Kaapelitehtaan museot
6
Kaapelitehtaan museot on oiva paikka kuluttaa aikaansa viikonloppuna. Oli kyllä hyvin rento fiilis, kun hengailtiin siellä ja sen jälkeen pyrähdettiin Jätkäsaaren puolelle syömään. Ollaan viimeksi oltu Kaapelitehtaan museoissa vuonna 2018 ja olihan siellä kaikki muuttunut kun astuimme sisälle. Siis tosiaan ihan kaikki oli muuttunut.
Kaapelitehtaan museot
Sisäänpääsy oli 12€ mieheltäni, itse vinguttelin museokorttia. Hinta oli allennettu sillä yksi museo ei ollut auki, eli Suomen valokuvataiteen museo oli lauantaina kiinni, koska näyttelyä vasta rakennettiin, joten hilpaisimme suoraan kolmanteen kerrokseen Hotelli -ja ravintolamuseoon. Sielläkin oli näyttely totta kai muuttunut, eikä siellä mennyt niin pitkään aikaa kuin viime kerralla. Mielenkiintoinen näyttely siitä huolimatta ja kaikenlaista tuli luettua ajasta kun itse oli nuori. Tuttuja värejä ja tietenkin Rosso.
Mutta tosiaan näyttely oli aika pikkuinen ja oli kotona pakko katsoa millaisia kuvia tuli otettua silloin 2018 ja kuvia oli paljon ja enemmän kaikkea. En ihan saanut irti tästä näyttelystä sitä mitä sain silloin. Oli tuolla paljon samojakin juttuja, mutta monta asiaa puuttui mitä näkyi vanhoissa kuvissa. Kierros oli siis aika nopeasti tehty kolmannessa kerroksessa. Ja matka jatkuu alaspäin museoon, josta oli jäänyt parhaat muistot viime kerralla.
Seuraavana oli teatterimuseo, jossa ei kyllä ollut mitään nähtävää tällä kertaa. Tanssin historia oli mielenkiintoinen mutta eipä sitten muuta ollutkaan. Sinne parhaillaan rakennettiin näyttelyä, joten ymmärtäähän sen, että museo on minikokoinen. Mutta ei näyttelyt olleet sen 12€ arvoisia. Isoa tyhjää tilaa vain esillä.
Nautinnollinen päivällinen
Kun päästiin ulos museosta, niin minun ja mieheni vatsat kurni kunnolla. Ei muuta kuin googlella etsimään lähialueen ravintoloita ja päädyimme Hotelli Ax ravintolaan. Mies varasi pöydän ja ei muuta kuin suunta kohti Jätkäsaarta. Jostain syystä päädymme aina tänne. Hotelli Ax on mielenkiintoinen, erilainen ja ravintola myös persoonallinen. Istahdimme odottamaan pöytäämme ja tialsimme juomat. Mietimme, että tänne voisimme tulla viettämään vuoden päästä hääpäivää…Meillä kun on jo varattuna toinen hotelli ensi viikoksi.
Viihdyimme oikein hyvin ravintolassa ja kun pääsimme pöytään, niin aika nopeasti tiesimme mitä syömme. Ruoka oli oikein hyvää ja olikin pakko sanoa tarjoilijalle, että kana oli parempaa kuin Disneylandissa. Tätähän en muuten missään ole sanonut, että olin hyvin pettynyt Kalifornian ruokaan. Vain yksi ravintola tarjoili oikeasti hyvää sapuskaa. Siitä enemmän tässä postauksessa. Mutta suosittelen tutustumaan Ax ravintolaan ja uskon, että hotellikin on hieno.
Rentoa lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Hän, minä ja talvinen Helsinki
Lunta sataa, talvi on tullut, hän halaa minua hiljaa ja minä sanon haluavani lähteä jonnekkin lasilliselle. Niin kuin silloin joskus kauan sitten. Otamme nenän kohti Kalasatamaa ja ravintola valinta osuu HOB -ravintolaan. Valitettavasti ravintolassa oli ykstyistilaisuus, joten jouduimme poistumaan paikalta häntä koipien väissä.
Hän, minä ja talvinen Helsinki
Koska alueen ravintoloita emme juuri tunne, niin googlettelen pikaisesti lähiravintolat ja kuuntelen toisella korvalla mieheni höpinää siitä mitä tekisi mieli. Itse ajattelen niin, että koska mieheni harrastaa viskejä, niin nyt sopisi ravintola, josta saa viskiä, hyvää sellaista ja se sitten löytyikin aika hetimmiten. Meidän tie vei Tislaamoon, eikä kaduta yhtään. Tunnelma oli juuri oikea sillä hetkellä ja koska olimme aika kylmissämme kun vihdoin pääsimme Teurastamon portista sisään ja pääsimme kiipeämään raput ylös Tislaamoon, niin lämmin irish coffee lämmitti niin ihanasti sisukaluja. Mies uskaltautui testaamaan yhtä viskiäkin ja tykästyi todella paljon siihen. Minulta ei kannata kysyä, että mikä se sellainen viski on, en tiedä niistä mitään.
Istuimme baarissa ja nautimme tunnelmasta sekä toistemme seurasta pitkästä aikaa ihan kahdestaan, jos ei siis lasketa niitä kymmeniä ihmisiä, jotka sattui olemaan meidän kanssa samassa paikassa. Irish coffeen jälkeen nautin vielä lasillisen viiniä ja se riitti minulle, mieskin oli tyytyväinen omiin valintoihinsa ja kohta olikin aika valua kotiin. Emme yleensäkään viihdy kovin pitkään ravintolassa, jos emme syö samalla. Ruoka on se meidän juttu, jos se ei ole tullut selväksi…
Matkasuunnitelmia
Kyllä, vaikka meillä seuraava reissu on tässä ihan nurkan takana, niin suunnittelemme jo seuraavia. Zakopane, Krakova ja tietenkin meidän hääpäivä. Ne ovat meidän seuraavat suunnitelmat, tosin ei tuossa järjestyksessä. Hääpäivän tekeminen ja meneminen on jo lähes varattu, ainakin hotellihuone on nyt varattu ja suunnitelmissa on myös se, että voisimme tällä kertaa myös lähteä hiukan katselemaan Helsingin ravintoloita ja maistelemaan tarjontaa. Mutta tietenkin ensin jotakin muuta kuten ehkä oopperaa ja ruokaa. Niistä lähdetään liikkeelle, jos vielä noiden jälkeen jaksaa lähteä kierrokselle, niin ei muuta kuin menoksi. Vaikka me väsyttiin, niin Helsinki ei lauantaina nuku, sen valot loistaa kirkkaana ja kutsuu ihmisiä mukaan yöhön.
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Seuraa minua: