Kukkia neuletta ja loaferit
2
Kukkia, neuletta ja loaferit, siinä yhdistelmä, joka on yhtä aikaa nostalginen, käytännöllinen ja vähän kapinallinenkin. Tämä asu rakentui yhden pienen, mutta rakkaan tilkun ympärille, ja lopputulos kulkee mukana sekä arjessa että sateenvarjon alla.
Kukkia, neuletta ja loaferit
Kun puhun lempilehdistäni, Miss B Kesä 2/87 nousee aina ensimmäisenä mieleen. Se oli lehti, jota selailin 80-luvulla innosta puhkuen, ja sen kaavoista syntyi silloin useita vaatteita. Yhtä lailla se elää edelleen mukana, sillä kaavat ovat ajattomia ja käyttökelpoisia. Tästä numerosta löytyi myös hameen malli, jonka nyt ompelin uudestaan, tällä kertaa tilkusta, joka oli odottanut vuoroaan kangaslaatikon pohjalla.
Hame kuuluu osaksi Rätti ja Lumppu -projektiani. Se sai alkunsa hyvin arkisesta tilanteesta: muuton yhteydessä en saanut kaikkia kankaita ja materiaaleja enää kaappiin mahtumaan. Lopulta ne päätyivät kahteen isoon Ikean muoviseen varastokassiin, ja päätin, että niistä teen mitä ikinä saan aikaiseksi. Ei suunnitelmaa, ei suuria linjoja, vain pala palalta eteenpäin. Juuri se tekee projektista kiehtovan: koskaan ei tiedä, mikä kangas nousee seuraavaksi esiin ja minkälaisen vaatteen se haluaa tulla.
Tämä hame syntyi siis kirjaimellisesti kätköstä, josta moni olisi voinut vain ohittaa palasen liian pienenä tai hankalana. Minulle se oli kuitenkin mahdollisuus. Ja kun yhdistin sen tuttuun, rakkaaseen kaavaan, palanen heräsi eloon. Rätti ja Lumppu ei ole vain kierrätysprojekti, vaan muistutus siitä, että kauneus piilee usein siinä, mikä ensin tuntuu vähäpätöiseltä.
Asun kerroksia
Hameen aaltomainen helma elää liikkeessä kauniisti ja tuo asuun keveyttä. Kun helmaan yhdistää neuleen, se saa vastaparikseen rauhoittavan pehmeyden. Lindexin neule, jonka olkapäissä on kauniit laskokset, on samalla rento ja näyttävä, sellainen, joka kietoo sinut lämpöön, mutta ei vie liikaa huomiota. Juuri sopiva kontrasti kukkien runsaudelle.
Kengät viimeistelevät kokonaisuuden. Opshop Helsinki, Hietalahden kupeessa, on paikka, josta aina löytyy yllätyksiä. Sieltä bongatut paksupohjaiset mustat lakeriloaferit toivat tähän lookiin juuri sen särmän, jota kaipasin. Ne katkaisevat hempeyden, tuovat voimaa askeleeseen ja suojaavat sadepäivänä paremmin kuin ballerinat. Kävely kaupungissa saa aivan uuden rytmin, kun jalassa on tukevat, kiiltävät loaferit.
Kun peilaan kokonaisuutta, näen siinä monta kerrosta. On nostalgiaa, Miss B:n kaavat ja muistot 80-luvulta. On kierrätystä ja kestävyyttä, Ikean kasseihin unohtuneet palat ja second hand -kengät. On arjen käytännöllisyyttä, neule ja loaferit, jotka kantavat sateen läpi. Ja lopulta on ripaus romantiikkaa, jota kukat tuovat aina, olivatpa ne sitten mekossa, maljakossa tai kevään ensimmäisessä puistokävelyssä.
Kukkia, neuletta ja loaferit ei siis ole vain päivän asu. Se on tarina siitä, miten menneisyys, arjen sattumat ja nykyhetki voivat sulautua yhteen. Se muistuttaa, että kauneus löytyy usein sieltä, missä elementit törmäävät ja että tärkeintä on, että asu tuntuu omalta.
Rentoa lauantaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Seikkailu Vintagetalliin
Seikkailu Vintagetalliin, itse tehty paita, Nuppu ja löydöt vintagen maailmasta sai alkunsa harmaasta aamusta, joka ei luvannut paljoa. Päänsärky painoi ja olo oli kaikkea muuta kuin kevyt. Silti päätimme lähteä liikkeelle, sillä mielessäni oli yksi tärkeä asia: halusin löytää kauniin kehyksen kuvaa varten. Kehyksen, johon joskus, kun se päivä koittaa, asetetaan kuva Nupusta, meidän rakkaasta tiibetinspanielistamme, joka täyttää ensi kuussa 18 vuotta. Tämä matka ei ollut vain ostosreissu, vaan myös pieni seikkailu, jossa yhdistyi muistot, käsillä tekeminen ja vanhojen aarteiden etsintä.
Seikkailu Vintagetalliin
Aamu alkoi hitaasti. Kahvi ei vienyt päänsärkyä pois ja ulkona tihutti vettä. Olisin voinut jäädä kotiin, mutta sisällä kyti tunne, että juuri tänään oli oikea päivä lähteä liikkeelle. Nuppu, vanha mutta yhä eloisa ystävämme, seurasi katseellaan, kun etsin päälle jotain erityistä. Halusin näyttää itselleni, että vaikka olo ei ollut paras mahdollinen, ulkoinen olemus voisi silti tuoda voimaa.
Valitsin ylleni itse tekemäni vihreän raidallisen paidan. Sen kaava löytyy SY – 10 matchande nyckelplagg -ompelukirjasta, josta olen saanut paljon inspiraatiota ompeluun. Kun paita sujahti päälle, muistin taas sen tunteen: käsin tehdyt vaatteet kantavat mukanaan aivan erityistä tarinaa. Ne eivät ole vain kangasta ja lankaa, vaan osa tekijänsä identiteettiä.
VAATTEET, JOISSA KULKEE TARINOITA
Paitaan yhdistin UFFista löytyneet valkoiset housut ja pitkän takin. UFFin second hand -löydöissä on aina jotain kiehtovaa, jokainen vaate on kulkenut jossain ennen minua, kantanut toisen ihmisen tarinaa. Kun yhdistän niitä omiin tekeleisiini, kokonaisuudesta syntyy jotain täysin uutta ja ainutlaatuista.
Jalkaan laitoin tummanvihreät kengät, jotka ostin kesällä Zakopanesta. Ne ovat matkamuisto, mutta samalla käytännöllinen osa arjen asuja. Korviin pujotin Epäonnistunut tyttö -nimisen taiteilijan tekemät kierrätysmateriaaleista valmistetut korvakorut, muistutus siitä, että kauneus syntyy usein epätäydellisyydestä ja siitä, että joku on nähnyt vaivaa luodakseen uutta vanhasta.
Kun katsahdin peiliin ennen lähtöä, huomasin että oloni oli jo hieman parempi. Vaatteet eivät aina ratkaise kaikkea, mutta joskus ne antavat juuri sen pienen lisävoiman, jota kaipaa.
Vintagetalli ja Helsingin kadut
Matka Vintagetalliin kulki pitkin Helsingin katuja, joilla on aina oma tarinansa. Rosoiset kivetykset, vanhat rakennukset ja kadunkulmien yllätykset luovat tunnelman, joka tekee pienestäkin retkestä erityisen. Vintagetallin edessä seisoi tuttu kyltti, joka johdatti sisään menneiden vuosikymmenten maailmaan. Siellä mennyt ja nykyinen kohtaavat, juuri sellaisessa paikassa vanhan kehyksen etsintä tuntuu oikealta.
Kehyksissä on jotain symbolista. Ne suojelevat ja kehystävät muistoja, antavat niille pysyvyyden. Minulle tämä kehys ei ole mikä tahansa esine, vaan paikka, johon joskus asetetaan kuva Nupusta. Ajatus tuntui raskaalta mutta samalla lohdulliselta. Elämä on aina läsnä tässä hetkessä, mutta muistot kantavat yli ajan.
KALLION KIERROS: PUISTOKIRPPIS JA VINTAGELIIKKEET
Vintagetallin jälkeen emme halunneet vielä lähteä kotiin. Päätimme jatkaa kävelyä ympäri Kalliota, tuota ihanaa asuinaluetta, jossa mennyt ja nykyisyys huokuvat rinta rinnan. Kallio on kuin seikkailu itsessään: katujen kulmista voi löytää vanhoja kahviloita, graffitein koristeltuja porttikäytäviä ja pikku putiikkeja, joihin ei ehkä muuten koskaan eksyisi.
Pysähdyimme puistokirppikselle, jossa tunnelma oli lämmin ja yhteisöllinen. Myyntipöydät notkuivat kaikkea vanhoista astioista retrovaatteisiin, ja ilmassa oli tuttua toritunnelmaa. Oli kuin jokainen pöytä olisi kertonut omaa tarinaansa, elämästä, jota joku oli joskus elänyt.
Matkan varrella osuimme myös useisiin eri vintageliikkeisiin. Jokainen liike oli oma maailmansa: yhdessä saattoi olla 70-luvun mekkoja, toisessa vanhoja nahkalaukkuja, kolmannessa tarkkaan valittuja design-esineitä. Oli ilo huomata, että Helsinki elää ja hengittää vintagekulttuuria. Kun kuljin hyllyjen väleissä ja hipelöin kankaita, tunsin samaa inspiraatiota kuin silloin, kun ompelen itse.
Hitaan muodin ja kestävyyden polku
Seikkailu Kallion kaduilla ei ollut vain ostosretki, vaan myös osa matkaani hitaan muodin ja kestävän kuluttamisen parissa. Itse tehty paita, UFFin löydöt, kierrätyskorut ja pitkään palvelleet kengät kertoivat kaikki samaa tarinaa: ei ole tarvetta juosta uuden ja nopean perässä. On lupa hidastaa, pysähtyä ja arvostaa sitä, mikä kestää aikaa.
Hidas muoti on enemmän kuin trendi, se on asenne. Se kertoo siitä, että jokainen valinta on merkityksellinen. Kun ompelen itse, valitsen vastuullisemmin. Kun ostan käytettynä, annan vaatteille uuden elämän. Kun arvostan jo olemassa olevaa, vähennän turhaa kulutusta.
SEIKKAILUN JÄLKIMAKU
Paluumatkalla katselin Helsingin katuja uudessa valossa. Vaikka aamu oli alkanut päänsäryllä, päivä toi mukanaan keveyttä. Olin löytänyt kauniin kehyksen ja saanut vahvistusta sille, että omat valinnat ja oma tyyli kantavat silloin, kun olo muuten horjuu.
Nuppu odotti kotona, tuttuun tapaan omalla pedillään. Katsoin häntä ja tiesin, että se päivä kun kehystä tarvitaan, tulee joskus. Mutta ei vielä tänään. Tänään oli päivä, jolloin sain kulkea pitkin Helsingin katuja, kokea Kallion kirpputorit ja vintageliikkeet, pukeutua vaatteisiin, joilla on tarina, ja löytää jotain kaunista, joka kantaa mukanaan muistoja.
Seikkailu Vintagetalliin ja Kallion kaduille oli lopulta enemmän kuin matka vintagekauppaan. Se oli matka omaan mieleen, käsillä tekemisen voimaan ja siihen, miten pienet asiat, kuten itse tehty paita tai käytetty kehys, voivat kantaa suuria tunteita.
Seikkailu Vintagetalliin, itse tehty paita, Nuppu ja löydöt vintagen maailmasta jää mieleen päivänä, jolloin päänsärky vaihtui inspiraatioon. Se muistuttaa, että jokaisella matkalla, oli se kuinka pieni tahansa, voi olla iso merkitys.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: