Hyvästi talvi en jää kaipaamaan
8
Hyvästi talvi en jää kaipaamaan! En todellakaan. Talvi ei ole mun juttu, on kylmä, valkoinen kylmä ällötys on maassa yms. Ainut hyvä asia talvessa on se, että lumi tuo valoa pimeyteen. Muuten voisin elää ikuista kesää vain. Kesä on mun juttu! Lämpö ja aurinko, vihreys ja kukkien väriloisto. Toki myönnän, että pyrin etsimään jokaisesta vuodenajasta jotakin hyvää ja aina niitä hyviäkin juttuja löytyy, mutta…
Aina tulee mutta, aina. Joka tapauksessa olen todella tyytyväinen, että lämpötila nousee ja lumi häviää, kevät tulee ja voin kohta aloittaa kirsikkapuumme eloon heräämisen seuraamisen. Se on mielenkiintoista puuhaa. Meidän ihana puu alkaa elää jälleen. Tänä vuonna fiksataan terassikin kuntoon, niin voidaan nauttia tulevina vuosinakin tästä pikkuruisesta pihasta.
Hyvästi talvi, en jää kaipaamaan
Tämä talvi on ollut todella hankala, oikeastaan koko vuosi on ollut jatkuvaa uuden oppimista ja uusien ideoiden luomista. Parasta on ollut se, että löysimme Suomen matkailun, joka ei yleensä ole meidän ensimmäisiä asioita. Suomi on kuitenkin kaunis maa ja täällä on paljon nähtävää, joten tänä vuonna jälleen kierrellään Suomea. Odotan kesältä muutoinkin kaikenlaista kivaa, kun viime kesä meni töissä lähes kokonaan. Minulla oli vain viisi päivää lomaa.
Sellainen loma oli uusi asia minulle, kun aikaisemmin olen lomaillut koko kesän. Koulumaailma on niin toisenlainen mitä on nuorisotyö. Joten kyllä, odotuksia kesältä on…Ja mitä ne on? En tiedä vielä, mutta hiljaa hyvää tulee.
Kirppikset
Kirppikset ovat jääneet tällä hetkellä kokonaan taka-alalle, kesällä ehkä sitten pitkästä aikaa toivottavasti mennään kiertämään jokin lenkki. Tärkeää minulle on kuitenkin se, että saan näitä omia kasoja tehtyä pois, joten voi olla, että kirppikset saavat olla suhteellisen rauhassa koko kesänkin. Katsotaan nyt, jos sattuu matkan varrelle jokin paikka, josta löytää jotakin pientä ja kivaa.
Kuvien poncho on aikoja sitten löytynyt Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta ja on ollut kovassa käytössä löydöstä lähtien. Tässä ponchossa kivaa on se, että käsille on oma paikka. Ei mitään aukkoja, vaan ihan kunnon paikka käsille. Tämä poncho on niin erilainen mitä muut tällaiset, joita kaapissa on monen monta. Myös ruskea laukku on samasta ilmaisosastosta napattu, ihan samalla kertaa kuin ponchokin. Näin löytyi kiva asu valmiiksi.
Tästä tulikin tällanen sekametelisoppa postaus, mutta haitanneeko tuo sitten yhtään mitään?
Suloista sunnuntai-iltaa kaikille!
Tätä et tiennyt minusta
Tätä et tiennyt minusta, vaikka olisit pitkään seurannut blogiani ja tietäisit minusta yhtä jos toista. Tänään nimittäin kerron jotakin jota et tosiaan tiennyt. Tämä on asia, josta eivät ede kaverini tiedä, salaisuus se ei ole. Asia ei vain ole koskaan tullut puheeksi. Nyt haluan kuitenkin tämän paljastaa teille, rakkaat lukijani.
Paljastukselle ei ole syytä, mutta tuo kevään odotus valitettavasti tyssäsi hetkeksi, sillä järkyttävä lumimyrsky valtasi myös etelän ja kaikki suloiset kevätajatukset jäätyivät päähäni, joten nyt on hyvä hetki vielä tänään ajatella ihan muuta ja huomenna sitten jälleen tarttua kevään helmasta ja alkaa repiä sitä esiin.
Tätä et tiennyt minusta
Minulla on vilkas mielikuvitus, vähän liiankin vilkas. Minulla öisin sekoittuu helposti uni ja todellisuus, saatan kövellä unissani, herätellä miestäni monenkirjavilla asioilla. Hypin ja pompin, riehun ja kiljun, joskus herään omiin puuhiini, varsinkin ääniini ja kun herään saatan silti luulla olevani unessa edelleen. Olen ratkaissut tämän asian niin, että meillä on aina vessassa valo, jotta tiedän herätessäni missä olen, enkä ala sekoilla enää enempää. Tosin, joskus voi kestää hetkisen ennen kuin tajuan, valonkajon tulevan vessasta. Valo on kuitenkin erittäin tehokas kiintopiste ja näin aika pian ymmärrän, että unessa kaikki vain tapahtui.
Seikkailen siis myös unissani, en vain hereillä ollessani. Seikkailu on minulle erittäin tärkeää, oli se sitten miten pikkuista seikkailua hyvänsä. Hyppää pyörän päälle ja katso minne tie vie, tällaisia reissuja teemme mieheni kanssa jatkuvasti kesäisin. Näin olemme löytäneet aivan mielettömiä paikkoja täällä Helsingissä ja vähän muuallakin. Tämä tosin on vain yksi tapa seikkailla. Monta muutakin tapaa löytyy.
Tällaisen salaisuuden kanssa olen elänyt, eikä muutosta näy. Mielikuvitus vie minut joka yö paikkoihin, joissa en ole koskaan ennen ollut, ja tuskin oikeasti koskaan pääsenkään, vain mielikuvituksessani. Niitä reissuja pyrin tuomaan monin tavoin esiin omassa elämässä esimerkiksi vaatteiden kautta, kun tuunaan niistä uusia ihanuuksia. Osan nään unissani, osa taas muistuttaa joistain unistani ja kummallisista seikkailuuista.
Rentoa sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS: