Omituinen hiihtoretki
6
Aurinko pilkistää sälekaihtimien takaa ja huutaa hiihtämään. Näin sai alkunsa omituinen hiihtoretki, jollaista ei ole sitten nähty vuosi kausiin. Nimittäin en ole hiihtänyt sitten nuoruusvuosieni. Muistan miten hiki hatussa hiihdettiin pitkin Runosmäen pururataa ja tuntui kuin ei olisi päässyt eteen eikä taakse. Kaatumiset kyllä muistaa, mutta eipä juuri muuta. Muistan myös ne pitkät hiihtoretket latumajalle Runosmäestä. Sellaisia reissuja kaipaa edelleen.
Omituinen hiihtoretki
Hiihtoretki alkoi hiukan nihkeästi, mies kyseli monta kertaa aamun aikana, että onko nyt oikea hetki mennä ja siellä tuulee ja sitä ja tätä. Mutta minä pidin pintani, haluan hiihtämään. Sitten huomattiin, että eihän monot mahdu enää pojalle ja suksetkin ovat ihan liian pienet. Eipä auttanut muu kuin jättää poika sohvalle makaamaan ja tutkia mitkä sukset toimii minulla. Noh, ne pojan pienemmät vermeet. Ei muuta kuin palttoota päälle ja sukset kainaloon ja pihalle.
Meno oli sitten sen tyylistäkin, sukset eivät luistaneet ja mieskin veti semmoisen lätsähdyksen takamuksilleen, että mäjähdys kuului varmasti toiselle puolen Suomea. Noh, ei auttanut kuin rauhoittua ja antaa hengityksen tasaantua. Otettiin sukset taas kainaloon ja kipiteltiin sukset kainalossa eteen päin. Hetken päästä taas sukset jalkaan ja ei kun juoksemaan suksilla, eihän niillä päässyt liukumaan kunnolla.
Herkutteluhetki Vanhassa Pehtoorissa
Koska kyseessä oli laskiaissunnuntai, niin pakkohan oli piipahtaa Haltialan laskiaisriehassa nauttimassa soppaa ja laskiaispullaa, näin jaksaa taas mennä kuin tuulispää juoksemalla sukset jalassa. Kun olimme nauttineet herkkumme, niin ei muuta kuin eteen päin. Vastaan jolkotteli lauma koiria vapaana ja minähän koirapelkoisena ihmisenä saan hepulin ja otan jalat alleni, sukset ja sauvat jäivät siihen ja juoksin kovaa vauhtia pakoon, suoraan ojaan, jossa oli iso määrä pehmeää lunta ja sinnehän meikäläinen upposi, mutta kovassa tohinassa ryömin vain eteen päin kuin olisin taistellut elämästä ja kuolemasta.
Koirat jolkotti rauhallisena ohi ja minä pääsin kuin pääsinkin yläs ojasta. Ei muuta kuin sukset jalkaan ja kovalla juoksulla kotiin. Puolessa välissä matkaa tuntui kuin olisi henki loppunut, mutta ei kuin täysillä eteen päin kuin tuulispää. Potkin ja työnnän vauhtia sauvoilla mutta eteen päin ei vaan pääse. Hiki virtaa otsalla ja näen jo kodin katon. Juoksu kovenee ja kovenee. Vihdoin kotona ja olo on mahtava. Ensi kerralla toivottavasti sukset jo luistaa.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
Seuraa minua:
17 hääpäivä
Aivan uskomatonta, että olemme olleet naimisissa nyt 17 vuotta. Niin se aika vierähtää nopeasti. Paljon on ehditty kokemaan niin hyvässä kuin pahassakin. Avioliiton päättymistäkin olemme harkinneet muutaman kerran. Siis ihan virallisestikin. Mutta tässä sitä edelleen porskutellaan, eikä kaikesta huolimatta loppua näy. Haasteita on edelleen, joita käsittelemme, mutta niistä huolimatta lähdimme tutun kaavan mukaan juhlistamaan meidän hääpäivää.
17 hääpäivä
Olen muutamia kertoja avannut meidän tarinaa, miten kaikki alkoi ja miten elämä on heitellyt meitä, joten tässä postauksessa en niistä sen enempää kerro, voit halutessasi lukea alla olevasta linkistä meidän tarinaa. Keskitymme siis tässä postauksessa ihan meidän hääpäivään. Missä olimme ja mitä teimme. Emme yleensä tee juuri mitään, se on se pointti, olla ja nauttia vain.
Hääpäivä suunniteltiin saman kaavan mukaan mitä ennenkin, varattiin hotellihuone, teimme pöytävärauksen ja vasta myöhemmin päätimme mikä on se meidän the juttu tekeminen. Tänä vuonna se oli Titanic elokuva 3D muodossa. Titanic on nyt 25 vuotias ja ehdottomasti halusin nähdä tämän version, ihan siitäkin syystä, että halusin nähdä saanko samat fiilikset mitä silloin ensi-illassa. Olin nimittäin silloin katsomassa samaisen leffan täpötäydessä leffateatterissa.
Titanic oli yhtä hyvä kuin ennenkin ja 3D toimi erittäin hyvin. Koska en oikein huvipuistolaitteita kestä, niin voin sanoa, että tässä tuli välillä aika paha vuoristorata fiilis ja leffan lopussa en tosiaan meinannut jaloillani pysyä. Sen verran oli kova meno loppua kohden. Nautin todella leffasta, en kyllä uudelleen menisi. Ihan tuosta syystä, että olo oli kuin olisi ollut vuoristoradassa sen kolme tuntia.
*****
Koska Konepaja on yksi suosikkialueestamme, niin sieltä me varasimme jo viime vuoden puolella hotellihuoneen. Koska oli hääpäivämme, niin saimme pienen onnittelun henkilökunnalta, suklaata ja kuohuvaa. Oli oikein mukava leffan jälkeen istahtaa huoneeseen hetkeksi ja kilisyttää laseja. Huone oli aivan ihana ja hotellin yhteiset oleskelutilat olivat kyllä juuri sellaisia, joissa viihtyisi pidempäänkin. Kiitos Folksille vieraanvaraisuudesta. Folksiin oli kiva tulla ja respan työntekijät olivat iloisia ja auttavaisia. Hotellissa on myös sauna sekä kuntosali, emme kuitenkaan tällä reissulla hyödyntäneet tätä mahdollisuutta. Sauna olisi kyllä sitten kuitenkin sopinut kun tulimme pitkältä kävelyltä illalla.
Ravintola Albina & Alexis sijaitsee Hotelli Folksin kellarikerroksessa. Käytännössä ravintola ei kuulu hotelliin, mutta kuitenkin hotellista on suora yhteys ravintolaan sekä aamiainen tarjoillaan samassa paikassa. Valitsimme heidän menuun, jossa oli makua ja paljon. Pääruokana oli kalaa ja bataattia. Se kyllä kruunasi koko päivällisen. Valitettavasti jossakin kohtaa vain unohdin ottaa kuvia, joten saatte jälleen kerran nauttia myös tyhjistä lautasista.
Aamupala oli pieni mutta monipuolinen. Vatsan sai hyvin täyteen ja moni itse tehty herkku kruunasi aamiaisen. En ole aikoihin syönyt näin hyvin aamiaista hotellissa kuin nyt. Olen siis enemmän kuin tyytyväinen siitä, miten hyvin meistä pidettiin huolta Konepajalla vierailun ajan.
Ensi vuodeksi jää jotain, mitä piti tänä vuonna jo olla päivässä mukana
Meidän piti mennä oopperaan. Mieheni ei ole koskaan oopperassa ollut, joten se oli meidän suunnitelma. Liput jäivät kuitenkin ostamatta ja sitten tuli Titanic. Tästä syystä ooppera jäi tällä kertaa. Ensi vuonna sitten. Seuraavaa hotellia ei olla vielä mietitty, mutta yleensä valita tehdään vasta tuossa marraskuussa, ennen joulua. Ennen me unohdimme aina hääpäivän mutta nyt tästä hotelliyöstä on tullut niin perinne, että sitä ei unohda. Kun on ihan eri asia viettää yö hotellissa kuin tulla kotiin.
17 hääpäivä kulki siis vanhan kaavan mukaan. Hotelli, ravintola ja jokin tietty tekeminen. Yleensä sellaista erilaista, mitä ei muutoin mennä tekemään. Toki leffassa käydään muutoinkin mutta ei juurikaan noita 3D juttuja ja varsinkaan pitkiä elokuvia. Kun on traditio niin tulee juhlittuakin myös. En usko, että muistaisimme koko hääpäivää, jos ei tällaista olisi jossakin kohtaa päätetty järjestää. Mutta kun 20 vuotta tulee täyteen, lähdemme ulkomaille. Se on jo päätetty, silloin ei riitä enää yksi hotelliyö Helsingissä, vaan pitää mennä viikonlopuksi jonnekin kauemmas. Se kohde on jo valittu, mutta sitä ei julkaista, kun tulevaisuudesta ei tiedä.
Ihanan rentoa sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: