Viikonlopun rentoilu
0
Viikko sitten oli todellinen viikonlopun rentoilu. Ompelin ja virkkailin kyllä, mutta muuten vain nautittiin auringosta ja tulevasta kesästä. Hietalahden kirpputori oli auki ja tunnelma oli hyvin rento. Tätä fiilistä olen odottanut kauan, sitä ei saavuttanut ihan tuolla Paloheinässä, jossa ennen asuttiin. Olen kaupunkityttö ja nautin kaikesta mitä kaupunki voi minulle tarjota. Toki Paloheinässä on parhaat ulkoilu paikat ja kaipaan pihalla grillaamista. Muuten elän nyt jälleen parasta aikaani kaupungissa.
Viikonlopun rentoilu
Burger festarit oli noussut Rautatientorille ja tietenkin oli pakko käydä fiilistelemässä burgereiden makumaailmaa. Siitä sitten singahdimme Oliviaan jälkiruokaa nauttimaan. Oli ihanaa kun ei ollut kiire minnekkään ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Fiilis oli korkealla kun sai nautiskella ulkona terassilla kevyestä olotilasta. Alkoi jo lomafiiliskin noustaa päätään kunnolla. Se tosin tiesi sitten sitä, että tämä viikko on sitten hidastakin hitaampi, kuin maailman nopein etana kulkisi eteenpäin. Kyllä, odotan lomaa ja kovasti. Mutta sitä ennen piti ottaa mahdollisimman lunkisti elämä.
On pakko todeta, että minä olen maailman paras tyhjäntoimittaja, en tekisi elämässäni muuta kuin vain nauttisin oloneuvoksena irti kaikesta. Olisin vapaa erilaisista kahleista, joihin minut on laitettu, kuten nyt vaikka työhön. Ei pidä kuitenkaan ymmärtää väärin, työni on minun unelmatyöni, vaikka luonteeltani olenkin oloneuvos tyhjäntoimittaja ja CV:ssä komeilisi hienosti taivaanrannanmaalarin titteli. Useasti sanotaan, ettei pidä olla näistä niin ylpeä, mutta minäpä olen. Olen nimittäin maailman paras näissä asioissa.
Hietalahden kirppis ja Kap Terde
Viikonloppuna me teimme myös pikkuruisen kävelypyrähdyksen Hietalahden kirpparille, joka on jälleen kesäajan avoinna, Heitalahdessa on myös lippakioski nimeltään Kap Terde ja siihen päätimme istahtaa nauttimaan pikku huikopalat, ja ai että mitkä huikopalat ne olivatkaan. Ai, niin Hietalahden kirpparilta ei lähtenyt mitään mukaan. Kierrettiin vain ja katsottiin mitä on tarjolla, lähinnä korut kiinnosti meitä, ei oikein muu.
Viihdyttiin jonkin aikaa Kap Terdellä ja hei, jos liikuskelet siellä päin, niin kannattaa käydä maistelemassa huikopalaa siellä. Mutta joka tapauksessa huikopalan jälkeen lähdimme rauhallisesti tallustamaan kohti kotia, matkalla törmättiin Båt alukseen ja pakkohan sielläkin oli käydä makoilemassa aurinkotuoleissa juomien kera. Sen jälkeen olikin kiva päästä jo kotiin rentoutumaan parvekkeelle. Virkkaustyö kainaloon, leffa pyörimään ja olla vihdoin se oloneuvos, mihin olen syntynyt.
Mahtavaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
Laiskan sunnuntai
Tiedättekö mikä on laiskan sunnuntai? Minäpä kerron, sellainen sunnuntai kun ei tehdä mitään muuta kuin tautiskellaan. Meikäläisellä on nyt kaksi pitkää viikkoa ja molemmissa päissä on sunnuntai vapaa. Lauantaina meillä oli töissä nuorten kevätnäyttely ja tästä syystä sunnuntai oli ainut vapaa.
Laiskan sunnuntai
Tosiaan lauantaina nukahdin heti kun pääsin kotiin töistä ja aamulla heräilin seitsemän aikaan. Jossakin vaiheessa mies sitten vain päätti, että lähdetään porukalla pienelle aamukävelylle ja syömään Konttiravintola Mortoniin ja näinhän me sitten tietenkin tehtiin. Ollaan pidempään jo suunniteltu, että mennään tuohon konttiravintolaan syömään ja nyt se sitten vihdoin toteutui ja voi että, että oli hyvä aamupala. Me jäimme miehen kanssa vielä hetkeksi viihtymään kun poika singahti kotiin takaisin lepäilemään.
Kun tultiin kotiin, laiteltiin parveketta hiukan enemmän sellaiseksi kuin sen haluan. Haasteita on ja niistä haasteista en pidä ollenkaan. Meillä oli kuitenkin suunnitelmissa, että mennään viereiseen ravintolalaivaan viettämään lämmintä kesäpäivää, mutta kun päästiin lähelle laivaa, niin se olikin kiinni, joten matka jatkui sitten rauhallisesti kohti keskustaa ja lopulta olimmekin kiivenneet Torniin. Upeat näköalat, en ole koskaan nähnyt Helsinkiä sellaisena kuin Tornista. Siellä viihdyimme hyvin ja kävelyreissu jatkui kohti Eiraa.
Nälkä kun yllättää
Pitää olla vähän hullu kun lähtee kävelylle ilman vettä. Tosin meidän ei pitänyt lähteä kävelylle, vaan piti mennä ihan lähelle istahtamaan ja katselemaan maailmaa. Lopulta olimme monta tuntia kävelyllä. Eirasta päätimme kuitenkin alkaa kulkea kohti kotia, sillä vatsat huusivat kilpaa ruokaa. Matkalla törmäsimme Jim Lim ravintolaan ja tietenkin oli sukellettava ovesta sisälle. Oli niin kova nälkä, että olisimme voineet syödä pelkkää tuoksua, mutta onneksi saatiin ruokaakin. Aasialainen makumaailma vei mennessään.
Syötiin hiljaa, kumpikaan ei puhunut mitään. Vettä kului aika reippaasti, koska pöljät olivat liikkeellä ilman omaa vettä. Kannattiko? No, ei. Oli muuten ihana lähteä kävelemään kohti kotia kun vatsa oli täynnä ruokaa ja vesikin oli alkanut tehdä töitä kropassa. Kun päästiin kotiin, laitoin ohjelman päälle ja otin virkkuukoukun käteen ja aloin hommiin. Ihana laiska sunnuntai.
Rentoa tiistaita kaikille!
Seuraa minua: