Raitoja ja rantoja sekä soutustadion
0
Raitoja ja rantoja sekä soutustadion, siinä on päivän tarina, joka tuntui yhtä aikaa kevyeltä kuin rantatuuli ja rauhalliselta kuin vedenpinta auringon valossa. Tänään kuljin Helsingissä, kaupungissa joka osaa yllättää joka kerta uudelleen, ja annoin askeleiden johdattaa rantakallioilta hiekkarannalle, veneiden lipumista seuraavaan hiljaisuuteen ja lopulta ruokapöytään Soutustadionin terassille. Päälläni oli itse ompelemani paita, raidallinen, pehmeä ja sopivasti erilainen, kuin pieni salaisuus, joka tekee koko asusta omannäköisen.
Raitoja ja rantoja sekä soutustadion
Syyskuinen päivä Helsingissä oli valoisa ja kirkas, sellainen jossa taivas tuntui avautuvan koko olemuksellaan. Vesi kimalteli kuin olisi halunnut muistuttaa kesästä vielä hetken, vaikka ilma olikin jo täyteläinen syksyn lupauksesta. Kävelimme pitkin rantaa, välillä pysähdyimme vain katsomaan, niin yksinkertaista, ja juuri siksi niin tärkeää.
Itse ommeltu paita Fibre Moodista
Olin pukeutunut paitaan, jonka olin ommellut itse. Sen kaava löytyi Fibre Mood 35 -numerosta, ja siitä tuli yksi niistä vaatteista, joissa yhdistyy kaikki rakas: oma kädenjälki, mukavuus ja kauneus. Pienet yksityiskohdat, kuten selän halkio, tekevät siitä erityisen. Kun kangas on entuudestaan tuttu, rakastettu ja huolella valittu, lopputulos ei tunnu pelkältä vaatteelta vaan pikemminkin tarinalta, jota kuljettaa mukana.
Merituuli ja kaupungin rauha
Kävelyllä vaihdoimme maisemaa rantakiviltä pehmeään hiekkaan. Merituuli tuntui poskilla, ja aallot rullasivat rantaan lempeästi kuin olisivat seuranneet mukana. Helsingissä rakastan juuri tätä, kaupungin ja luonnon rajapintaa, sitä että kivitalojen keskeltä voi hetkessä olla paikassa, jossa hiekka tarttuu kenkiin ja meri avautuu silmien eteen rajattomana.
Soutustadion, ravintola veden äärellä
Matka jatkui kohti Soutustadionia, joka on yksi Helsingin kauneimpia ruokailupaikkoja. Se ei ole vain ravintola, vaan myös ympäröivän maiseman jatke. Terassilta avautuu näkymä yli veden, ja siellä istuessa on mahdoton olla huomaamatta, kuinka rauha hiipii mieleen. Ruoan maku ja miljöö täydentävät toisiaan, molemmat yksinkertaisia, mutta juuri oikeita.
Lohikeittoa ja hirvenmakkaraa lautasella
Tilasimme ruokaa, joka maistui täydelliseltä tällaisena päivänä. Lautasella oli lohikeitto, jonka pinnalla tilli lepäsi vihreänä pilvenä. Sen maku oli täyteläinen, lämmin ja lohdullinen, vähän kuin halaus lautasella. Toisella lautasella taas oli hirvenmakkaraa, paistettuna tummaksi ja rapeaksi, sen rinnalla raikkaita kasviksia ja sopivasti kermaista lisuketta. Maku oli metsäinen ja voimakas, täydellinen kontrasti merituulen keveyteen. Aurinko paistoi terassille, ja hetken ajan tuntui, että kaikki on juuri oikealla tavalla.
Utuinen olotila ja ompelun rauha
Päivän sävy oli utuinen, sellainen jossa on enemmän tunnetta kuin tapahtumia. Eniten jäi mieleen se, että välillä arjen keskellä on hyvä hidastaa ja antaa tilaa hengittää. Kävely veden äärellä, itse ommeltu paita päällä ja ruoka paikassa, jossa meri on osa maisemaa, näistä syntyy kevyt olotila, jonka toivoisi jäävän pysyväksi.
Itse ommeltu paita sai päivän tuntumaan vieläkin erityisemmältä. Ompelu on minulle enemmän kuin harrastus; se on tapa pysähtyä ja tehdä jotakin konkreettista. Kun sormet kulkevat kankaan pinnalla ja ommel saa muotonsa, on kuin maailma hiljenisi ympäriltä. Lopputulos kulkee sitten mukanani, osana kävelyretkiä, kahviloita, hetkiä veden äärellä. Paita ei ole vain kangasta ja lankaa, se on tunne, joka kietoutuu ympärille.
Päivä Helsingissä kuin kaunis tarina
Helsinki näyttää parhaiten kasvonsa silloin, kun sen antaa viedä mukanaan. Tänään se vei rantakallioille, hiekalle, vanhan tiilirakennuksen ohi ja lopulta Soutustadionin terassille. Päivän värit olivat pehmeitä: meren sininen, taivaan heleys, paidan vaaleat raidat, lautasen vihreä tilli ja hirvenmakkaran syvä tummuus.
Lopulta jäin miettimään, että tällaisia päiviä varten kannattaa pitää sydän avoinna. Ei tarvita suuria suunnitelmia, riittää että ottaa aikaa kulkea ja olla. Raitoja, rantoja ja soutustadion, siinä on tarpeeksi kokonainen päivä.
Mahtavaa viikonloppua!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Ote vaatekaappipäiväkirjasta: Farkkutakki villakangas ja laukku
Ote vaatekaappipäiväkirjasta: Farkkutakki, villakangas ja laukku eivät ole vain asukokonaisuuden osia, vaan ne ovat tarina luomisesta, tuunauksesta ja siitä, kuinka vanhasta voi syntyä jotain uutta ja leiskuvaa. Tämä on kertomus takista, joka uudistui, paidasta, joka sai selkäänsä pliseeratun yllätyksen, ja laukusta, joka nousi tilkusta kuninkaaksi.
Ote vaatekaappipäiväkirjasta: Farkkutakki villakangas ja laukku
TAKKI, JOKA HUUSI UUDESTISYNTYMÄÄ
Kaiken alku oli 90-luvulla ompelemani farkkutakki. Se on nähnyt enemmän kuin yksi ihminen uskaltaisi myöntää, sateet, auringot, reissut ja vuodenajat. Mutta kuten kaikilla rakkailla vaatteilla, myös sillä oli heikot kohtansa. Ajan myötä huomasin, ettei se enää istunut niin kuin ennen, ja kaipasi raikkaan tuulahduksen.
Ratkaisu löytyi vanhasta, risasta nahkatakista. Sen sivupaloista leikkasin farkkutakkiin lisää tilaa, enemmän elämää, enemmän hengittävää liikettä. Myös vyöhön sujautin samat lisäpalat, koska miksi tyytyä vähään, kun voi tehdä enemmän? Hihat saivat muhkeat resorit, jotka eivät vain lämmitä, vaan tuovat kokonaisuuteen sen viimeisen villanannamaisen leiskahduksen.
- Lopputulos? DIY-farkkutakki, joka ei ole enää vain takki, vaan tarina. Se on villi, se on uusi, se on vanha, ja se on minun.
Paita, joka kaipasi yllätyksen
Entä sitten paita? Se, joka vielä eilen oli pelkkä arkinen musta vaatekappale. Minä en voi katsoa vaatteita ilman että mietin: Mitä jos? Mitä jos paidan selkään lisäisi jotain odottamatonta? Mitä jos se saisi henkäyksen jostain ihan muusta?
Niinpä otin vanhan pliseeratun villakangashameen, joka oli jäänyt käyttämättömäksi, mutta jonka kuvio ja rytmi sykki yhä voimaa. Leikkasin siitä palan, ompelin sen paidan selkään ja annoin paidalle uuden hahmon.
Nyt paita ei ole enää paita. Se on tuunattu unelma, joka elää ja hulmuaa kuin pieni taideteos selässäni. DIY-paidan muodonmuutos tuo jokaisella askeleella uuden draaman, ja mikä tärkeintä, se on täysin uniikki.
LAUKKU, JOKA SYNTYI TILKUSTA
Ja tietenkin: laukku. Ompelin sen yhdestä ainoasta tilkusta, joka ei jaksanut antaa periksi, vaikka moni olisi jo heittänyt sen pois. Karhea, lämmin pinta ja kaareva muoto tekevät siitä täydellisen seuralaisen syksyn poluille. Laukku on kuin ystävä, joka kantaa kaikki salaisuutesi ja näyttää vielä hyvältä siinä sivussa.
Tämä laukku ei ole vain laukku. Se on itse tehty laukku, DIY-ompelun huipentuma ja muistutus siitä, että mikään kangaspala ei ole liian pieni tullakseen suureksi.
minun maailma, yliampuvaa, leiskuvaa ja loputtoman luovaa
Kun puen tämän kokonaisuuden päälle, tiedän, ettei kyse ole vain vaatteista. Tämä on kuin oma taideteokseni, jonka kankaat, saumat ja yksityiskohdat kertovat tarinaa vuosikymmenten takaa tähän päivään. Jokainen leikkaus ja ommel on pieni voitto, pieni kapina kertakäyttökulttuuria vastaan.
Minun maailmassani takki voi syntyä kahdesti, paita voi muuttua satukirjaksi ja laukku voi nousta tilkusta kuninkaaksi.
Ja tiedän, että kun kävelen luonnon keskellä tämä kokonaisuus päällä, maailma katsoo hetken toisin. Ehkä joku näkee vain farkkutakin, paidan ja laukun. Mutta minä näen enemmän. Näen ajan, työn, intohimon ja sen villanannamaisen hullun uskalluksen, joka ei suostu vaikenemaan.
MIKSI TUUNATA VAATTEITA?
- Kestävä kehitys: jokainen uusi elämä pidentää kankaan tarinaa.
- Uniikki tyyli: kukaan muu ei kävele vastaan samanlaisessa.
- Luova prosessi: ompelu on tarinankerrontaa, jossa kankaat puhuvat ja kädet vastaavat.
- Zero waste muoti: mikään ei mene hukkaan, jokaisella palalla on mahdollisuus.
Kun seuraavan kerran mietit, että jokin vaate on tullut tiensä päähän, pysähdy hetkeksi. Katso sitä uudelleen. Ehkä siinä on enemmän tarinoita kuin uskotkaan. Ehkä se odottaa vain sinua ja sitä ompelukonetta, joka hyrisee hiljaa nurkassa.
Tämä kokonaisuus on minun tapani huutaa maailmalle: luo, tuunaa, uskalla! Älä koskaan anna vanhan jäädä varjoon, vaan tee siitä jotain uutta, jotain omaasi.
Farkkutakki, villakangashameen selkä ja tilkkulaukku, yhdessä ne muodostavat asun, joka ei ole vain vaate, vaan elämäntapa.
Ja se elämäntapa on minun.
Rentoa sunnuntaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: