Kolme päivää ennen lomaa – työpukeutumista omalla tyylillä
0
Tässä kolmen päivän asukokonaisuuksissa on jotain yllättävän vapauttavaa: kun loma kolkuttelee jo ovella, työpukeutuminen saa olla rennompi, leikkisämpi ja vähän “minä itse”. Kolme päivää ennen lomaa – työpukeutumista omalla tyylillä on muistutus siitä, ettei toimistotyyli tarkoita tylsyyttä. Se tarkoittaa valintoja, jotka tuntuvat hyvältä päällä ja päässä.
Kolme päivää ennen lomaa – työpukeutumista omalla tyylillä
Kolme päivää. Sen verran oli jäljellä ennen lomaa, ja sen kyllä huomasi pukeutumisessa. Olin jokaisena päivänä omalla työpisteellä, mutta mielentila oli jo puoliksi vapaalla. Annoin tyylin elää, hengittää ja vähän irrotella, juuri niin kuin haluan. Ei trendipakkoa, ei ”näin kuuluu pukeutua” -ääntä takaraivossa. Vain minä, vaatteet ja fiilis.
Tiistai: liivi ja vuoreton villakangastakki – kerroksia ja mukavuutta
Tiistaina valitsin liivin ja vuorettoman villakangastakin kombon. Tämä on yksi niistä asuista, joka näyttää harkitulta, vaikka tuntuu päällä lähes oloasulta. Kerroksellisuus tekee asusta mielenkiintoisen ja käytännöllisen: työpisteellä lämmin, ulkona helppo liikkua. Vuoreton takki on aliarvostettu vaate, se on yhtä aikaa sisä- ja ulkovaatteen rajalla, vähän kuin tyylikäs välimuoto, joka sopii täydellisesti työarkeen.
Keskiviikko: bolero, farkut ja kauluspaita – pieni särö tekee asun
Keskiviikkona kaivoin esiin boleron (tai hihake, rakkaalla vaatteella on monta nimeä), farkut ja kauluspaidan. Tässä asussa yhdistyy klassinen ja persoonallinen. Kauluspaita tuo ryhtiä, farkut pitävät kokonaisuuden maanläheisenä ja bolero rikkoo perinteisen toimistotyylin. Tämä on juuri sitä pukeutumista, josta pidän: ei liian siloiteltua, mutta ei myöskään välinpitämätöntä. Sellainen “tiedän mitä teen” -asu.
Torstai: neulemekko ja UGGit – lomafiilis hiipii mukaan
Torstaina loma oli jo niin lähellä, ettei sitä voinut enää peittää. Neulemekko ja UGGit kertoivat kaiken oleellisen. Mukavuus ennen kaikkea, mutta silti tyylillä. Neulemekko on vaate, joka pelastaa monta työpäivää: se on lämmin, helppo ja näyttää aina harkitulta. UGGit taas… no, ne ovat rehellinen tunnustus siitä, että mieli on jo vapaalla. Ja miksei olisi? Kaikkien työpäivien ei tarvitse näyttää samalta.
Mitä tästä opin?
Työpukeutuminen omalla tyylillä ei vaadi uutta vaatekaappia tai viimeisimpiä trendejä. Se vaatii luvan olla oma itsensä. Kolme päivää ennen lomaa osoitti, että tyyli voi elää arjen ja fiiliksen mukana ja juuri silloin se tuntuu parhaimmalta.
Jos etsit inspiraatiota rennompaan mutta silti toimivaan työpukeutumiseen, kokeile tätä: kuuntele itseäsi. Se on yllättävän hyvä stylisti.
Ihanaa alkanutta viikkoa!
Seuraa minua:
Vuosi 2025 muutti vaatekaappini suunnan – Mitä opin vuodessa
Vuosi 2025 muutti vaatekaappini suunnan, eikä pelkästään kevyesti, vaan kuin murrosikäinen teini, joka yhtäkkiä päättää ettei enää käytä mustaa vaan vain violettia. Se on ollut vuosi, jolloin tyyli on elänyt murroksessa, ja vaatekaappipäiväkirja on pakottanut minut katsomaan suoraan silmiin niitä vaatteita, joista olen yrittänyt luistaa. Ja kyllä, monet niistä ovat katsoneet takaisin.
Vuosi 2025 muutti vaatekaappini suunnan
Jos joku olisi vuosi sitten kertonut, että vuonna 2025 vaatekaappipäiväkirja, tuo näennäisen viaton pikaprojekti, kääntäisi koko pukeutumisfilosofiani päälaelleen, olisin nauranut. Tai vähintään lähtenyt kirppiskierrokselle, ihan vain ”katsomaan” mitä siellä on.
Mutta tässä sitä ollaan:
Shoppailu on vähentynyt radikaalisti, vaatekaappi on oppinut puhumaan (ja minä kuuntelemaan), ja tyyli on ollut murroksessa tavalla, jonka jopa arkkitehti huomaisi, vaikka seisoisi keskellä ruskeaa laminaattiviidakkoa.
Tyyli, joka raahautui murrokseen ja jäi sinne asumaan
Vuoden 2025 tyylini ei ole ollut mikään lineaarinen matka kohti valaistumista. Ei. Se on ollut kuin kuusijalkainen koira, joka ryntäilee milloin minnekin. Yhtenä päivänä olen minimalistinen, seuraavana päivänä haluan pukeutua kuin vintagevakoilija 70-luvun Berliinistä.
Mutta murros ei ole ollut pelkkää sekoilua, sen ydin on ollut yksi asia:
Olen oppinut rakastumaan uudelleen siihen, mitä vaatekaapissani jo on. Ja siihen voisin melkein saada mitallitason suorituksen, sillä nykymaailmassa koko internet karjuu kilpaa: ”Uusi laukku ratkaisee kaiken!” ”Tämän viikon trendi on eilistä varten, olet jo myöhässä!” ”Osta nyt, ennen kuin joudut tyytymään siihen mitä jo omistat!” Ironista, että juuri viimeinen lause on muuttunut minun voimalauseekseni.
Vaatekaappipäiväkirjan kenttäraportit
Vaatekaappipäiväkirja ei ole vain lista siitä, mitä olen päälläni pitänyt. Se on kuin terapeuttinen väline, joka kuiskaa: ”Käytit minua keskiviikkona. Käytit minua uudelleen. Ehkä pidät minusta?” Ja totuus on: pidän.
Päivät, jolloin avasin kaapin ja näin siellä vain ”ei mitään” ovat vähentyneet. Olen huomannut, että rakastan uudelleen niitä neuleita, joita pidin aikanaan vain ihan kivoina. Hameita, joista ajattelin, että ne ovat liian sitä tai liian tätä. Mekkoja, jotka odottivat vuosia oikeaa päivää, kunnes tajusin, että juuri tämä päivä on se oikea.
Samaan aikaan kulisseissa: shoppailun radikaalinen romahdus
On totta: shoppailu on vähentynyt radikaalisti. Eikä vähentynyt sillä tavalla, että ostan nyt vain kaksi asiaa viikossa. Ei. Nyt saattaa mennä viikkoja, kuukausia niin, etten ostaisi edes sukkia.nSe on antanut tilaa uusille asioille, kuten luovuudelle, tyytyväisyydelle ja sille kummalliselle tunteelle, että ehkä en tarvitse kaikkea nyt heti.
Mutta tietenkin kolikolla on kääntöpuolensa… Käsityöt? Kyllä. Ajallisesti? Ei todellakaan. Vuonna 2025 käsityöt ovat olleet kuin ystävä, jota rakastan, mutta jota en ikinä ehdi nähdä. Näkisin mielelläni, mutta sitten tulee se iänikuinen: Työ. Väsymys. Ja se, että vapaapäivänä nukun kuin pöllö, joka on saanut rauhoittavan lääkkeen.
On vähän masentavaa huomata, että ompelukoneeni on ollut pitkään koriste-esine. Sellainen, jota joku vieras voisi luulla 50-luvun museum piece -ostokseksi. Mutta lupaan: se ei ole hylättynä siksi, ettei kiinnostaisi. Vaan siksi, että energia- ja aikayhtälö on toiminut yhtä hyvin kuin muinaisen matematiikan kaava, jossa osoittautuu lopulta, että laskit kilometrin osin väärään suuntaan.
Mutta tässäkin murroksessa on ollut jotain merkittävää:
Käsityöinnostus ei ole kadonnut, se on vain odottamassa. Se elää pieninä pilkahduksina: keittiön pöydälle jätetyn lankakerän muodossa, ideoina puhelimen muistiinpanoissa ja siinä haaveessa, että ensi viikonloppuna ehkä jaksan.
Mitä vuosi 2025 oikeastaan opetti?
Kun tiivistän tämän vuoden, se näyttää tältä:
- Tyyli muuttuu, mutta ydin pysyy.
- Vaatekaappi ei tarvitse jatkuvaa täyttämistä, vaan enemmän rakkautta ja käyttöä.
- Väsymys on todellinen, ja se vaikuttaa kaikkeen – myös luovuuteen.
- Käsityöt voivat olla tauolla, mutta ne eivät katoa.
- Ja lopulta: hitaampi elämä on kauniimpaa kuin jatkuva ostaminen.
mitä tästä voisi googlata?
- ”Vuosi 2025 tyyli murroksessa”
- ”Miten shoppailu väheni radikaalisti”
- ”Vaatekaappipäiväkirja kokemuksia”
- ”Miten löytää inspiraatio vanhoista vaatteista”
- ”Käsityöt ja uupumus, miten yhdistää”
Nämä kaikki ovat kysymyksiä, joita voisin itsekin googlata. Ja ehkä joku muukin löytää vastauksen täältä.
vuoden 2025 hiljainen vallankumous
Vuosi 2025 ei ollut räjähdysmäinen uudistus. Ei iso ostosvuosi, ei muodonmuutosprojekti, ei dramaattinen tyylivallankumous. Se oli jotain parempaa:
- hiljainen muutos, joka opetti katsomaan omaa kaappia uudella tavalla.
- Se opetti palaamaan juurille, vaatteisiin joista pidän, tyyliin joka tuntuu minulta.
- Ja ehkä samalla se opetti myös tämän: Joskus tärkein muutos ei näy ulospäin.
Rentoa viikonloppua!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: