Talvinen kierrätysmuotiasu – romanttinen pitsihame
0
Talvituuli puraisee poskia Jätkäsaaressa, mutta sydämessä läikähtää lämmin ylpeys siitä, että päälläni on tarinoita, ei vain vaatteita. Vanha pitsiverho muuttui unelmien hameeksi, Kierrätyskeskuksen neule lämmittää muistoineen, Fidasta löytynyt talvitakki kietoo minut turvaan, ja jämälangoista virkattu hattu on kuin villainen halaus, jonka tein itselleni. Tämä kokonaisuus päällä tuntui kuin olisi astunut omaan satuun, paikkaan, jossa ekologisuus ja estetiikka kohtaavat, ja jossa jokainen kerros kertoo: Talvinen kierrätysmuotiasu – romanttinen pitsihame, lämmin lammastakki ja jämälangoista virkattu hattu luovat unelman Jätkäsaaren tuuliin.
Talvinen kierrätysmuotiasu – romanttinen pitsihame, lämmin lammastakki ja jämälangoista virkattu hattu luovat unelman Jätkäsaaren tuuliin
On hetkiä, jolloin asu ei ole vain asu, se on mielentila, tarina, kokemus. Tämä kokonaisuus syntyi halusta yhdistää lämpö, kauneus ja vastuullisuus samaan näkyyn. Halusin näyttää, että talvinen pukeutuminen voi olla yhtä aikaa kodikasta ja kaunista, leikkisää ja ajatonta, ja että kierrätetty voi olla kaikkein upeinta, mitä päällä voi kantaa.
Pitsihame syntyi menneistä tarinoista
Päälläni hulmuava pitsihame ei ole kaupasta ostettu, se on joskus ollut pitsiverho. Kevyt, herkkä ja romanttinen kangas sai uuden elämän ompelupöydälläni. En halunnut sen tarinan päättyvän ikkunaan, kun siitä saattoi tulla jotain vielä kauniimpaa.
Talvituulessa pitsi liikkuu kuin tanssisi. Se ei piiloudu paksujen kerrosten alle, vaan saa näkyä rohkeasti. Se tekee talvi-lookista pehmeän, feminiinisen ja ripauksen taianomaisen. Tämä hame muistuttaa minua siitä, että luovuus on paras tyylivinkki, jonka voi omistaa.
Kierrätyskeskuksen neule – lämmin kuin halaus
Neule, jonka löysin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta, on täydellinen turvavaate. Se kietoutuu ympärille lempeästi, eikä tunnu muoviselta tai kiireiseltä, vaan siltä kuin silläkin olisi ollut jo monta tarinaa ennen minun elämääni. Juuri tällaisista löydöistä tulee vaatekaapin rakastetuimpia kappaleita.
Fidasta löytynyt takki – talven supervoima
Fidasta vuosia sitten bongattu lämmin takki on kuin oma talvilinna. Se suojaa, lämmittää ja antaa asulle vahvan siluetin. Sen ruskea sävy ja pehmeät saumat tuovat mieleen perinteisen talvimuodin, sellaisen, jossa ei ole kiire, vaan rauha.
Hattu jämälangoista – oma kädenjälki tekee tyylistä todellisen
Kun ottaa koukun ja käden ulottuvilla pyörivät jämät, syntyy jotain ainutlaatuista. Tämä virkattu hattu ei ole trendituote, vaan henkilökohtainen tarina. Se on lämmin, kodikas ja juuri minulle tehty. Siksi se myös tuntuu erityisen rakkaalta osalta kokonaisuutta.
Talvipäivä, Jätkäsaari ja Mashiro – täydellinen päätös
Jätkäsaari on talvella täynnä merta, valoa ja hiljaisia hetkiä. Siihen tunnelmaan sopii täydellisesti myös ruokaelämys ja tällä kertaa pysähdyimme nauttimaan Japanista keskellä Helsinkiä.
Mashiro – Japanilainen ravintola, joka yllättää
Mashiro Jätkäsaaressa on paikka, jossa yksinkertaisuus, laatu ja rauha kohtaavat. Ravintolassa on lämmin, rauhallinen tunnelma ja kauniisti viimeistelty annoskulttuuri. Se ei huuda olevansa trendikäs, se vain on.
Ruoka on autenttista, raikasta ja täynnä makuja, jotka herättävät talvipäivän vielä elävämmäksi. Kun ulkona tuulee ja meri kuohuu, sisällä höyryävä annos lohduttaa, lämmittää ja saa hymyilemään.
Mashiro on ravintola, johon haluaa palata, se on lempeä, tyylikäs ja miellyttävän aito. Täydellinen paikka talviselle kierrätysmuotiretkelle.
Kierrätysmuoti on kauneinta, mitä voi pukea päälle
Tämä asu ei ole synnyttänyt uutta kulutusta. Se on syntynyt rakkaudesta, luovuudesta ja löydöistä. Se on pehmeä, lämmin, persoonallinen ja näkyvästi minun. Juuri siksi se tuntuu niin merkitykselliseltä.
Se muistuttaa, että kauneus ei katoa käytön myötä, se vain vaihtaa muotoaan.
Ja talvipäivä Jätkäsaaressa, meren äärellä, pitsihame hulmuten ja Mashiron herkkujen jälkeen hymyillen, se on niitä hetkiä, jotka haluan tallettaa.
Mukavaa keskiviikkoa!
Seuraa minua:
Lisää erilaisia pitsihameita inspiraatioksi:
Lumimyrskyä ja hetkeen tarttumista – pikamatka Tallinnaan
Lumimyrskyä ja hetkeen tarttumista, tämä on siis pikamatka Tallinnaan keskellä lumimyrskyä.
Joskus kaikkein merkityksellisimmät matkat eivät synny kuukausien suunnittelusta, vaan yhdestä ajatuksesta: entä jos lähtisimme nyt. Tämä Tallinnan-reissu oli juuri sellainen. Vuoden viimeinen ulkomaanmatka, yhtäkkinen, kevyt ja yllättävän syvä. Meri, myrsky, lämpimät sisätilat ja itse neulotut vaatteet, hetkiä, jotka muistuttivat siitä, ettei aina tarvitse mennä kauas kokeakseen jotakin erityistä. Tästä pikareissusta syntyi tarina, joka jäi kehoon ja mieleen, ja jonka haluan nyt jakaa.
Lumimyrskyä ja hetkeen tarttumista – pikamatka Tallinnaan
Sunnuntaina vilkaisimme puolihuolimattomasti, olisiko mitään mahdollista. Tiistaille löytyi matka. Ei suuria odotuksia, ei pakollista ohjelmaa. Vain tarve irrottautua, hengittää ja vaihtaa maisemaa, edes hetkeksi.
Laivamatka Tallinnaan alkoi rauhallisesti. Emme halunneet ravintoloihin emmekä etsiä paikkaa, jossa pitäisi kiirehtiä. Valitsimme sitting loungen, jossa sai vain olla. Istuimme rauhassa, selailimme puhelimia, katselimme merta ja nautimme siitä, ettei mikään vaatinut meiltä mitään. Ei lounasta, ei aikatauluja, vain olemista.
Tallinna vastaanotti myrskyllä
Kun saavuimme Tallinnaan, talvi teki tuloaan tosissaan. Tuuli voimistui, lumi pöllysi ja kaupungin kadut tuntuivat hetkittäin taistelevan kulkijaa vastaan. Siinä oli jotakin alkukantaista ja samalla kaunista. Emme paenneet sisälle heti, vaan kuljimme päättäväisesti kohti Rotermannia, paikkaa, jossa moderni Tallinna kohtaa vanhan kaupungin kerrokset.
Lämpöä ja 1930-luvun tunnelmaa Chicago 1933:ssa
Rotermannissa ovet avautuivat Chicago 1933 -ravintolaan, ja vastassa oli lämmin, tummasävyinen tila, jossa tuntui kuin olisi astunut ajassa taaksepäin. Ravintolan henki ammentaa 1930-luvun Amerikasta, jazzin ja kieltolain aikakaudesta, jolloin tunnelma oli yhtä aikaa kapinallinen ja elegantti.
Chicago 1933 tunnetaan erityisesti cocktail- ja juomakulttuuristaan, mutta ruoka seisoo vahvasti omilla jaloillaan. Meille se oli ennen kaikkea turvasatama myrskyn keskellä. Tilasin hampurilaisen ranskalaisten kera, ja viskidippi oli juuri niin täydellinen kuin toivoinkin, syvä, lämmin ja täyteläinen. Mies valitsi entrecôten, ja hetki pysähtyi siihen pöytään. Ei kiirettä, ei hälinää. Vain hyvä ruoka ja tunne siitä, että olimme oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Asu, joka kantoi koko päivän
Olin pukenut päälleni jotakin, joka tuntui täysin omalta. Itse neulotut housut ja aikaisemmin neulottu paita muodostivat asun, joka oli samaan aikaan rento ja näyttävä. Housut on tehty jämälangoista, jokaisessa raidassa on oma tarinansa. Yläosa on neulottu eri langalla, koska lanka loppui kesken, mutta juuri se tekee housuista vieläkin rakkaammat. Ne eivät ole täydelliset, vaan elävät.
Halusin asun, joka kestää istumista, kävelyä, tuulta ja hetkiä, jolloin pysähdytään kahville vain siksi, että siltä tuntuu. Neuleeni eivät ole vain vaatteita, vaan suojakerroksia. Ne kulkevat mukanani ja muistuttavat siitä, että käsin tehty saa näkyä.
Kahvihetki ja paluu satamaan
Kävimme vielä kahvilla, kuvasimme vähän, emme liikaa. Tallinna jäi taakse myrskyn vahvistuessa, ja kävely satamaan oli jo haastavaa. Tuuli otti kiinni vaatteista, mutta silti pääsimme kuin ihmeen kaupalla takaisin laivaan.
Kotimatka sujui jälleen sitting loungessa, rauhallisesti. Selaamista, ajatuksia, hiljaisuutta. Sellaista, mitä harvoin antaa itselleen arjessa.
Kaiken ei tarvitse olla suurta
Tämä reissu muistutti siitä, että aina ei tarvitse tehdä pitkiä matkoja. Joskus riittää yksi päivä, yksi kaupunki ja yksi hyvä hetki. Vuoden viimeinen ulkomaanreissu ei ollut spektaakkeli, se oli lämmin, myrskyinen ja totta. Ja juuri siksi se jäi mieleen.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Täältä pääset hyppäämään jämälankojen maailmaan: