Pitkä viikonloppu
0
Ah, pitkä viikonloppu. Se maaginen aika, jolloin elämä antaa tilaisuuden pysähtyä, hengittää ja no, purkaa 42 pahvilaatikkoa, siirtää kuusi kertaa yhtä kukkaruukkua ja eksyä työkalulaatikkoon etsiessä sitä yhtä ruuvimeisseliä, joka tietenkin löytyi lopulta… jääkaapista. Tervetuloa VillaNannan viikonloppuun, jossa hiki, huumori ja haaveet kohtaavat.
Pitkä viikonloppu, laatikoiden lannistusta, parvekepulmia ja ompelutaivaan kirkastusta
Pahvilaatikoiden purkueepos
Aloitettiin reippaasti tai ainakin juotiin ensin kahvit ja tuijotettiin laatikkovuorta kuin se olisi Everest. Mutta kyllä ne siitä hupenivat: sisältä löytyi mm. yksi kadonnut lompakko (vuodelta 2021), kolme samaa keittokirjaa (kyllä, taas), ja mystinen metalliputki, jonka alkuperää ei vieläkään tiedetä. Laatikot saivat kyytiä, ja me saatiin tilaa hengittää – tai ainakin kompastua vähemmän.
Parvekkeella melkein valmista
Parveke koki myös kasvojenkohotuksen kukkia, kynttilöitä, matto ja se täydellinen “melkein valmis” -tunnelma. Vielä puuttuu juuri se oikea pöytä, mutta hei, meillä on viltti, lasillinen kuohuvaa ja citylintujen ooppera taustalla. Pinterest-fiilis saavutettu 83 %.
Kruununa Oiva
Ja kyllä, ehdittiin myös istua alas. Ravintola Oiva Kalliossa oli kuin keidas keskellä askarteluhiekkaa. Ruoka taivaallista, tunnelma rento ja palvelu niin hyvää, että teki mieli kiittää käsityökortilla. Oiva, sinä viikonlopun huipennus, kiitos kun muistutit, että kaiken laatikkohelvetin jälkeen voi istua alas ja vain olla.
Työhuone oma pieni maailma
Ja sitten, oi se ihana hetki: meidän ikioma ompelu- ja neulehuone valmistui! Tämä ei ole mikä tahansa nurkka pölyisiä lankakeriä, tämä on käsityön keidas, luovuuden temppeli ja langanpätkien valtakunta. Nurkassa hurisee nyt kaksi uskollista ompelukonetta (kyllä, toinen on varalla, jos toinen suuttuu), hyllyt notkuvat kankaista, jotka “ehkä joskus” päätyvät vaatteiksi, ja langoista voisi rakentaa sateenkaaren, tai ainakin lämpimän villapaidan koko suvulle.
Vinot pinot käsityölehtiä ja kirjoja luovat tornimaisen horisontin, josta löytyy niin neuleohjeita kuin vintage-kaavojen aarteita. Jokaisella kirjalla on oma tarinansa, ja jokaisella kankaalla oma suunnitteilla oleva kohtalonsa. Tästä huoneesta ei mennä läpi, tänne astutaan. Se on pieni maailma, jossa kaikki on mahdollista: toppi yhdessä illassa, tai peitto, jota tehdään viidettä vuotta rakkaudella ja ratkojalla.
Näin se meni: hikinen, hurmaava, hullunhauska viikonloppu. Laatikot kaatui, ideat lähti lentoon, ja parveke melkein valmistui. Mutta tärkeintä – meillä on nyt paikka, jossa syntyy kaikkea ihanaa.
Asu ostettu Siisti kirppikseltä.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
MUUTTO AHDISTUKSESTA VOI LUKEA LISÄÄ NÄISTÄ POSTAUKSISTA:
Kevätaamun pehmeys ja pieniä suuria hetkiä
Kevätaamun pehmeys ja pieniä suuria hetkiä luodaan hiljaisten aamujen hämyssä. Valo herättelee varovasti ja kutittelee nenää, on aika herätä uuteen päivään. Hitaasti venytellen nousen ylös, kahvin tuoksu valtaa asunnon, on vain tämä hetki, elämän keveyttä ei voita mikään.
Kevätaamun pehmeys ja pieniä suuria hetkiä
On hiljainen aamu. Sellainen, jossa valo hiipii verhojen raosta lempeästi, eikä mikään kiire hengitä niskaan. Tämän kaiken pehmeyden keskellä pysähdyn kädessäni lehti, jonka sivut vielä hieman kahisevat uutuudestaan. Sen kannessa tuijottaa vahva katse, mutta omassa maailmassani ei juuri nyt ole tilaa muulle kuin rauhalle.
Päälläni on harmaa collegepaita*. Se ei ole mikä tahansa vaate, vaan nuorimman poikani tekemä. Lahja, joka lämmittää enemmän kuin mikään villatakki voisi. Se muistuttaa minua rakkaudesta, käsillä tekemisestä ja siitä, kuinka suuria asioita pieniin pyykkikoreihin voikaan piiloutua. Hihaani koristaa keltainen virkattu hiusdonitsi, omien käsieni jälki. Se on pieni ilon pilkahdus, väriä arkeen, ja samalla todiste siitä, että vaikka elämä välillä väsyttää, luovuus ei katoa.
Muuton jälkeen: Pieniä lepohetkiä ja käsin tehtyä lämpöä
Takana on muutto. Rankka sellainen. Seiniin jäi naurua, huokauksia ja monta muistoa. Muuttosiivous pyyhki pois viimeisetkin jäljet, mutta sydämeen jäi polku, joka kulki läpi kodin, huone kerrallaan. Nyt ollaan uudessa ja vaikka kaikki ei ole vielä järjestyksessä, jotain on silti kohdallaan. Makuuhuoneen sängyllä lojuu Vogue. Se on kuin pieni silta toiseen maailmaan, täynnä tarinoita, inspiraatiota ja unelmia. Mutta minulle tärkeintä juuri nyt on tämä hetki. Se, kun voi vain olla, pehmeässä paidassa, itse virkatun donitsin kanssa, ja antaa kehon ja mielen hengähtää.
Muuton jälkeen olo voi olla hauras mutta toiveikas. Kun pöly laskeutuu ja ensimmäinen kahvi juodaan uudessa keittiössä, huomaa, miten tärkeää on ympäröidä itsensä tutuilla, rakkailla asioilla. Poikani tekemä collegepaita ja oma virkattu donitsi kantavat mukanaan kodin tunnetta, muistutuksia siitä, että koti ei synny vain seinistä, vaan tarinoista ja käsin tehdyistä hetkistä.
Jos olet itse muuttanut tai uuden alun äärellä, pysähdy hetkeksi. Kiedo ympärillesi jotain pehmeää, keitä kuppi teetä ja anna itsellesi lupa vain olla. Kaikki järjestyy ajallaan ja sillä välin, pienet ilot ja rakkaudella tehdyt asiat kantavat pitkälle. Elämän kauneus piilee juuri näissä itse tehdyissä vaatteissa, rakkaudessa perheeseen, rauhassa kiireen jälkeen. Siinä, kun kevätvalo osuu kasvoihin ja tietää, että on ihan hyvä juuri näin.
*Collegepaita on oikeasti poika tehnyt itselleen ja nyt se muuton aikana siirtyi minun kaappiini. Poika ei enää halua pitää sitä. On ollut yksi rakkaimmista paidoista hänellä.
Kuvan kahvikuppi on työkaverini tehnyt ja on yksi suosikkikuppejani, josta tykkään juoda kahvini.
Nähdään taas pian.
Lämpöisin ajatuksin,
Nanna
LUE MYÖS: