Kaupunginrannan syksy ja itse tehty liivi
0
Kaupunginrannan syksy ja itse tehty liivi, tämä päivä oli juuri sellainen, jolloin kamera, käsityö ja kaupungin syksyiset maisemat kohtasivat täydellisesti. UFFista hankitut farkut ja itse tekemäni neuleliivi pääsivät ulkoilemaan, ja niiden ympärille syntyi kokonainen tarina, joka kuljetti minua pitkin siltoja veden äärellä kohti kaupungin keskustaa.
Kaupunginrannan syksy ja itse tehty liivi
On niitä päiviä, jolloin koko kaupunki tuntuu hengittävän samaan tahtiin ja tänään oli juuri sellainen. Heräsin sateen jälkeiseen raikkaaseen aamuun, siihen hetkeen kun ilma on kostea mutta ei enää harmaa, ja päätin lähteä ulos kävelylle. Päälle päätyi uusi lempiyhdistelmäni: itse tekemäni neuleliivi ja UFFista löydetyt, täydellisesti risaiset farkut.
Jätkäsaaressa oli tänään hiljaista, sellaista sunnuntaimaista seesteisyyttä vaikka päivä ei ollut sunnuntai lainkaan. Kanavan varressa näin kaksi pientä varpusta, jotka tutkivat kivetyksen pintaa tarkasti, ehkä ne etsivät pudonneita siemeniä tai vain nauttivat kosteasta aamusta. Hetken aikaa istuin penkillä ja katselin niitä, kuin olisimme kaikki kolme olleet osa samaa maisemaa.
Itse tehty neuleliivi ilman ohjetta
Tämä neuleliivi on vähän kuin elämä itse, ei kaavaa, ei ohjetta, vain lankaa, puikot ja intuitio. Halusin jotain, mikä toisi lämpöä viileään syksyyn, mutta ei tuntuisi liian sidotulta mihinkään tyylilajiin. Liivissä on sopivasti boheemia pehmeyttä, vähän kotikutoista charmia ja juuri sen verran epäsymmetriaa, että se näyttää siltä kuin se olisi ollut olemassa jo vuosia.
Rakastan sitä, että se ei ole täydellinen. Neuleen raidat syntyivät langasta itsestään, kuin luonnon inspiroimana, vähän kuin syksyn lehdet, jotka eivät koskaan tipu samanlaisina.
UFF-farkut ja niiden tarina
Farkut puolestaan ovat löytö, jonka kohdalla teki mieli tuulettaa UFFin sovituskopissa. Juuri oikeanlainen vaalea denim, polvissa valmiiksi revityt reiät ja malli, joka ei purista mistään. Ne näyttävät siltä kuin ne olisivat kulkeneet pitkän matkan ennen kuin päätyivät minun vaatekaappiini.
Ehkä joku on käyttänyt niitä festareilla, ehkä joku on muuttanut ne yllättäen suosikkihousuikseen, ja nyt ne jatkavat tarinaansa minun mukanani. Second hand -löydöt ovat juuri siksi niin kiehtovia, jokaisella vaatteella on jo valmis historia, joka saa jatkoa uuden käyttäjän myötä.
Kanavan varrella ja sillan kupeessa
Kävelin sillalle ja pysähdyin katsomaan vettä. Se oli tumma ja tyyni, kuin olisi halunnut kertoa minulle jonkin salaisuuden. Vanha ruostunut ostoskärry makasi kivetyksellä, todennäköisesti joku oli nostanut sen vedestä. Siinä se seisoi, metallinen luuranko, joka oli muuttunut ruskeaksi ruosteesta, tavallinen arjen esine, mutta vedestä pelastettuna se näytti lähes taideteokselta.
Silta oli koristeltu kukilla ja lehdet olivat jo alkaneet tippua. Tuuli heilutti oksia, ja kun katsoin peilikuviani vedestä, tajusin että tässä hetkessä oli jotain hyvin rauhoittavaa. Ei ollut kiire minnekään, ei edes syytä katsoa puhelinta.
Ompelimon ikkuna ja miniatyyrimaailma
Matkan varrella pysähdyin ompelimon ikkunan eteen, jossa oli pieni miniatyyrimaailma, täydellinen ompelimo pienoiskoossa, minikoneet, kankaat ja jopa nukkeja asiakkaina. Se oli kuin tarina toisesta todellisuudesta, sellainen, joka saa hymyilemään ja unelmoimaan. Tuntui siltä, että tämäkin pieni kohtaus oli osa päivän harmoniaa.
Arkinen asu, mutta täydellinen olo
Otin muutaman kuvan itsestäni portailla, farkut ja neuleliivi pääosassa. Oli hauska huomata, että juuri tällaisissa arkisissa, huolettomissa asuissa tunnen oloni kaikkein itsevarmimmaksi. Ei kiristä, ei purista, ei tarvitse miettiä, sopiiko tyyli johonkin dresscodeen.
Neuleliivi on saanut jo monta kehua, ehkä siksi, että se näyttää yhtä aikaa sekä käsintehdylle että muodikkaalle. Monet kysyvät ohjetta, mutta sellaista ei ole. Sanon vain, että aloitin silmukoilla ja jatkoin kunnes se näytti sopivalta. Tämä onkin yksi käsitöiden kauneimmista puolista: ei tarvitse seurata sääntöjä.
Päivän opetus ja inspiraatiokutsu
Kun kävelin takaisin kotiin, tunsin oloni sekä virkistyneeksi että inspiroituneeksi. Haluan muistaa tämän päivän sellaisena kuin se oli: pienten varpusten, hiljaisen veden ja ruosteisen ostoskärryn päivänä.
Tällaiset hetket muistuttavat, miksi rakastan sekä käsitöitä että second hand -löytöjä. Ne kantavat mukanaan tarinoita, ja kun neuleen teen itse ja farkut löytävät minut, niistä tulee osa minun tarinaani.
Jos sinulla on keskeneräinen neule, jatka sitä tänään edes muutaman kerroksen verran, tai käy etsimässä syksyn täydelliset farkut lähimmästä kierrätysliikkeestä. Se voi olla juuri se pieni asia, joka tekee päivästäsi erityisen.
Ihanaa sunnuntaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Kukkia neuletta ja loaferit
Kukkia, neuletta ja loaferit, siinä yhdistelmä, joka on yhtä aikaa nostalginen, käytännöllinen ja vähän kapinallinenkin. Tämä asu rakentui yhden pienen, mutta rakkaan tilkun ympärille, ja lopputulos kulkee mukana sekä arjessa että sateenvarjon alla.
Kukkia, neuletta ja loaferit
Kun puhun lempilehdistäni, Miss B Kesä 2/87 nousee aina ensimmäisenä mieleen. Se oli lehti, jota selailin 80-luvulla innosta puhkuen, ja sen kaavoista syntyi silloin useita vaatteita. Yhtä lailla se elää edelleen mukana, sillä kaavat ovat ajattomia ja käyttökelpoisia. Tästä numerosta löytyi myös hameen malli, jonka nyt ompelin uudestaan, tällä kertaa tilkusta, joka oli odottanut vuoroaan kangaslaatikon pohjalla.
Hame kuuluu osaksi Rätti ja Lumppu -projektiani. Se sai alkunsa hyvin arkisesta tilanteesta: muuton yhteydessä en saanut kaikkia kankaita ja materiaaleja enää kaappiin mahtumaan. Lopulta ne päätyivät kahteen isoon Ikean muoviseen varastokassiin, ja päätin, että niistä teen mitä ikinä saan aikaiseksi. Ei suunnitelmaa, ei suuria linjoja, vain pala palalta eteenpäin. Juuri se tekee projektista kiehtovan: koskaan ei tiedä, mikä kangas nousee seuraavaksi esiin ja minkälaisen vaatteen se haluaa tulla.
Tämä hame syntyi siis kirjaimellisesti kätköstä, josta moni olisi voinut vain ohittaa palasen liian pienenä tai hankalana. Minulle se oli kuitenkin mahdollisuus. Ja kun yhdistin sen tuttuun, rakkaaseen kaavaan, palanen heräsi eloon. Rätti ja Lumppu ei ole vain kierrätysprojekti, vaan muistutus siitä, että kauneus piilee usein siinä, mikä ensin tuntuu vähäpätöiseltä.
Asun kerroksia
Hameen aaltomainen helma elää liikkeessä kauniisti ja tuo asuun keveyttä. Kun helmaan yhdistää neuleen, se saa vastaparikseen rauhoittavan pehmeyden. Lindexin neule, jonka olkapäissä on kauniit laskokset, on samalla rento ja näyttävä, sellainen, joka kietoo sinut lämpöön, mutta ei vie liikaa huomiota. Juuri sopiva kontrasti kukkien runsaudelle.
Kengät viimeistelevät kokonaisuuden. Opshop Helsinki, Hietalahden kupeessa, on paikka, josta aina löytyy yllätyksiä. Sieltä bongatut paksupohjaiset mustat lakeriloaferit toivat tähän lookiin juuri sen särmän, jota kaipasin. Ne katkaisevat hempeyden, tuovat voimaa askeleeseen ja suojaavat sadepäivänä paremmin kuin ballerinat. Kävely kaupungissa saa aivan uuden rytmin, kun jalassa on tukevat, kiiltävät loaferit.
Kun peilaan kokonaisuutta, näen siinä monta kerrosta. On nostalgiaa, Miss B:n kaavat ja muistot 80-luvulta. On kierrätystä ja kestävyyttä, Ikean kasseihin unohtuneet palat ja second hand -kengät. On arjen käytännöllisyyttä, neule ja loaferit, jotka kantavat sateen läpi. Ja lopulta on ripaus romantiikkaa, jota kukat tuovat aina, olivatpa ne sitten mekossa, maljakossa tai kevään ensimmäisessä puistokävelyssä.
Kukkia, neuletta ja loaferit ei siis ole vain päivän asu. Se on tarina siitä, miten menneisyys, arjen sattumat ja nykyhetki voivat sulautua yhteen. Se muistuttaa, että kauneus löytyy usein sieltä, missä elementit törmäävät ja että tärkeintä on, että asu tuntuu omalta.
Rentoa lauantaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: