Unelmien lumo
0
Unelmien lumo, virkatut luomukseni ovat enemmän kuin pelkkiä vaatekappaleita. Ne ovat tarinoita, hetkiä, unelmia, jotka ovat saaneet muodon koukun ja langan suloisessa syleilyssä. Tässä blogipostauksessa sukellan virkattujen luomusteni maailmaan, esittelen oloasun, joka on syntynyt kepeän kesätuulen inspiroimana, sekä kahden mekon tarinat: toinen syntyi jämälangoista hetken huumassa, toinen rakkaudella tyttärelleni. Nämä ovat vaatekappaleita, joissa asuu sydämeni, sormieni muisti ja lempeä luomisen ilo.
Unelmien lumo, virkatut luomukseni
Olen opetellut virkkaamaan vasta aikuisena, korona vuonna. Olen toki jo aikasemmin tehnyt yritelmiä, mutta vasta korona aiheutti sen, että halusin oppia uutta, vaikka kantapään kautta ja niin minä opin. Olen valtavan ylpeä siitä, miten jaksoin yrittää uudelleen ja uudelleen. Samaa tapahtuu myös nyt. Virkkaan, purkaan, virkkaan ja purkaan. Lopulta tulee valmista ja saan juuri sellaisia mitä ei muilla ole, eikä tule.
Mutta mitkä ovat ne minun kaikkein rakkaimmat työt? Ne joita virkkasin niin suurella antaumuksella, että unohdin ajan ja paikan, syvennyin niin hommaan, etten enää kuullut enkä nähnyt mitä ympärilläni tapahtuu. Olin yhtä langan ja koukun kanssa. Esittelen kolme minulle rakasta ja tärkeää asua, jotka olen omin kätösin tehnyt.
Virkattu oloasu, vihreän valon kepeys
Kun katselen tätä virkattua oloasua, tunnen yhä sen päivän lämpimän auringon, jolloin se syntyi. Kirkkaan vihreä, virkattu kaksiosainen setti on kevyttä ja hengittävää puuvillaa, joka hellii ihoa. Yläosassa on romanttinen avonainen selkä ja solmittava rusettikiinnitys, joka antaa asulle ilmavuutta ja leikkisyyttä. Housujen suora malli laskeutuu kauniisti ja antaa asulle ajattoman siluetin.
Tämä oloasu on minulle enemmän kuin kesäasu, se on olo, tunne, hetki. Se syntyi rauhallisista päivistä, jolloin maailma tuntui pysähtyvän ja kaikki keskittyi siihen, miten lanka kulki sormieni lomitse. Se on samalla sekä arkinen että juhlava. Käytän sitä mökkipäivinä, mutta pukeudun siihen myös kaupungilla, yhdistäen sen vaaleisiin sandaaleihin ja suureen kesähattuun. Se on asu, jossa hengitän vapaasti.
JÄMÄLANKAMEKKO, SATU LANGOISTA
Tämä mekko on todiste siitä, että kauneus syntyy joskus sattumalta. Virkkasin sen kokonaan jämälangoista, neulomusten ylijäämistä, jotka eivät aluksi tuntuneet sopivan toisiinsa. Mutta kun yhdistin ne koukun alla, ne alkoivat laulaa samaa säveltä. Pehmeät värit, kepeä rytmi ja vartalonmyötäinen malli tekevät tästä mekosta keijukaismaisen.
Se on mekko, jossa voisin kuvitella tanssivani paljain jaloin kesäillan niityllä, ympärilläni tuulen kuiskaus ja kukkien tuoksu. Tämä luomus on leikkisä, uniikki ja ekologinen, muistutus siitä, että mikään ei mene hukkaan, kun sydän ja kädet työskentelevät yhdessä.
VALKOINEN MEKKO TYTTÄRELLENI, HILJAINEN RAKKAUDEN LAHJA
Yksi rakkaimmista virkkauksistani on tämä valkoinen mekko, jonka virkkasin tyttärelleni. Se on ajaton ja elegantti, kauniisti istuva ja hennon läpikuultava. Mekon yläosa on tuettu ja muotoiltu, jotta se istuu täydellisesti, ja sen helma hulmuaa kevyesti kuin unelma.
Tämä mekko on hiljainen viesti rakkaudesta, jota ei tarvitse sanoittaa. Jokainen silmukka on täynnä muistoja: tyttäreni nauru pihakeinussa, yhteiset hetket keittiössä, se tapa, jolla hän hymyilee silmillään. Virkatessani tätä mekkoa ajattelin kaikkea sitä, mitä äitinä oleminen minulle merkitsee ja annoin sen langan kertoa puolestani.
Satumainen virkkaus, arjen taikaa
Virkatut vaatteeni eivät ole vain käsitöitä, vaan ne ovat pieniä taikakankaita, joissa kulkee sormieni muisti, sydämeni rytmi ja elämäni tarina. Jokaisessa silmukassa asuu rauha, ja jokainen valittu väri kertoo omaa kieltään.
Haluan kannustaa sinua tarttumaan virkkuukoukkuun, ei vain lopputuloksen vuoksi, vaan itse matkan. Se on matka sisimpääsi, mielikuvitukseesi, siihen satumaahan, jonka vain käsityö voi avata.
UNELMAT JATKUVAT
Oloasu, jämälankamekko ja valkoinen tyttären mekko ovat vasta alkua. Minulla on mielessäni jo seuraava projekti, joka kutkuttelee inspiraation lailla sormenpäissäni. Lanka on hiljaa hyllyssä, mutta sen tarina on jo alkanut. Ja minä, minä olen valmis jatkamaan tätä virkkausten satuani. Unelmien lumo valtaa jälleen mielen ja sielun.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Sadun mittainen mekko
Pienistä langoista syntyi sadun mittainen mekko, mekko, joka ei seurannut mitään ohjetta, vaan virkkautui ihan vain fiiliksellä. Sadun mittainen mekko langanlopuista on matka luovuuteen, käsityön hiljaiseen taikaan ja värien runolliseen tanssiin.
Sadun mittainen mekko
Kun kerät puhuvat ja sormet kuuntelevat lopputuloksena on satu, joka kerrotaan koukulla.
Kaikki alkoi pienestä. Tai oikeastaan hyvin monesta pienestä, pienistä lankakeristä, joille ei ollut paikkaa eikä suunnitelmaa. Niitä oli kertynyt koreihin, rasioihin ja nyssyköihin, joista jokainen kuiskasi omaa säveltään: ”minä olin huivin reuna”, ”minä villasukasta jäänyt hännänpää”, ”minä kerän sisältä löytynyt yllätysväri”. Eräänä iltapäivänä, kun sade naputti ikkunaa ja teevesi höyrysi hellalla, päätin antaa niille äänille luvan soida. Nostin ne kaikki näkyville, silitin värejä katseellani ja annoin sormien valita ensimmäisen langan kuin sadun alun: ”Olipa kerran raidallinen rivi…”
Ei kaavaa, ei sääntöjä, vain virkkausvirta
Mekko alkoi syntyä kuin itsestään. Ei ollut ohjetta, ei laskelmia, vain virkkaus, joka seurasi sormien rytmiä ja värien tunnelmaa. Aloitin yläosasta, hartioilta alas. Kaksi suorakulmiota, jotka sulautuivat toisiinsa kuin tarinassa kohtalot. Pääntiestä tuli syvä ja vapaasti virtaava, kuin kesäyön tarina. Selkään solmin kapean nyörin, joka ei pitänyt kiinni, vaan kannatteli kevyesti. Vyötärö kapeni itsestään, kuin lankakerät olisivat kuiskineet: ”nyt on aika muotoilla”.
Raidat, jotka eivät kysyneet lupaa
Raidat syntyivät, kun yksi lanka loppui ja toinen alkoi, ei mitään suunniteltua, ei mitään tasapaksua. Jokainen väri sai tulla juuri sellaisena kuin oli. Välillä joku raita jäi kesken, ja seuraava jatkoi lauseen omalla murteellaan. Ja silti, kaikesta epätasaisuudesta huolimatta, kokonaisuudesta tuli harmoninen. Aivan kuin langat olisivat sittenkin ymmärtäneet toisiaan, sopineet hiljaa: ”Luodaan yhdessä mekko, joka ei toista mitään muuta.”
Nyöritystä, halkioita ja pieniä yllätyksiä
Lopuksi lisäsin eteen nyörityksen, ei siksi että olisi ollut pakko, vaan koska se kuului tarinaan. Pieni halkio helmaan sai samanlaisen käsittelyn, ja viimeiset kerrokset helman aalloiksi. Kaikki syntyi vain siitä, miltä tuntui hyvältä. Selkään solmin rusetin. Ei näyttävyyden vuoksi, vaan jotta mekolla olisi häntä. Satu ei ole mitään ilman kauniisti solmittua loppua.
Sadun mekko toimii arjessa
Tämä mekko ei ole vain koriste. Se hengittää kesän ilmaa, taipuu rannalle bikinin päälle, tai kevyesti puettuna kaupungille. Jokainen raita muistuttaa siitä, että ei tarvitse olla täydellinen ollakseen kaunis. Mekko istuu siksi, että se on muotoutunut tunteella, ei millimetrimitalla.
Miksi juuri tämä mekko on rakas? Koska se syntyi ilman pakkoa. Koska se antoi langoille uuden elämän. Koska jokainen sen silmukka on kuin päiväkirjan sivu. Ja ehkä tärkeimpänä: koska se todistaa, että kaunein käsityö syntyy usein, kun ei yritä tehdä kaunista, vaan vain tekee.
Virkattu mekko jämälangoista, uniikki ja ekologinen
Jos etsit inspiraatiota jämälankojen käyttöön, tämä virkattu maksimekko ilman ohjetta näyttää, miten kauniin kokonaisuuden voit loihtia vain fiilispohjalta. Virkkaus jämälangoista on täydellinen tapa yhdistää ekologisuus, väriterapia ja vapaus. Ei kaavoja, ei sääntöjä, vain sinä ja lankasi.
Sadun mittainen mekko langanlopuista on todiste siitä, että joskus paras suunnitelma on suunnittelemattomuus. Kun sormet saavat kulkea vapaasti, syntyy jotain, mitä ei voi toistaa, mutta jonka voi pukea päälleen ja elää todeksi.
Sadun mittainen mekko
Aurinkoista päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: