Jipii, se menee mun päälle!
8
Siis oikeasti, jipii! Tunika, joka minulla on ollut kaapissa muutaman vuoden menee meikäläisen päälle vihdoinkin. Tämä tunika kuuluu niihin minun koronavaatteisiin, joista kerroin viime kesänä. Silloin vaate meni päälle, mutta oli hivenen liian kireä etumuksesta. Mitä on tapahtunut, että se menee päälle? Voit lukea lisää koronavaatteista alla olevasta linkistä.
Jipii, se menee mun päälle!
Käytännössä siis en ole laihtunut grammaakaan, mutta kropan malli on muuttunut sen verran, että tunika menee päälle. Tunikan hankin siis koronakeväänä 2020 ja silloin kun sain tunikan kotiin, sain ison palan kurkkuun ja piilotin tunikan kaapinperukoille. Otin paidan esille tuossa viime kesäkuussa, kun ajattelin, että nyt se tulee käyttöön. Eipä se sitten enää mennyt päälle. Oikeastaan mitkään sen aikaiset vaatteet eivät menneet päälle. Vaikka en ollut lihonnut yhtään.
Sain kesäkuussa ensimmäisen koronarokotuksen ja kilpirauhasarvot heitti härän pyllyä. Silloin huomasin, miten turvoksissa olin. Tämä oli se syy miksi vaatteet eivät enää menneet päälle. Syksyn toisesta rokotuksesta päädyin päivystykseen, siitä huolimatta otin jälleen rokotuksen viime perjantaina ja nyt minulla on ihottumaa. Eli taidan tällä kolmannella päästä helpommalla. Hieman myös tunnen, että turvotusta on tullut jälleen, mutta ei niin paljon kuin ensimmäisellä kerralla.
Olen siis niin tyytyväinen, että pikku hiljaa alkaa kroppa palautua (toivottavasti) ja voin käyttää vaatteita, joita on hankittu koronakeväänä. En halua heittää niitä hukkaan. Se ei sovi meikäläisen ajatusmaailmaan. Varsinkaan kun tämä tunika on niin ihana monin tavoin. Ja kun olen ostanut sen hätäpäissäni uutena, kun kirpparit olivat kiinni. Mutta tuosta ajasta enemmän tuossa ylempänä olevassa linkissä.
Miksi en anna tunikaa pois?
Olen välillä harkinnut, että luopuisin kaikista koronavaatteistani, jotka ostin koronakeväänä, mutta sekään sitten oikein sovi ajatusmaailmaani. Sillä meillä käytetään loppuun se mitä hankitaan. En näe nimittäin sitäkään kovin kestävänä ratkaisuna, että ostan kaappiin ja muutaman käytön jälkeen laitan vaatteen kiertoon. Vaikka miten ostaisin kirppareilta. Toki olen joutunut muutamia laittamaan kiertoon eri syistä, varsinkin pojan vaatteita. Mutta muutoin en kovin heppoisin perustein kerää vaatteita säkkiin ja kiikuta kierrätykseen. Tästä syystä tunika on ja pysyy käytössäni.
Olenkin nyt siis todella iloinen, että pystyn ottamaan tunikan käyttööni ja pitämään huolta siitä, että tunika tulee osaksi pukeutumistani. Siitä on tullut osa työvaatteitani ja arkeani. Katson sen olevan tärkeää, sillä näin se huono fiilis ostoksesta hivenen hälvenee. Tätä se voi korona teettää…
Mukavaa iltaa kaikille!
Seuraa minua:
Lauantain minitreffit
Lauantain minitreffit alkoi ihan mukavissa merkeissä. Härdelli vietiin kaverinsa kanssa leffaan katsomaan Spiderman -leffaa ja sillä aikaa minä ja mieheni vietettiin yhteistä aikaa. Ihan mitään ihmeitä ei ehditty parissa tunnissa, mutta jotakin pientä kuitenkin. Miehen ajatus oli se, että minä hiukan piristyn ja saa hymynkin huulilleni takaisin. Aika hyvin onnistuikin.
Lauantain minitreffit
Eilen Flamingo sekä Jumbo oli aivan täynnä ihmisiä. Flamingo spassa oli pitkät jonot niin hotellin respassa kuin kylpyläänkin. Ihmisiä sai väistellä ja melkein hyppiä yli. Ravintoloihin oli pitkät jonot ja ruokia sai odottaa todella pitkään. Huomasin myös kauppojen pitkät kassajonot. Oli kyllä kummalista katsoa miten tilanne on muuttunut, kun vielä hetki sitten Jumbo oli aivan tyhjä. Eipä ole enää. Tämä oli siis yksi syy miksi emme ehtineet juuri tehdä mitään kun odottamiseen ja jonottamiseen meni paljon aikaan.
Kun pojat oltiin saatu leffaan, niin me kaksi aloimme työntyä kohti Jumboa ja päätimme mennä jonottamaan pääsyä Chico´s ravintolaan. Vaikka henkilökunta koitti toimia nopeasti, niin silti odotus oli pitkä. Lopulta pääsimme istumaan ja mieheni toive toteutui. Pääsimme hiukan syrjempään loosiin. Odottelu siis kannatti. Ruokaa ei sitten niin pitkään tarvinnut odottaa, onneksi. Nälkä oli nimittäin kova. Söimme rauhassa ja juttelimme mistäpä muusta kuin Krakovasta ja Zakopanesta. Myös Puolan tilanteesta noin yleisesti. Syötiin kaikessa rauhassa, sillä aikaa piti hiukan venyttää, leffa kuitenkin kestää jonkin aikaa. Ruokailun jälkeen minun teki mieli jälkkäriksi ihan jäätelöä, joten suunnistimme Spice Iceen. Siellä oli myös jonoa, joten odottelimme rauhassa omaa vuoroa.
Pukeutuminen treffeille
Koko minun asu oli hankittu kirppareilta, paitsi saapikkaat, jotka mieheni on ostanut vuosia sitten Tallinnasta, kun käytiin siellä. Mutta muutoin kaikki on ostettu eri kirppareilta Helsingissä. Kun valitsin vaatteita, en aluksi edes tajunnut miten moni vaate kappale on kirpparilta. Vasta kun vetaisin kaikki päälleni tajusin sen. Asu poikkeaa aika paljonkin minun pukeutumisesta, vaikka siinä on nahan tyyppistä sekä frillaa. Mutta ei samalla lailla väriä mitä yleensä.
Asu
- Takki: Fida
- Paita: Fida
- Hame: UFF
- Verkkosukkikset: Fida
- Saapikkaat: Tallinna
- Laukku: Kierrätyskeskus
Kyllä, minä ostan kirpparilta jonkin verran myös rintaliivejä sekä sukkiksia. Tosin nämä verkkosukkikset ovat itseasiassa leggarit, eivät sukkahousut. Yleensä, jos löytyy hiukan erikoisemmat sukkikset, niin nappaan ne mukaani. Tykkään siis kuviollisista sukkahousuista, jotka voivat olla asun the juttu. Siksi tykkään ostaa Tallinnasta sukkahousuja, koska siellä ei ole vain yksivärisiä, vaan niissä on jokin mikä vangitsee katseen. Toki joskus niitä löytää myös Suomesta, mutta harvemmin. Täällä pyritään siihen, ettei sukkahousut näy.
Vinkki:
Verkkosukkikset on hassut, sillä verkkojen läpi tursuaa iho aina ja näyttää kuin olisi kävelevä popcorn. Se efekti tulee oikeasti kaikille, vaikka olisi miten hoikka tahansa. Siihen on olemassa pikku jippo, miten tätä efektiä ei tule.
- Laita verkkosukkisten alle ihonväriset sukkahousut. Ne pitää ihon paikallaan ja niiden päälle verkkosukkikset. Ei tule enää minkään verkon läpi iho enää.
Meillä oli oikein mukavaa lauantain treffeillä ja piristyinkin kyllä hieman. Odottelen nyt meidän hääpäivää, tai oikeastaan sitä mitä mieheni meinaa järjestää. Me kun emme vielä hääpäiväämme viettäneet, koska työkaverin poismeno aiheutti sen verran suuren kolauksen, etten mitenkään pystynyt keskittymään hääpäiväasioihin. Meillä oli siis viime viikolla virallinen hääpäivä.
Rentoa sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua: