Vuoden 2026 toiveet ja suunnitelmat
4
Vuosi 2026 ei ole vain uusi luku kalenterissa, vaan se on tunne. Se on sellainen hiljainen lupaus itselle: tänä vuonna aion tehdä asioita, jotka oikeasti tuntuvat omilta, joista saan voimaa ja joihin haluan panostaa. Haluan muuttaa arkea pienin, mutta merkityksellisin tavoin ja kirjoittaa niistä tänne blogiin enemmän ajatuksella kuin kiireellä. Vuoden 2026 toiveet ja suunnitelmat eivät ole mitään maailmaa mullistavia, mutta ne ovat juuri minulle tärkeitä.
Vuoden 2026 toiveet ja suunnitelmat
Vuoden 2026 tärkein teema on selkeys ja suunta. Sen sijaan, että poukkoilen sinne tänne, haluan keskittyä siihen, mikä oikeasti tekee onnelliseksi: käsityöt, kotimaan seikkailut, luonto, pienet matkat ja hetkien kerääminen, ei tavaran. Haluan, että tämä vuosi tuntuu omalta, rauhallisemmalta, mutta silti seikkailunmakuiselta.
Söpön haalarin kaava löytyy: Ompele koiralle -kirjasta.
Vähemmän kirppareita, enemmän itse tehtyä
Olen aina rakastanut kirppareita ja second hand -löytöjä, mutta vuonna 2026 toivon tekeväni tietoisempia valintoja. En halua ostaa vaatteita vain siksi, että ne ovat edullisia tai ”ihan kivoja”. Sen sijaan haluan ommella, neuloa ja tuunata enemmän itse.
Haluaisin myös tuoda blogiin takaisin sen alkuperäisen hengen: käsityöideoita, tekemistä, inspiraatiota, ohjeita ja niitä kuuluisia “tästä tuli sattumalta ihana” projekteja. Ei pelkkää hömpänpömppää, vaan enemmän asiaa, luovuutta ja oikeaa tekemistä. Toivon, että 2026 on vuosi, jolloin saan taas käsityöfiiliksen kunnolla takaisin.
Yyteriin ja yöpyminen autossa
Kesälle minulla on yksi asia, joka on roikkunut mielessä jo pitkään: Yyteri ja yöpyminen autossa. Ei hotellia, ei mökkiä, vaan ihan vain muutama yö omassa pienessä liikkuvassa pesässä. Se ajatus tuntuu jotenkin vapauttavalta, rennolta, seikkailulliselta ja hiukan hullulta juuri sopivalla tavalla. Haluan kokeilla, millaista on pysähtyä, olla yksinkertaisesti, kuunnella merta ja nauttia siitä, ettei ole aikatauluja. Uskon, että tästä tulee yksi kesän tärkeimmistä muistoista.
Haalari: Torstai A Club haalari on ostettu UFFista. Pipo sekä lapaset on Tallinnan reissuilta hankittuja. Kauluri itse tehty ja saapikkaat synttärilahja.
Kotimaan matkailua, ei pakkoa lentää minnekään
Vuoden 2026 matkahaaveet suuntautuvat aika vahvasti Suomeen. En tunne tarvetta lähteä ulkomaille vain siksi, että ”pitäisi”. Jos lähden, lähden, mutta tällä hetkellä sydän vetää kotimaan maisemiin.
Suomessa riittää nähtävää ja koettavaa enemmän kuin muistaa. Haluan kierrellä pieniä paikkoja, merenrantaa, järvimaisemia, metsiä, kyliä ja kaupunkeja. Haluan nähdä Suomea vähän eri kulmista kuin ennen. Se tuntuu oikealta.
Laskettelemaan, edes lähelle
Talvelle toivon yhtä asiaa: pääsyä rinteeseen. Ei tarvitse lähteä Lappiin, ei tarvitse lähteä Zakopaneen, ei tarvitse olla viikon reissu, mutta haluan tuntea sen fiiliksen edes kerran, kun lumi pöllyää, posket punottaa ja mieli tyhjenee kaikesta muusta. Se on yksi niistä asioista, joka palauttaa hetkeen. Talven pieni mutta tärkeä unelma.
Kesällä mökille, rauhaa ja yksinkertaista elämää
Kesään toivon myös mökkeilyä. Ei suorittamista, vaan olemista. Saunaa, järveä, kahvia ulkona, ehkä vähän grilliruokaa ja iltoja, jotka tuntuvat loputtomilta. Mökki on aina ollut paikka, jossa mieli rauhoittuu ja aika hidastuu. Haluan kesällä nauttia siitä enemmän, en vain ohimennen.
Haluan löytää flow-tilan Suomessa, omassa elämässäni
Yksi iso toive vuodelle 2026 on flow-tila. Sellainen tunne, kun tekeminen vie mukanaan, eikä tarvitse miettiä koko ajan, mitä seuraavaksi. Haluan tuntea sen käsitöissä. Haluan tuntea sen kirjoittaessa. Haluan tuntea sen matkoilla Suomessa. Haluan, että tämä vuosi tuntuu siltä, että olen paikassa, jossa minun kuuluu olla, enkä koko ajan matkalla jonnekin muualle.
Vuosi 2026 rauhallista rohkeutta
Vuoden 2026 toiveet ja suunnitelmat eivät ole huutavia tavoitteita vaan lempeitä suuntaviivoja. En halua suorittaa niitä listana, vaan elää niitä todeksi pikkuhiljaa.
Haluan tästä vuodesta sellaisen, jossa teen tietoisia valintoja, nautin enemmän pienistä asioista, annan käsille töitä ja mielelle tilaa hengittää.
Jos vuosi 2026 antaa minulle käsityöiloa, pari pientä matkaa Suomessa, Yyterin, mökkikesän, yhden laskettelupäivän ja flow-tilan, olen enemmän kuin tyytyväinen. Tämä vuosi saa tulla, minä olen valmis.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Välillä pitää suunnitella elämäänsä, lisää erilaisia suunnitelmia alla:
Talvikävelyllä ja tulinen tomaattikeitto
Arjen kiireet nielevät ajan ja luovuuden, mutta pienet hetket ja lämpimät sopat pelastavat päivän. Talvinen ääretön maisema, tulinen keitto ja rajallinen aika synnyttävät kysymyksen: miten pitää kiinni luovista unelmista, vaikka työelämä puskee päälle? Talvikävelyllä ja tulinen tomaattikeitto vastaa siihen, edes yhdellä aterialla ja yhdellä tarinalla kerrallaan.
Talvikävelyllä ja tulinen tomaattikeitto, kun aika on rajallinen mutta haaveet eivät
Jos olisi yksi asia, jonka haluaisin tämän talvikauden muistavan, se olisi rauhallinen kävely lumisessa maisemassa. Askelten alla nariseva lumi, hengityksen huurupylväs ja hiljainen maailma, jossa ajatukset saa kerrankin kulkea vapaasti. Kävely tuntuu melkein vastalauseelta arjen jatkuvalle kiireelle, kaikelle sille, mikä yrittää imaista meidät kalentereihin ja tehtävälistoihin.
kun harrastukset jäävät odottamaan ja odottavat kuuluvansa elämään
Bloggaaminen on vähän samanlainen laji. Ajatus siitä, että haluaisin tallentaa tarinan, kuvan, tunnelman tai yhden onnistumisen. Mutta kun päivän työt venyvät ja energia tuntuu haihtuvan ilmaan, teksti jää kirjoittamatta. En siksi että en haluaisi, vaan koska tuntuu, että kaikkien asioiden listalla blogin hetki tulee aina viimeiseksi.
Ja sitten on ompelu. Harrastus, joka odottaa nurkassa. Kankaat odottavat pesemistä ja leikkaamista, kaavat avaamista, kone hyrähtämistä. Kun vihdoin pääsen siihen käsiksi, muistan heti miksi se on niin palkitsevaa: siinä unohtuu kaikki muu. Mutta jokainen ompelija tietää, ettei mikään mene käden käänteessä. Saumat jäävät vinoon, neulat napsahtavat poikki, vetoketjut kiukuttelevat. Se on osa viehätystä, mutta myös syy, miksi työpäivän jälkeen joskus vain huokaisen ja jätän projektin odottamaan hetkeä, jolloin jaksan olla kärsivällinen.
Silti haaveita on enemmän kuin aikaa. Haluaisin kirjoittaa blogiin useammin (Nyt olenkin kirjoittanut lähes joka päivä). Onneksi olen kirjoittanut loman aikana monta postausta valmiiksi, niin on ollut helppo siirtää kirjoitukset vain blogiin ja lisätä kuvat.
Haluaisin ommella enemmän. Haluaisin dokumentoida, jakaa, tehdä, kokeilla. Mutta ehkä elämässä ei ole kyse siitä, että ehtii kaiken. Ehkä kyse on siitä, että ehtii edes jotain ja nauttii siitä hetkestä, kun se tapahtuu.
Tänään se hetki oli talvikävely ja keitto. Paluu sisälle posket punaisina, sormissa pakkasen nipistys ja keittiössä tuoksu, joka lämmittää jo ennen ensimmäistä lusikallista. Harva asia on yhtä lohduttavaa kuin kotitekoinen tomaattikeitto. Ja koska resepti syntyi hetken mielijohteesta ja jääkaapin tarjonnasta, kirjaan sen muistiin tänne. Ehkä seuraavalla kerralla teen sen toisin. Ehkä sinä teet sen paremmin. Siinä on tavallaan bloggaamisen ydin: keskeneräisten ideoiden jakaminen.
Tulinen tomaattikeitto, suurten tomaattien voimalla
Ainekset (karkeasti):
- n. 8 suurta, mehukasta tomaattia
- 1 iso sipuli
- 2 suurta valkosipulia
- tuore chili tai chilihiutaleita
- oliiviöljyä
- vettä + suolaa (liemikuution puuttuessa)
- mustapippuri, paprikajauhe, basilikaa/oreganoa
- ripaus sokeria hapokkuutta tasoittamaan
- loraus kermaa tai kookosmaitoa
Muistinvarainen valmistus:
- Paloittele tomaatit.
- Kuullota sipuli ja valkosipulit öljyssä.
- Lisää chili ja mausteet.
- Kaada tomaatit kattilaan, lisää vettä noin puoliväliin ja suolaa.
- Keitä rauhassa 30–40 min.
- Soseuta sileäksi.
- Mausta loppuun ja lisää kermaa mielialan mukaan.
- Nauti lämpimän leivän kanssa.
Ehkä tämä teksti muistuttaa sinuakin: täydellisiä hetkiä ei synny kalenteriin varaamalla, vaan tarttumalla tilaisuuteen silloin kun se osuu kohdalle. Jos tänään ehtii ulos ja keittää keiton, se on jo enemmän kuin tarpeeksi. Ja ehkä huomenna ehtii yhden sauman. Silloin blogi saa taas uuden tarinan.
Mukavaa keskiviikkoa!
Seuraa minua:
Kuvan fleeceasun oma postaus löytyy alta: