Näin yhdistän vanhat vaatteet uudella tavalla
0
Vanhojen vaatteiden yhdistely on yllättävän luovaa puuhaa ja näin yhdistän vanhat vaatteet uudella tavalla kiteyttää täydellisesti tämän päivän asuni idean. Kun päälle eksyy 2007 ostettu neuletakki, kahdesta liian pienestä farkkuparista tuunatut housut ja itse neulottu poolo, lopputulos ei ole lainkaan museotunnelmaa, vaan jotain modernia, persoonallista ja aitoa. Tässä postauksessa kerron, miksi vanhoja vaatteita kannattaa käyttää rohkeasti ja miten niistä saa rakennettua tuoreen ja omannäköisen kokonaisuuden vuodesta riippumatta.
Näin yhdistän vanhat vaatteet uudella tavalla
Joskus puen päälleni asun, joka saa minut hetkeksi miettimään: ”Onko tämä vielä ok? Onko 2007 ostettu neuletakki jo liian vintage – sanan ei-trendikkäässä merkityksessä?” Mutta sitten muistan, että vaatteet eivät vanhene, jos niiden tyyli ei vanhene. Ja tämä neuletakki ei yksinkertaisesti suostu siihen.
Kun ostin sen joskus vuosien 2007 ja 2008 välissä, en tiennyt, että siitä tulisi luottovaate, joka seuraisi mukanani yli puolitoista vuosikymmentä. Vuosien aikana se on nähnyt niin monta kautta, että sillä olisi jo elokuvaoikeudet. Se on lämmin, se on mukava ja se toimii eli se on täydellinen.
Moni miettii, onko vanhojen vaatteiden käyttäminen tyylirikos vai tyyliteko. Minä liputan jälkimmäisen puolesta. Vanha vaate kertoo tarinan. Uusi vaate kertoo hintalapun.
Tuunatut farkut: kaksi epäonnistujaa, yksi menestyjä
Farkut ovat tämän päivän asun todellinen sankari. Ne syntyivät tilanteesta, joka kuulostaa tutulta monille: vaatekaapin perältä löytyi kahdet farkut, joista kumpikaan ei mahtunut jalkaan edes ystävällisellä puristelulla. Sen sijaan että olisin heittänyt ne pois, päätin yhdistää ne.
Tulos? Yksi paraatikelpoinen farkkupari, jossa on juuri sopivasti asennetta ja tarinaa. Näissä housuissa kulkee mukana kaksi aiempaa elämää ja nyt ne elävät kolmatta. Tällaista ei saa kaupasta. Tällaista ei tule vastaan kadulla. Ja juuri siksi niitä käyttää ylpeydellä.
Tämä on yksi syy, miksi rakastan vanhojen vaatteiden yhdistelyä: ne antavat mahdollisuuden luoda jotain täysin uniikkia. Kun tuunaa itse, tyyliin tulee aina oma kädenjälki, kirjaimellisesti.
Itse ommeltu poolo: täydellisen epätäydellinen
Poolopaita on taas oma taiteenlajinsa. Se on itse ommeltu, ja siinä näkyy jokainen tunne, jokainen kahvikuppi ja jokainen ajatuksen harhailu. Mutta juuri siksi pidän siitä. Se on ompelukoneen ja omien käsien yhteistyön tulos, täydellisesti symmetrinen ja trendilistan kärjessä. Se on minun.
Kun yhdistän poolon vanhaan neuletakkiin ja tuunattuihin farkkuihin, syntyy kokonaisuus, jossa jokainen osa puhuu samaa kieltä: elettyä, koettua ja rakastettua. Vaatteet eivät ole vain vaatteita ne ovat pieni kokoelma muistoja, lämpöä ja omaa tyyliä.
Miten vanhoista vaatteista tehdään moderni asu?
Jos haluat yhdistää vanhoja vaatteita niin, että lopputulos näyttää ajan hermolla olevalta eikä ”2000-luvun alun koulukuvapäivältä”, tässä muutama yksinkertainen mutta toimiva vinkki:
Valitse yhtenäinen väripaletti
- Sävyt ratkaisevat kaiken. Kun neuletakki, farkut ja poolo ovat murrettuja tai pehmeitä sävyjä, kokonaisuus näyttää harmoniselta ja samalla modernilta.
Panosta tekstuureihin
- Denim, trikoo ja neule ovat täydellinen trio. Tekstuurit antavat asulle syvyyttä ja tekevät vanhoistakin vaatteista mielenkiintoisia.
Älä pelkää kulumaa
- Pienet nyppylät, haalistuneet kohdat ja vuodet näkyvät mutta hyvällä tavalla. Kuluma on efekti, ei virhe.
Tee rohkeita yhdistelmiä
- Vanha neuletakki ei näytä vanhalta kun sen rinnalla on modernisti muotoillut farkut ja selkeälinjainen itse tehty poolo. Tyyli pysyy tuoreena, koska yksi osa kokonaisuudesta ankkuroi sen tähän päivään.
Miksi käyttää vanhoja vaatteita? Syy ei ole vain ekologinen
On totta, että kestävä muoti ja kiertotalous ovat tärkeitä. Mutta itselleni vanhojen vaatteiden käyttäminen on enemmän tunneasia. Ne tuntuvat omilta. Ne ovat mukavia. Ne eivät petä. Ja ne muistuttavat siitä, että tyyli ei ole ostamista se on rakentamista. Kun käytän vanhoja vaatteita, tunnen olevani oma itseni. Ja se, jos jokin, on todellisen tyylin ydin.
Rentoa viikonloppua!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Taiteilija Omassa Vaatekaapissa
Mitä on olla taiteilija omassa vaatekaapissa? Tänään astelen omassa kodissani kuin olisin vähintään Pariisin muotiviikkojen päätähti, mutta todellisuudessa seison keskellä makuuhuonetta itse ompelemissani housuissa ja paidoissa, jotka on koottu leikkuujätteistä niin kuin luontoäiti ja askartelujumalat yhdessä olisivat sen suunnitelleet. Tämä on kertomus siitä, kuinka kaksi vaatekappaletta voi saada ihmisen tuntemaan olevansa suuri taiteilija, oman elämänsä mestariteos, vaikka villasukat jalassa ja toisessa kädessä kahvikuppi, josta juoma ehtii jäähtyä ennen kuin ehdin kirjoittaa tämän postauksen loppuun.
Taiteilija Omassa Vaatekaapissa
Tämä on oman elämän catwalk, ilman kissanruohoja mutta mahdollisesti kissankarvoja… Kuvissa poseeraan itsevarmasti tai ainakin riittävän itseironisesti, paita ylle sommiteltuna niin, että tikit huutavat käsityön ilosanomaa. Kankaanpalat, jotka joskus olivat vain surullisia leikkuujätteitä, ovat nyt renessanssitaiteilijoiden hengessä nousseet uudeksi elämäksi. Olen kuin Michelangelo farkkupalassa, Da Vinci trikookankaassa. Ainoa ero on, että heillä ei ollut saumuria eikä tarvetta ottaa someen #ootd -poseerauksia villasukissa.
Housut puolestaan ovat ommeltu kaavalla, jonka onnistumisprosentti oli etukäteen yhtä epävarma kuin sääennuste marraskuussa. Silti tässä ne ovat: leveälahkeiset, pehmeät, vähän boheemit, juuri sellaiset joissa voisin kirjoittaa runokokoelman, perustaa taidekollektiivin tai vain mennä kauppaan ostamaan maitoa ja näyttää siltä kuin olisin menossa performanssi-iltamaan.
Minimalismi kohtaa maximalismin, ainakin henkisellä tasolla
Vaatteiden esteettisyys ei ehkä ole normatiivisen trenditaulukon kärjessä (tai edes sivulauseessa), mutta niissä on tarina. Se tarina on: ”Löysin paloja, ompelin, käytän, kukaan ei voi pysäyttää minua.”
Kun pukeudun näihin luomuksiin, tunnen itseni ihmiseksi joka ei vain elä elämäänsä vaan askartelee sen kasaan pala kerrallaan. Se on hyvin konkreettinen metafora, sillä jokainen näistä paidoista on kirjaimellisesti koottu paloista, jotka muut olisivat heittäneet menemään. Ekologinen, eettinen ja esteettinen, kolme E:tä, joista yhden ainakin väitän onnistuneen.
Ja kyllä, tiedän miltä näytän. Taiteilijalta, joka on saanut apurahan ehkä kahvikuppiin mutta ei konjakinväriseen silkkikaapuun. Mutta jos tyyli on asenne, niin olen kävelevä julkilausuma: Tee itse, kanna ylpeydellä, ja poseeraa kuin maailma odottaisi muotilehden kansikuvaa.
Tyyli ei ole mikä, vaan kuka
Moni voisi kysyä: ”Voiko tätä käyttää julkisesti? Onko tämä muotia?” Ja minä vastaan: Minä olen muotia kun käytän sitä. Trendit syntyvät rohkeudesta, ompelukoneesta ja toistuvasta ajatuksesta: ”Tämä voi olla huono idea, mutta teen sen silti.”
Toisessa kuvassa paita muistuttaa tilkkutöiden ja farkun liittoa, joka kuulostaa siltä kuin folk-festivaalit ja denim-messu olisivat päätyneet samaan telttaan. Silti se toimii, ainakin minulle, ja ehkä se riittää. Joskus vaatteet eivät ole vain vaatteita, vaan identiteettiä, luovuutta, kokeilua ja vähän sitä, ettei jaksanut silittää.
SEO-kulma, eli kuinka tullaan hakukoneiden suosikiksi villasukissa
Koska tämä on WordPress-postaus ja Google pitää avainsanoista yhtä paljon kuin minä pidän kangasjämien uudelleenkäytöstä, nostetaan pari termiä näkyviin kevyen itseironian kanssa:
- Upcycling muoti
- Itse tehty paita
- Ompelu kotona
- Uniikki käsityöasu
- Hidasta muotia ja nopeasti juotu kahvi
- Taiteellinen tyyli
Jos siis joku googlaa ”voiko itse tehty tilkkupaita olla hieno”, vastaus on: kyllä, kunhan käyttäjä uskoo siihen enemmän kuin läheiset ja ohikulkijat yhteensä.
onko tämä trendikästä? Ehkä ei. Onko tämä minä? Kyllä.
Tämä asu on enemmän kuin paita ja housut. Se on manifesti. Se on käsityön juhla. Se on se pieni kapina, jossa sanotaan fast fashionille: “Kiitos mutta minä ompelen itse.” Se on samalla lempeä kutsu nauraa, inspiroitua ja pukeutua siihen mikä tekee arjesta vähän taiteellisemman, vaikka se tapahtuisi makuuhuoneen catwalkilla ja villasukissa.
Minä olen oman elämäni suuri taiteilija. Ja nämä vaatteet ovat näyttämö, jolla esitykseni alkaa.
Rentoa lauantaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: