RCVS -diagnoosin jälkeen
8
Siitä on nyt yli puoli vuotta aikaa kun sain RCVS -diagnoosin ja paljon on tapahtunut matkan varrella. Tervehtyminen ei ole ollut ihan mutkatonta ja kaikenkaikkiaan suuri pelko on jäänyt vellomaan, palautuuko kohtaukset, voinko enää elää ihan täysin normaalisti? Nämä on asioita, jotka pyörii päässäni päivittäin ja välillä pelko tulee niin suureksi, että mielluummin hautaudun kotiin kuin astun ovesta ulos.
RCVS -diagnoosin jälkeen
RCVS eli aivojen kotjaantuva vasokonstriktio -oireyhtymä, joka tarkoittaa sitä, että aivovaltimo supistuu ja siitä johtuu voimakkaat päänsäryt, joita luonnehditaan ukkosmyrsky päänsäryiksi. Kohtaus on voimakas ja etenee samoin kuin ukkosmyrskyssä. Ensin salamoi ja sitten jyrisee. Salaman syke tuntuu päässä hyvin voimakkaasti ja kipu on jotain aivan järkyttävää. Syke nousee pilviin, tuskan hiki nousee pintaan, itse kouristelin, valon arkuus ja oksentelu. Moni asia on tuttu migreenipotilailla, kuten minulle. Migreeni on myös asia, joka saattaa tähän myös johtaa.
Ensimmäiset kohtaukset tuli huhtikuussa ja lopulta päädyin sairaalaan sekä sain oikean lääkityksen. Mitään syytä ei omaan tilaan löytynyt, minulta otettiin näyte selkäytimestä sekä haastateltiin, mikä on sen hetkinen elämäntilanne. Ja mitään sellaista selvää syytä ei sitten löytynyt. Sairaalahoidon jälkeen alkoi tie terveeksi. Kesäkuussa loppui lääkitys mutta järkyttävä päänsärky jatkui. Mikään ei tuntunut auttavan. Kohtaukset olivat olleet niin rajuja, että tilalle oli tullut jännitysärky. Niska oli aivan jäykkä, hartiat olivat jäykät ja käden liikkeet olivat hankalat. Joten jumppa oli ainut apu, kun särkylääkkeet eivät enää tehonneet.
Mikä tilanne on nyt?
Tilanne on rauennut. Kivut ovat vähentyneet lähes pois. Niska on vielä toipumassa mutta isoin jäykkyys on jo tiessään. Uskallan jo nauttia elämästä, vai uskallanko? En oikein uskalla, se on pakko todeta. Pelko on jäänyt, että tila toistuu ja joudun käymään tämän kaiken uudelleen läpi. Olen minimoinut asiat, jotka laukaisi kohtaukset. En toki kaikkia mutta ison osan niistä. Siitä huolimatta pelko on sellainen, että kun se kolkuttaa, niin jään mieluummin kotiin kuin lähden nauttimaan elämästäni. Kuin olisin pelkoni orja tällä hetkellä. Mietin aina, että voinko mennä tai tehdä, jos kuitenkin saan kohtauksen. Kuten nyt kun meillä on iso reissu edessä, niin panikoin, että voinko edes lähteä, mitä sitten jos saan matkalla kohtauksen?
Pelko on iso varjo ja estää tasapainoisen elämän, se on melkein pahempi asia kuin itse sairaus, sillä siihen uppoaa eikä siitä pääse pois. Apua on tähän haettu mutta siitä ei ole ollut oikein hyötyä. Joten tämän pelon kanssa on nyt vain elettävä ja katsottava miten pahasti se rajaa minut maailman ulkopuolelle.
Jos haluat lukea lisää RCVS -oireyhtymästä minun silmin, niin klikkaa linkkejä alta:
Rakkaudella -Melissa
Seuraa minua:
Vanhojen kuvien kierrätys
Jutellaan aiheesta vanhojen kuvien kierrätys. Tässä on ajatuksena se, että voiko blogiin julkaista uudelleen kuvia, joita on aikanaan kuvannut ja julkaissut blogiin. Niin kuin tiedätte, niin itse julkaisen vanhan blogin kuvia uudelleen, jos en ole ehtinyt niitä uudelleen ottamaan. Tiedätte myös, että saatan välillä hyödyntää vanhoja kuvia uudelleen jossakin toisessa yhteydessä. Kuten nyt.
Vanhojen kuvien kierrätys
Itse en näe sitä pahan, jos blogissa välillä julkaisee vanhoja kuvia, minua se ei nimittäin haittaa yhtään. Toki monia muita voikin haitata, mutta ei minua. Välillä on kiva tosin nähdä myös sellaisia kuvia missä verrataan samasta asusta otettua kuvaa silloin ensimmäisellä kerralla ja nyt uudelleen. Miten kuva muuttuu, miten tunnelma muuttuu. Eikä minua haittaa sekään, jos blogissa on sekaisin uutta ja vanhaa kuvaa. Mitä mieltä sinä olet?
Minua itseäni välillä harmittaa kun on otettu monen monta kuvaa ja nisitä valitsee sitten muutaman postaukseen ja osa jää ulkopuolelle, niin kyllä haluan esitellä niitä kuvia jossain muussa yhteydessä. Harvoin toki näin vanhoja kuvia tulee julkaistua mitä nyt tässä on. En ole vain halunnut tästä ponchosta ottaa uusia kuvia, kun minulla on tallella vino pino kuvia juuri tästä ponchosta. Tokikaan en näitä kuvia tämän enempää julkaise, koska kuvat ovat todella vanhoja ja ulkomuotonikin on muuttunut kovasti.
Asu kuva vuonna 2016
Nämä kuvat minun neulomastani ponchosta on otettu 2016, kuvat oli uudelleen otettuja, ponchon olen neulonut tyttärelleni vuonna 2008 ja silloin on otettu ensimmäiset kuvat minun ensimmäiseen blogiini. Nämä ihan ensimmäiset kuvat ovat valitettavasti tuhoutuneet. Joten otin uudet kuvat syksyllä 2016, jolloin julkaisin silloisen uuden blogin sivuille tästä uusitun postauksen. Kun siirryin Vaikuttajamedialle päätin, että osa vanhoista postauksista julkaistaan uudelleen ja tämä poncho oli sellainen. Eli tänne julkaisin uuden postauksen vanhoilla kuvilla 2019. Postaus alla!
Kaikki kuvan vaatteista löytyy vielä minulta poikkeuksena farkut, jotka ovat puhki kulutetut ja ne on jo päässeet parempaan muotoonsa. Mutta tosiaan, koska tykkään näiden kuvien tunnelmasta ja tuosta ponchosta, niin haluan jälleen kerran ottaa muutaman kuvan ja käyttää niitä tässä postauksessa ja toivottaa kaikille oikein mukavaa torstaita!
Seuraa minua: