Vanhat kuvat kertovat omaa tarinaa
6
Miksi vanhat kuvat ovat meille tärkeitä? Laitamme niitä albumeihin, katselemme niitä kaiholla ja muistelemme menneitä. Mietimme millaista elämää vietimme silloin kun kuvat otettiin, miten tunsin elämän siihen aikaan ja mistä nautin. Mietinkö silloin missä olen nyt?
Vanhat kuvat kertovat omaa tarinaa
Innostuin viikolla esittelemään vanhoja töitäni Instagramissa ja innostus on nyt sitten laajentunut tänne blogiinkin. Ajattelin aina silloin tällöin laittaa jonkin vanhan työni esille tänne ja kertoa hiukan taustaa tälle työlle sekä kuville, tietenkin. Valitsin vuoden 2013 kuvia, joita tosin on kertaalleen näytetty täällä, mutta eri asian yhteydessä.
Vuosi 2013 on ollut käännekohta elämässäni, aloin opiskella nuoriso-ohjaajaksi, olimme asuneet Helsingissä vuoden, mieheni opiskeli teologiksi ja tulevaisuus näyttäytyi valoisalle. Löysin vihdoin Kierrätyskeskuksen ja ilmaisosaston ehtymättömän materiaali vaihtoehdon.
Tuona vuonna me pyöräiltiin paljon, ompelin paljon, varsinkin kangasvarastoja halusin nopeasti pois alta. Vanhojen vaatteiden pinot kasvoi, eikä silloin vielä ollut sellaista järkeä siinä hommassa. Ajatus mitä tekee ja mistä on vuosien saatossa muodostunut ja valitettavasti aluksi homma meni vähän överiksikin. Onneksi tätä ei enää ole.
Mitä on kuvan taustalla?
Ihan ensimmäisenä innostuin tuunauksen saralla t-paitojen leikkelystä ja silmukoinnista, tai miksi sitä nyt voisi kutsua. Näitä harjoittelin kaikilla mahdollisilla trikoovaatteilla ja se olikin hyvä, sillä pääsin hyödyntämään tätä taitoa myös tulevan työni puitteissa. Kuntoutus mielessä. Jalassa olevat ihanat housut olin jo tehnyt vuosia sitten paljon ennen kuin muutimme Helsinkiin takaisin. Olisiko ollut vuonna 2008. Housujen kaava löytyy La Mia Boutiquen lehdestä, en valitettavasti enää muista mistä niistä.
Koska pidän erilaisista vaatteista, niin tästä syystä näistä housuista tuli lempparit pitkäksi aikaa. Käyttäisin niitä edelleenkin, jos ne vain menisi päälle, on vain todettava, että vanhemmiten se vartalon malli vaan muuttuu… Maan vetovoima pitää siitä hyvin huolen. Tuolloin kuitenkin pyöräily oli minulle henkireikä ja teimmekin päivän mittaisia pitkiä seikkailureissuja pitkin Pääkaupunkiseutua. Usein siis pukeuduin trikoisiin ja toppiin, kuin siistimmin yhtään mihinkään. En voinut olla päivääkään paikallani, pakko päästä pyörän selkään ja polkea maailman ääriin.
Rentoa sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi, Twitter
LUE MYÖS:
Olen onnellinen
Olen onnellinen, näin lyhyesti ja ytimekkäästi. Elämä on ottanut uuden askeleen, askeleen jota kohti olen koko ajan ollut menossa omalla tavallani mutta nyt se on virallista. Olen aloittanut kurssin, joka on minulle erittäin henkilökohtainen ja on tie siihen vaiheeseen elämässäni, jonne haluan kulkea.
Olen onnellinen
Olen onnellinen myös siitä, että mieheni tukee minua tällä matkalla, vaikka itse opiskelee hyvinkin tiiviisti tällä hetkellä. Minun opiskelut kestää minkä kestää, en ota paineita siitä. Tärkeä on tie, lopputulos tulee kun olen itse siihen valmis. Toki kun jälleen me molemmat opiskellaan hyvin intensiivisesti ja minä sen lisäksi käyn töissä, niin perheelle ei välttämättä jää edes sitä aikaa mitä ennen. Tarvitaan uusia ajatuksia ja miten saadaan aika riittämään kaikelle. Mutta se tapahtuu pikku hiljaa, omalla painollaan.
On ihanaa kuitenkin syyslomalla hengähtää hetken töistä ja keskittyä perheeseen sekä tietenkin toisiimme. Opiskelen kyllä ahkerasti kun loma on, mutta en kuitenkaan niin, että henki lähtee hommassa. Tämä on minulle iso asia myös, olen niin täydellisyyteen pyrkivä opinnoissani aina, että en anna sijaa epäonnistua. Se taas tuo minulle turhaan paineita ja pettymyksen tunteita. Siksi olen päättänyt ottaa asiat rennosti ja hiljaa hyvää tulee ajatuksella.
Ensin etänä ja sitten lähinä
Opintoni on pääasiassa itse opiskelua, tällä hetkellä tavataan kerran viikossa etänä ja jossakin vaiheessa nähdään kasvotustenkin. Silloin pääsee tutustumaan itse aiheeseen paljon paremmin. Itse olen oppijana sellainen, että opin parhaiten näkemällä ja itse kokeilemalla. Lukeminen ja itsenäinen työskentely on aika hankalaa minulla. Mutta ei mitenkään ylitsepääsemätön tapa kuitenkaan. Mieluiten toki opiskelen niin, että pääsen näkemään, kokemaan ja kokeilemaan.
Mihin minun opinnot sitten johtaa, on vielä iso kysymysmerkki ja miten meidän perheen elämä muuttuu kun luvut on saatu päätökseen. Mutta erittäin jännät ajat tässä alkaa näinkin vanhalla iällä. Onnellinen olen tästä mahtavasta mahdollisuudesta ja tulevaisuus sitten näyttää minne tämä tie minut ja perheeni vie. Halusin nyt vain kertoa, että elämä mullistuu ja blogin päivitykset vähenee, haluan keskittyä töysin nyt töihin sekä näihin opintoihini. Joten ihanaa syksy kaikille! Nähdään taas pian!
