Sadepäivän Kirppisrieha: Löytöjä ja Lätäköitä
0
Pitkä viikonloppu + sade = täydellinen kirppispäivä, täydellinen sadepäivän kirppisrieha. Jos joku olisi sanonut minulle torstai-iltana, että vietän perjantain juosten lätäköiden yli, sateen pieksemänä ja silti hymy huulilla, olisin nauranut. Minä, joka en pidä sateesta! Mutta tässä sitä ollaan, villi ja vapaa, kumisaappaat vaihtuneina lenkkareihin, sadetakki heilahtaen, ja mieli täynnä seikkailua.
Sadepäivän Kirppisrieha: Löytöjä ja Lätäköitä
Pitkä viikonloppu ja sadepäivä on yhdistelmä, joka yleensä tarkoittaa minulle peittoa, teekuppia ja Netflixiä. Tällä kertaa päätin kuitenkin kääntää tarinan päälaelleen ja lähteä kaupungille. Sadepäivän kirppisrieha syntyi, ja voi veljet, mikä löytöjen päivä siitä tulikaan!
Fredrikinkadun UFF, Pinkkiä unelmaa
Ensimmäinen pysähdykseni oli legendaarinen Fredrikinkadun UFF. Jos olet koskaan käynyt siellä, tiedät, että siellä on sellainen tunne kuin astuisi vaateuniverumiin, jossa jokainen vaate odottaa uutta omistajaa ja uutta tarinaa.
Ja mitä minä löysin? Pinkin oversize-neuletakin! Sellaisen, joka näyttää siltä kuin se olisi tullut suoraan jonkun mummon neulekätköistä, mutta samaan aikaan huutaa “fashion blogger vibes”. Se on täydellinen kerrospukeutumiseen ja aivan kuin se olisi tehty sateisia päiviä varten, sellainen vaate, johon haluaa kääriytyä heti, kun ulkona on harmaata.
Mukaani tarttui myös huivi, joka tuo juuri sopivasti väriä ja kontrastia. Oikea “statement piece”, kuten muotilehdet sanovat. Tässä kohtaa olin jo varma, että sade oli vain kosminen suunnitelma saada minut tänne tekemään näitä löytöjä.
Lätäkkömaraton ja siirtymä Forumiin
UFFin jälkeen juoksin kuin action-elokuvassa, sadetakki hulmuten ja farkut kastuen. Sateen tuoksu on muuten ihan salaa ihana, sellainen, joka saa koko kaupungin näyttämään kuin Instagram-filterin läpi.
Suuntasin Forumiin, koska tiesin että siellä odottaa seuraava seikkailu: Beyond Retro.
Beyond Retro, Farkku-unelmat
Jos UFF on aarreaitta, Beyond Retro on vintage-taivas. Se paikka, jossa aika pysähtyy ja farkkujen sininen sävy tuntuu vähän nostalgisemmalta kuin missään muualla.
Löysin farkkuhaalarit, jotka huusivat nimeäni. Siis oikeasti, voiko olla mitään täydellisempää kuin haalari, johon voi piiloutua sadepäivänä ja näyttää samalla siltä, että olisi matkalla taidegallerian avajaisiin?
Ja sitten se isoin löytö: vanhoista farkuista tehty farkkuhame. Puhutaan nyt kierrätysdivan unelmasta! Se on juuri sopivan rouhea ja siinä on asennetta. Tämä hame tulee olemaan koko syksyn luottovaate.
Sadepäivän taika
Koko päivän fiilis oli kuin jostain indie-elokuvasta. Sadepisarat tekivät hiuksista kiharat, kadut kiiltelivät, ja jokainen vastaan tullut lätäkkö oli melkein kutsu hypätä, no, melkein. (Okei, hypin ehkä kahteen. Tai kolmeen.)
Vaikka yleensä kiroan sateen, tänään se teki kaikesta pehmeämpää ja vähän romanttista. Oli kuin koko kaupunki olisi ollut salaliitossa, luomassa täydellistä kirppisreissun tunnelmaa.
Päivän asu, sadepäivän sankari
Päällä minulla oli ruskea paita, farkut, sadetakki ja lenkkarit, täydellinen yhdistelmä käytännöllisyyttä ja katu-uskottavuutta. Sadetakki piti minut kuivana (no, melkein) ja lenkkarit saivat minut juoksemaan lätäköitä pakoon kuin olympiavoittaja.
Voin rehellisesti sanoa, että tämä asu oli päivän salainen sankari. Se antoi minulle luvan olla rennosti oma itseni ja keskittyä löytöihin, ei märkiin sukkkiin (vaikka nekin olivat osa elämystä). Löydät asusta videon täältä.
Löytöjen jälkipyykki
Kun pääsin kotiin, levitin kaikki löydöt sängylle ja hymyilin kuin olisin voittanut lotossa. Pinkki neuletakki, huivi, farkkuhaalarit ja farkkuhame muodostivat yhdessä täydellisen kokoelman, joka kertoo tästä yhdestä sadepäivästä enemmän kuin mikään päiväkirjamerkintä voisi.
Sadepäivän kirppisrieha ei ollut vain ostosreissu, se oli pieni muistutus siitä, että joskus epämukavuus voi tuoda parhaat hetket. Ja että hyvä sadetakki on oikeasti investoinnin arvoinen.
sateesta syntyy tyyliä
Jos siis seuraavan kerran sataa ja tekee mieli jäädä kotiin, kokeile jotain muuta. Vedä sadetakki päälle, nappaa kassi olalle ja lähde kirppiskierrokselle. Saatat löytää täydellisen neuletakin, ehkä farkkuhaalarit ja aivan varmasti sen sateisen päivän taian.
Koska lopulta, sadepäivä ei ollutkaan pelkkä sadepäivä. Se oli tyylin, löytöjen ja vähän liioitellun seikkailun päivä.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Seikkailu Vintagetalliin
Seikkailu Vintagetalliin, itse tehty paita, Nuppu ja löydöt vintagen maailmasta sai alkunsa harmaasta aamusta, joka ei luvannut paljoa. Päänsärky painoi ja olo oli kaikkea muuta kuin kevyt. Silti päätimme lähteä liikkeelle, sillä mielessäni oli yksi tärkeä asia: halusin löytää kauniin kehyksen kuvaa varten. Kehyksen, johon joskus, kun se päivä koittaa, asetetaan kuva Nupusta, meidän rakkaasta tiibetinspanielistamme, joka täyttää ensi kuussa 18 vuotta. Tämä matka ei ollut vain ostosreissu, vaan myös pieni seikkailu, jossa yhdistyi muistot, käsillä tekeminen ja vanhojen aarteiden etsintä.
Seikkailu Vintagetalliin
Aamu alkoi hitaasti. Kahvi ei vienyt päänsärkyä pois ja ulkona tihutti vettä. Olisin voinut jäädä kotiin, mutta sisällä kyti tunne, että juuri tänään oli oikea päivä lähteä liikkeelle. Nuppu, vanha mutta yhä eloisa ystävämme, seurasi katseellaan, kun etsin päälle jotain erityistä. Halusin näyttää itselleni, että vaikka olo ei ollut paras mahdollinen, ulkoinen olemus voisi silti tuoda voimaa.
Valitsin ylleni itse tekemäni vihreän raidallisen paidan. Sen kaava löytyy SY – 10 matchande nyckelplagg -ompelukirjasta, josta olen saanut paljon inspiraatiota ompeluun. Kun paita sujahti päälle, muistin taas sen tunteen: käsin tehdyt vaatteet kantavat mukanaan aivan erityistä tarinaa. Ne eivät ole vain kangasta ja lankaa, vaan osa tekijänsä identiteettiä.
VAATTEET, JOISSA KULKEE TARINOITA
Paitaan yhdistin UFFista löytyneet valkoiset housut ja pitkän takin. UFFin second hand -löydöissä on aina jotain kiehtovaa, jokainen vaate on kulkenut jossain ennen minua, kantanut toisen ihmisen tarinaa. Kun yhdistän niitä omiin tekeleisiini, kokonaisuudesta syntyy jotain täysin uutta ja ainutlaatuista.
Jalkaan laitoin tummanvihreät kengät, jotka ostin kesällä Zakopanesta. Ne ovat matkamuisto, mutta samalla käytännöllinen osa arjen asuja. Korviin pujotin Epäonnistunut tyttö -nimisen taiteilijan tekemät kierrätysmateriaaleista valmistetut korvakorut, muistutus siitä, että kauneus syntyy usein epätäydellisyydestä ja siitä, että joku on nähnyt vaivaa luodakseen uutta vanhasta.
Kun katsahdin peiliin ennen lähtöä, huomasin että oloni oli jo hieman parempi. Vaatteet eivät aina ratkaise kaikkea, mutta joskus ne antavat juuri sen pienen lisävoiman, jota kaipaa.
Vintagetalli ja Helsingin kadut
Matka Vintagetalliin kulki pitkin Helsingin katuja, joilla on aina oma tarinansa. Rosoiset kivetykset, vanhat rakennukset ja kadunkulmien yllätykset luovat tunnelman, joka tekee pienestäkin retkestä erityisen. Vintagetallin edessä seisoi tuttu kyltti, joka johdatti sisään menneiden vuosikymmenten maailmaan. Siellä mennyt ja nykyinen kohtaavat, juuri sellaisessa paikassa vanhan kehyksen etsintä tuntuu oikealta.
Kehyksissä on jotain symbolista. Ne suojelevat ja kehystävät muistoja, antavat niille pysyvyyden. Minulle tämä kehys ei ole mikä tahansa esine, vaan paikka, johon joskus asetetaan kuva Nupusta. Ajatus tuntui raskaalta mutta samalla lohdulliselta. Elämä on aina läsnä tässä hetkessä, mutta muistot kantavat yli ajan.
KALLION KIERROS: PUISTOKIRPPIS JA VINTAGELIIKKEET
Vintagetallin jälkeen emme halunneet vielä lähteä kotiin. Päätimme jatkaa kävelyä ympäri Kalliota, tuota ihanaa asuinaluetta, jossa mennyt ja nykyisyys huokuvat rinta rinnan. Kallio on kuin seikkailu itsessään: katujen kulmista voi löytää vanhoja kahviloita, graffitein koristeltuja porttikäytäviä ja pikku putiikkeja, joihin ei ehkä muuten koskaan eksyisi.
Pysähdyimme puistokirppikselle, jossa tunnelma oli lämmin ja yhteisöllinen. Myyntipöydät notkuivat kaikkea vanhoista astioista retrovaatteisiin, ja ilmassa oli tuttua toritunnelmaa. Oli kuin jokainen pöytä olisi kertonut omaa tarinaansa, elämästä, jota joku oli joskus elänyt.
Matkan varrella osuimme myös useisiin eri vintageliikkeisiin. Jokainen liike oli oma maailmansa: yhdessä saattoi olla 70-luvun mekkoja, toisessa vanhoja nahkalaukkuja, kolmannessa tarkkaan valittuja design-esineitä. Oli ilo huomata, että Helsinki elää ja hengittää vintagekulttuuria. Kun kuljin hyllyjen väleissä ja hipelöin kankaita, tunsin samaa inspiraatiota kuin silloin, kun ompelen itse.
Hitaan muodin ja kestävyyden polku
Seikkailu Kallion kaduilla ei ollut vain ostosretki, vaan myös osa matkaani hitaan muodin ja kestävän kuluttamisen parissa. Itse tehty paita, UFFin löydöt, kierrätyskorut ja pitkään palvelleet kengät kertoivat kaikki samaa tarinaa: ei ole tarvetta juosta uuden ja nopean perässä. On lupa hidastaa, pysähtyä ja arvostaa sitä, mikä kestää aikaa.
Hidas muoti on enemmän kuin trendi, se on asenne. Se kertoo siitä, että jokainen valinta on merkityksellinen. Kun ompelen itse, valitsen vastuullisemmin. Kun ostan käytettynä, annan vaatteille uuden elämän. Kun arvostan jo olemassa olevaa, vähennän turhaa kulutusta.
SEIKKAILUN JÄLKIMAKU
Paluumatkalla katselin Helsingin katuja uudessa valossa. Vaikka aamu oli alkanut päänsäryllä, päivä toi mukanaan keveyttä. Olin löytänyt kauniin kehyksen ja saanut vahvistusta sille, että omat valinnat ja oma tyyli kantavat silloin, kun olo muuten horjuu.
Nuppu odotti kotona, tuttuun tapaan omalla pedillään. Katsoin häntä ja tiesin, että se päivä kun kehystä tarvitaan, tulee joskus. Mutta ei vielä tänään. Tänään oli päivä, jolloin sain kulkea pitkin Helsingin katuja, kokea Kallion kirpputorit ja vintageliikkeet, pukeutua vaatteisiin, joilla on tarina, ja löytää jotain kaunista, joka kantaa mukanaan muistoja.
Seikkailu Vintagetalliin ja Kallion kaduille oli lopulta enemmän kuin matka vintagekauppaan. Se oli matka omaan mieleen, käsillä tekemisen voimaan ja siihen, miten pienet asiat, kuten itse tehty paita tai käytetty kehys, voivat kantaa suuria tunteita.
Seikkailu Vintagetalliin, itse tehty paita, Nuppu ja löydöt vintagen maailmasta jää mieleen päivänä, jolloin päänsärky vaihtui inspiraatioon. Se muistuttaa, että jokaisella matkalla, oli se kuinka pieni tahansa, voi olla iso merkitys.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: