Mies on nukkunut vuoden sohvalla
0
Mies on nukkunut vuoden sohvalla, eikä tähän liity mitään dramatiikkaa. Hän kaipaa meidän yhteiseen sänkyyn, mutta joutuu nyt vain nukkumaan sohvalla. Syy ei ole hänen eikä minun, eikä myöskään meidän lapsen. Vaan ihan muusta syystä ja nyt kerron siitä täällä ja siitä miten se vaikuttaa meidän parisuhteeseen.
Mies on nukkunut vuoden sohvalla
Muutimme runsas vuosi sitten Helsingin Manhattanille, monesta syystä. Koska halusimme olla lähempänä kaupunkia, kaikki kävelymatkan päässä. Halusimme siirtää pojan toiseen kouluun, joka antaisi hänelle enemmän mahdollisuuksia ja tietenkin meidän koiravanhuksen vuoksi. Nuppu ei siis enää oikein jaksanut rappuja kulkea ylös ja alas. Ei viihtynyt pihalla ja vaikka luonnossa on koirilla kiva temmeltää, se alkoi olla Nupulle hiukan liian pelottavaa. Kun käytiin täällä välillä kävelyllä koirien kanssa, huomattiin, että molemmat koirat tykkäsi alueesta ja me tietenkin myös. Joten kun sopiva asunto ilmaantui eteen, niin muutimme kuukauden varoajalla tänne.
Miten tämä muutto liittyy nyt tähän, että mies joutuu nukkumaan sohvalla? Minäpä kerron. Aika pian muuton jälkeen huomattiin, ettei Nuppu jaksa hypätä enää sängylle ja muutenkin dementia alkoi vaivata koiraa enemmän. Illat ovat Nupulle levotonta aikaa ja vähän pelottavaa. Nuppu on tehnyt oman pesän olohuoneeseen ja viihtyy siellä, mutta pelkää olla yksin. Joten mieheni nukkuu koiran kanssa olohuoneessa. Vähän niinkuin minä nukuin aikanaan Nupun kanssa eteisessä kun oli vauva. Minä tosin nukuin lattialla, mies saa nukkua sohvalla.
Miten tämä on vaikuttanut parisuhteeseen?
Todellisuudessa ei mitenkään. Tosin mies kaipaa kovasti viereeni nukkumaan. Itse nautin taas kovasti siitä, ettei kukaan ole vieressä. Tai noh, nukkuu Söpö vieressä, välillä ihan kiinni. Eli elämme koirien keskellä tässä. Söpö tosin on aina nukkunut minun vieressä, vauvasta asti. Miksi annamme tämän kaiken tapahtua? Koska se on helpompaa näin. Nuppu saa tuntea turvallisuutta kun isäntä on heti vieressä jos häntä tarvitaan ja huutoa tulee siten vähemmän. Ajattelemme siis myös naapureita yöaikaan. Dementoitunut koira kun saattaa huudella aika pitkään, jos siihen ei reagoi. Me ihmiset myös tiedämme, ettei tämä aika kestä pitkään enää, joten teemme vanhuksen elämästä mahdollisismman helppoa ja hyvää.
Nuppu on nyt 17 -vuotias ja yritämme helpottaa hänen loppumatkaansa mahdollisimman paljon. Toistaiseksi ei ole kipuja, eikä muita lääkkeitä kuin silmätipat. Sydän toki vuotaa, mutta ei ole vielä aiheuttanut sen enempää vaivaa. Ehkä tilanne tästä muuttuu vielä. Koira on reipas ja iloinen, puolikuuro mummeli. Nuppu on unohtanut täysin, että on minulle vihainen ja on ihanaa miten Nuppu juoksee moikkaamaan minuakin jo kun tulen kotiin. Nuppu on ollut siis siitä asti kiukkuinen minulle, kun Söpö tuli taloon. Mutta on unohtanut koko homman. Näillä mennään ja katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.
Mukavaa itsenäisyyspäivää!
Seuraa minua:
Liituraitaiset hääpäivähousut
Tässä on nyt ne liituraitaiset hääpäivähousut, jotka minun piti laittaa meidän 18 -vuotis hääpäivän juhliin päälle. Mutta ne eivät koskaan menneet päälleni tuona päivänä. Koska meillä oli eilen treffit ja mentiin leffaan, halusin hiukan pukeutua paremmin kuin yleensä, niin kaivoin nämä pöksyt kaapista.
Liituraitaiset hääpäivähousut
Olen alunperinkin ommellut nämä housut hääpäivää varten. Alunperin housuissa oli myös henkselit, mutta poistin ne eilen. Ne eivät ihan toimineet minulla. koitetaan toisiin housuihin sitten joskus. Housut ovat korkeavyötäröiset, niin kuin minulla yleensä aina kaikki on. Kaava on tietysti taasen tuttu ja yksi lemppareitani. Olenhan samalla kaavalla tehnyt housuja siitä lähtien kun tämä lehti on ilmestynyt.
Kaavatiedot: Miss B 2/92
Miss B on Burdan nuorille suunnattu lehti, tai oli siis aikanaan. Ja koska minun juttuni on 80-90 -lukujen tyylit, niin näitä lehtiä käytän edelleen, kun teen vaatteita. En nyt koko aikaa, mutta melkein. Näitä housuja olette nähneet paljon ja lisää on tulossa aivan varmasti. Mutta on kyllä ihanaa pukeutua itse tehtyihin vaatteisiin.
Housujen kanssa puin vintage -paidan, jossa röyhelö pääntiellä. Paidan olen ostanut aikaa sitten Fiskarsin kylästä. Village Vintage oli paikan nimi, ei ilmeisesti ole enää? Ei ainakaan toimi enää nettisivut. Mutta myymälä oli aivan ihana ja löysin silloin kaikenlaista kivaa ja jokainen vaate on edelleen kovassa käytössä.
Treffit ja yhteinen aika
Arki on ollut aika rankkaa, mies tekee töitä ja opiskelee samaan aikaan ja minulla on ollut kova kiire töiden kanssa. Emme ole juuri nähneet toisiamme ja kun näemme, se on sellaista moi ja hyvää yötä tai huomenta ja heippa. Joten nyt oli pakko ottaa vähän yhteistä aikaa meille kahdelle. Tämän kertaisilla treffeillä päätimme mennä leffaan katsomaan Tim Burtonin leffaa Beetlejuice. Tykkäsin leffasta, oli hyvä kakkososa.
Asia mistä en tykännyt, oli se, että puhelinta räplätään elokuvan aikana. Noilla leffahinnoilla luulisi puhelimen pysyvän taskussa hyvin syvällä. Noh, koitin siitä huolimatta keskittyä elokuvaan ja unohdinkin lopulta koko puhelinten käytön. Leffan jälkeen sujahdimme vielä läheiseen vanhaan apteekkiin, joka nykyään on viinibaari. Tuli kunnon Krakova fiilikset paikasta. Ja tuonne menemme varmasti uudelleenkin. Treffit eivät olleet mitkään viimeisen päälle, mutta ei me sitä kaivattu, vaan ihan rentoa olemista vain.
Ihanaa sunnuntaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: