, kunnianhimoinen, vähän kaoottinen mutta sitäkin rakkaampi yritys antaa vanhalle uutta elämää. Morsiuspuku nousi kasan päällimmäiseksi. Nyt tai ei koskaan.
SAKSISTA SYNTYI TAIKAA
Kun aloin oikeasti työstää mekkoa uudelleen, jokin loksahti paikalleen. En enää yrittänyt tehdä siitä uutta mekkoa. Halusin hameen. Vaatteen, joka elää, liikkuu, kulkee arjessa ja juhlassa. Leikkasin, sovitin, pyörittelin peilin edessä ja annoin kankaan puhua. Ja voi miten se puhui! Mekko muuttui aivan ihanaksi hameeksi, kevyeksi, eläväksi, juuri sopivan dramaattiseksi. Se ei enää ollut morsian. Se oli minä.
Kaava: Burda 6/09 (yläosa)
Tänään tämä hame on yksi synttärivaatteistani. Se on vaate, joka tuntuu juhlalta jo itsessään, ilman kynttilöitä tai kakkua.
Treffit, jotka toteutuivat ja hame, joka loisti
Ja sitten tuli viime lauantai. Ne treffit, joista olin aiemmin kirjoittanut ja jotka marraskuussa näyttivät jäävän vain suunnitelmaksi, toteutuivat vihdoin. Ja kyllä, hame pääsi ylle. Hetki oli juuri niin täydellinen kuin olin mielessäni kuvitellut. Kun puin sen päälleni, tiesin heti: tätä varten se oli syntynyt.
Suunta oli Titanique. Glamouria, huumoria, suuria tunteita ja vähän överiä loistoa ja hame solahti siihen maailmaan kuin olisi aina kuulunut sinne. Se kahisi, liikkui ja eli jokaisessa askeleessa. En ollut vain katsoja, olin osa näytelmää, osa tarinaa. Se hetki sinetöi kaiken. Kaapinpohjalta, Ikean kasseista ja saksien alta syntynyt hame oli löytänyt paikkansa: elämän keskeltä.
MATERIAALI, JOKA KUISKAA SILKKIÄ
En edelleenkään tiedä, mitä materiaalia hame tarkalleen on. Se tuntuu silkiltä ja taftilta, ja siinä on kaunis, hieman koristeellinen pinta, joka ottaa valon vastaan kuin lupaus. Mutta ehkä sillä ei ole edes väliä. Tärkeämpää on se, miltä se tuntuu ihoa vasten ja sydämessä.
Tämä epätietoisuus tekee siitä melkein vielä kiehtovamman. Se on muistutus siitä, ettei kaikkea tarvitse nimetä, jotta sen voi rakastaa.
Hame, joka löysi minut ja minun tyylini
Tämä projekti ei lopulta ole niinkään manifesti kuin rakkaustarina. Rakkaustarina vaatteeseen, joka tuntuu omalta, ja tyyliin, joka syntyy kokeilemalla, leikkaamalla ja uskaltamalla kuunnella omaa fiilistä.
Kun katson tätä hametta, näen siinä kaikki ne hetket, jolloin olen epäillyt itseäni ja kaikki ne, jolloin olen päättänyt luottaa vaistoon. Tämä on vaate, joka ei seuraa trendejä vaan tunnelmaa. Se on muistutus siitä, että paras tyyli syntyy silloin, kun tekee asioita itselleen, ei muille.
Ja ehkä juuri siksi tämä hame tuntuu niin erityiseltä: se ei yritä olla mitään muuta kuin mitä se on. Ja minä saan olla siinä mukana.
ROHKEUTTA, YLISANOJA JA VÄHÄN KAPINAA
Myönnän: tämä projekti vaati rohkeutta. Saksien vieminen morsiuspukuun tuntuu melkein pyhäinhäväistykseltä. Mutta juuri siinä piilee sen kauneus. Vaatteet eivät ole museoesineitä. Ne ovat tehty elämään. Ja tämä hame elää. Se kahisee, se liikkuu, se loistaa. Se on ylisanojen arvoinen. Ihana, hurmaava, huumaava, vastustamaton.
Entä sinun kaapissasi?
Jos sinunkin kaapissasi roikkuu vaate, jota et käytä mutta et raaski heittää pois, kysy itseltäsi: voisiko se olla jotain muuta? Hame, takki, laukku, uusi alku.
Minun tarinani todistaa, että joskus suurin muutos alkaa ilmaisosastolta ja päättyy vaatteeseen, joka tuntuu omalta enemmän kuin mikään koskaan.
Rentoa viikonloppua!
Seuraa minua:
LISÄÄ SOPIVAA LUETTAVAA:
Paidan osista uusi uniikki paita – Luova hulluus muutti vaatteen
Paidan osista uusi uniikki paita, tarina, jossa luova hulluus muutti vaatteen aivan toiseksi. Joskus kaapissa lojuvat vanhat paidat voivat olla enemmän kuin vain vaatetta, ne voivat muuttua taiteeksi. Tässä postauksessa paljastan, miten olen loihtinut uuden elämän erilaisista paidan osista ja leikkuujätteestä, ja syntyi kokonaan uniikki, värikäs ja villisti persoonallinen vaate. Tämä on tarina siitä, miten luovuus ja intohimo kohtaavat ompelupöydän ääressä, tervetuloa kurkistamaan, kuinka paidan osista uusi uniikki paita rakentuu pala palalta.
Paidan Osista Uusi Uniikki Paita – Luova Hulluus Muutti Vaatteen
Jos olet koskaan katsellut kaappisi kuluneita ja unohdettuja paitoja ja ajatellut, että ne ovat vain jätteitä, olet lämpimästi tervetullut muuttamaan asennettasi. Vanhat vaatteet ovat nimittäin aarteita, mutta vain, jos niitä katsoo luovien silmälasien läpi. Minä päätin yhdistellä eri paidan osia, leikkuujätettä, hylättyjä paloja ja näin syntyi kokonaan uusi, oman näköinen vaate. Tämän paidan jokainen pala kertoo oman tarinansa.
Rohkea värien ja materiaalien yhdistely antaa paidalle luonteen
Kun pino erilaisia paitoja leviää keittiönpöydälle (tai lattialle, jos realismia kaivataan), tapahtuu jotain maagista. Punainen ruutukuvio, sininen denim, raidat, kuluneet reunat ja yllättävät sävyt alkavat keskustella keskenään. Tämä paita ei ole mikään hillitty pikkuneitien prinsessa luomus, tämä paita on villi, vapaa ja äänekäs.
Epäsymmetria ei ole virhe, se on statement. Materiaalien erilaisuus ei ole ongelma, se on vahvuus. Niin se vain on: kun uskaltaa yhdistää, syntyy luonnetta. Ja kun syntyy luonnetta, syntyy jotain, mitä ei voisi ikinä ostaa kaupasta.
Ompelu kuin terapiaa ja välillä hullunmyllyä
En lähde valehtelemaan: tämä projekti ei ollut yhden kahvikupillisen mittainen. Tämä paita vaati purettuja saumoja, monta suunnanmuutosta, pieniä turhautumisia ja suuria riemunkiljahduksia. Mutta juuri se tekee siitä niin arvokkaan.
Ompelu on kuin pieni tunnetutkielma. Kun annat hetken viedä, jokainen ommel muuttuu kokemukseksi. Kun pala ei sovi, pura. Kun pala sopii liiankin hyvin, pura silti ja tee rohkeammin. Lopulta siitä tulee juuri sellainen kuin pitää, ei täydellinen, vaan täydellisen oma.
Kierrätys ja vastuullisuus, mutta rakkaudella
Vaikka tämän paidan estetiikka on välillä melkein överi, sen sydän on ekologinen. Kierrättäminen on minulle sekä eettinen valinta että luovan prosessin ydin. Käyttämällä leikkuujätettä ja kaapin unohtuneita paitoja en ainoastaan vähentänyt tekstiilijätettä, vaan annoin jokaiselle palalle uuden elämän. Ja siinä on jotain todella kaunista. Tämä paita tuntuu vähän kuin muistojen tilkkutäkiltä, jokainen pala on osa tarinaa, joka jatkaa elämäänsä, nyt vain eri muodossa.
Uusi uniikki paita herättää aina keskustelua
Kun tämän paidan pukee päälle, unohtuu ajatus ”sulautumisesta massaan”. Tämä on vaate, joka herättää kysymyksiä, hymyjä ja naurua. Se on vaate, jota ihmiset jäävät katsomaan sillä tavalla, että tietää: nyt on osuttu johonkin, mikä erottuu. Kun kerron sen olevan koottu eri paidoista ja leikkuujätteestä, ensimmäinen reaktio on yleensä epäusko. ”Oikeastiko?!” Kyllä oikeasti. Ja juuri se tekee tästä projektista entistä palkitsevamman.
Luovuuden ilotulitus, joka kannattaa kokeilla
Jos sinulla on kaapissa paitoja, joita et enää käytä, älä heitä pois. Sinulla voi olla käsissäsi seuraava oma uniikkiluomuksesi. Yhdistä värejä, yhdistele kuvioita, anna materiaalien puhua. Ompelu ei vaadi täydellisyyttä; se vaatii vain rohkeutta. Tämä paita ei ole vain paita. Se on matka, tarina ja muistutus siitä, että parhaat asiat syntyvät usein sattumasta, seikkailusta ja pienestä luovasta hulluttelusta.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Seuraa minua:
Lisää vinkkejä paitojen muokkauksiin: