Jipii, löysin kuvani jostain sivustolta, onpa kivaa olla mukana tällaisessa vilunkipelissä. Sivusto kun kauppaa minun tekemiä ihania vaatteita. Osta vain osta…Ei kun, täh? Enhän mä myy niitä, mitähän hilloa ny? Katsotaanpa tarkemmin, katse lähestyy kuvaruutua, lähenee ja lähenee… Ei, en minä myy tuota vaatetta, mitähän ihmettä? Miksi heillä on minun kuva ja miksi he myy minun tekemää vaatetta?

Jipii löysin kuvani jostain sivustolta

Olen muutama vuosi sitten herännyt siihen tosiasiaan, että myös minun kuviani on käytetty sivutoilla, jotka on naamioitu nettikaupoiksi. Aikaisemmin oli joku kuva jossakin, enkä osannut siihen mitenkään reagoida sen kummemmin. Nyt jokin kuukausi sitten sain Facesivustolleni viestin, että kuviani löytyy tällaiselta sivustolta ja päätin sen vuoksi googlettaa blogini.

Hämmästys oli suuri, kun löysin kuviani viidestä kymmenestä eri sivustosta. Hämmästyksen jälkeen tuli hämmennys ja sen jälkeen kiukku. En halua olla osa tällaista koneistoa, joka on rikollista toimintaa. Otin puhelimen siis kauniiseen käteen (miten kaunis se käsityöläisen käsi voikaan olla) ja soitin poliisin neuvontaan pyytämään apua.

Mitäs nyt?

Rikosilmoitus, tee rikosilmoitus…Tosin rikosnimike on hankala, kun ei oikein tiedä mikä tällainen rikos oikein on. Toivottavasti rikosilmoitus löytää oikeaan osoitteeseen. Toivoisin todella, että poliisilla olisi tähän nyt jokin vastaus, että mitäs nyt. Kuvat eivät ole sen enempää vapaata riistaa kuin me itse vaikuttajatkaan. Sanon tässä kohtaa STOP ja peli poikki! Te ette käytä minun kuviani.

Nyt vain odotellaan ja ihmetellään, vai? Vai nostetaanko meteli? Monien vaikuttajien kuvia löytyy samaisilta sivustoilta, ja sehän ei käy laatuun, ei ollenkaan. Itse en halua, että kuviani käytetään mihinkään vilunkikauppaan. Mitä nämä sivustot oikein on? Ovatko ne automaattisesti luotuja sivuja? Joita kukaan ei erikseen tee? Onko kyse mainosmyyntiä, josta saadaan rahaa? Vai myydäänkö jotakin jota ei ole ja viedään rahat? Vai onko linkin takana haittaohjelma, joka tavoitteena on tietomurto? Vaikea oikeastaan sanoa tähän juuta eikä jaata, kun en ole mikään ekspertti näissä hommissa. Kavereiden kanssa höpinää vain tuollaiset.

Odottelen siis kiltisti, että poliisi on minuun yhteydessä! Huom, kiltisti…Kerrankin!

Älkää rakkaat ihmiset menkö ostelemaan tällaisista sivustoista yhtään mitään, ne kyllä tunnistaa jo kaukaa, mitkä ovat vilunkia. Kaikki .de päätteiset sivustot, joista löytyy VillaNannan kuvia, eivät ole myynnissä. Minä myyn vain ja ainoastaan omassa Faceryhmässä jos jotakin myyn.

Myös Pinkit korkokengät blogin Maiju on kirjoittanut oman postauksen aiheesta. Linkistä löytyy myös vinkkejä miten toimia kun löytää omat kuvansa tällaislta sivuilta.

Mukavaa iltaa kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi

VillaNanna SecondHand

LUE MYÖS:

Villapaidan uudet kuviot

Kun harmaantuu, tuleeko silloin identiteettikriisi? Muuttaako harmaat hiukset jotakin? Tätä asiaa olen alkanut pohtia kun punaisen värini alta alkaa paljastua harmaat. Aikanaan punainen väri oli minulle kauhistus ja monta vuotta värjäsin punaista pois hiuksistani, mutta sitten kaikki muuttui yllättäen ja aloin arvostamaan punaista päätäni.

Jännä miten nuorena näkee asiat niin toisin ja kun ikää tulee muuttuu ajatuksetkin, varsinkin itsestään paljon. Näin ainakin kävi minulle. Nuorena en välittänyt punaisesta kuontalostani ja vitivalkoinen ihoni oli minulle kauhistus. En voinut käsittää miksi juuri minulla pitää olla pisamia ja niin herkkä iho, että kun aurinko nousee taivaalle, muutun punaiseksi kuin katkarapu.

Kun harmaantuu

Jotenkin vain sitä sitten pikku hiljaa alkoi rakastumaan itseensä, se viimeinen rakastuminen tapahtui lopulta silloin kun sairastuin vakavasti ja oli pakko alkaa miettiä elämää toisella tavalla tai katkeroitua. Katkeroituminen ei ollut kuitenkaan vaihtoehto, ei mitenkään päin. Silloin aloin rakastaa myös punaisia hiuksiani. Samalla opettelin rakastamaan uutta kehoani, sen hyväksyminen oli kuitenkin kaikkein vaikeinta. +30kg tuli painoa lisää varteeni ja toki aina välillä kaipaan siihen toiseen kroppaan, siihen jota en koskaan kuitenkaan hyväksynyt.

Nyt kun olen jo kauan hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen, niin jälleen kaikki itsessäni muuttuu ja sen hyväksyminen on sitten taas uusi asia. Mitä tälle tulevalle harmaalle päälle tekee? Miten hyväksyn valkoisessa ihossani elävän vitiligon, joka hävittää ne ihanat pisamat, joita ennen niin kovasti inhosin? Miten näen roikkuvan naamani? Pitääkö sekin leikata ennen kuin astuu kameran eteen? Vai pitääkö alkaa opetella muokkaamaan naamaansa?

Onko näihin kysymyksiin vastauksia?

Välillä minusta tuntuu, että vastauksia ei ole. Välillä taas tuntuu, ettei vanhenemisella ole mitään väliä, mutta sitten taas valuva iho ja harmaa tukka harmittaa. Kyllä, minua harmittaa luopua punaisesta tukastani. Voisihan sen värjätä, olenhan sitä värjäillyt nuorempana ennenkin. Ja myöhemmin sävytellyt porkkanalla tai tomaatilla. Mutta onko se sitten enää se minun oikea väri? Onko tämä nyt se ikäkriisi, josta puhutaan? Saattaa olla tai sitten ei ole. Ei tämä asia ainakaan pyöri aina mielessä, vain joskus silloin tällöin ja nyt varsinkin kun näin nämä viimeiset kuvani hiuksistani…Minä vanhenen!

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi

VillaNanna SecondHand