Zakopanen loman viimeinen päivä oli täydellinen
4
Zakopanen loman viimeinen päivä oli täydellinen päätös, Hellettä, höyryä, hierontaa koko päivän ajan Chocholowskie Termyssä. Aamun kuumuus johdatti meidät suoraan altaiden äärelle ja spa-osaston hellään huolenpitoon. Altaat, ravintolat, maisemat ja rentouttavat hoidot tekivät päivästä unohtumattoman ja suomalainen sauna ilman löylyä toi hymyn huulille. Tämä on se hetki, jonka haluan muistaa.
Linkki: https://www.chocholowskietermy.pl/en/
Zakopanen loman viimeinen päivä oli täydellinen
Täydellinen lopetus: rentoutuspäivä Chocholowskie Termyssä. Kuumaa aurinkoa, höyryäviä altaita ja hieronta, joka sulatti viimeisetkin stressin rippeet, juuri näin haluan päättää matkani. Tämän parempaa päätöstä ei voisi olla. Tervetuloa mukaan Zakopanen-loman viimeiseen lukuun!
Viimeinen lomapäivämme Zakopanessa alkoi kuin lämminhalauksella, ihan kirjaimellisesti. Hellettä piisasi jo aamulla, kun kävelimme reippaina, mutta hikisinä dösäpysäkille. Kohteena oli Chocholowskie Termy, yksi Tatravuorten suurimmista kylpyläkeskuksista ja paikallisten ylpeys. Meillä oli liput koko päiväksi ja lisäksi varattuna hemmottelupaketti spa-osastolta. Ja kyllä muuten kannatti!
Altaiden keidas ja spa-taivas
Chocholowskie Termy ei ole mikään pieni kyläspotti, tämä on todellinen vesiparatiisi, jossa on yli 30 allasta. Löytyy ulko- ja sisäaltaita, porealtaita, lämminvesialtaita, mineraalivesialtaita ja lasten vesileikkialueita. Ja jos kaipaat näkymää vuorille samalla kun lepäät lämpimässä vedessä, ulkoaltaat tarjoavat juuri sitä, täydellistä mielen ja kehon harmoniaa.
Lisäksi alueella on kolme ravintolaa, useita kahviloita ja smoothie-baareja sekä vesiliukumäkiä (joita tosin emme tällä kertaa testanneet, vaikka mieli teki!). Me keskityimme siihen, mikä teki tästä päivästä aivan erityisen: täydelliseen rentoutumiseen.
Hieronnat kruununa
Minulle oli varattuna kasvo-, käsi- ja jalkahieronta, ja voi taivas miten ihanaa se oli! Jokainen painallus vei mukanansa arjen jännitykset, ja oloni oli hoidon jälkeen kevyt kuin pilvi. Miehelleni oli perinteinen kokovartalohieronta, joka sai hänenkin silmänsä loistamaan tyytyväisyyttä.
Hieronnat viimeistelivät loman, ne eivät olleet vain hemmottelua, vaan todella tarpeellinen hengähdystauko keholle ja mielelle. Oli kuin matka olisi saanut pehmeän sulun, sellaisen, jota ei edes kuohuviinillä voisi korvata (vaikka toki nautimme senkin).
Suomalainen sauna – mutta ilman löylyä?
Yksi huvittava yksityiskohta täytyy vielä mainita. Termystä löytyy nimittäin suomalainen sauna, mutta siellä ei saa heittää löylyä! Siis mitä? Me suomalaisethan tiedämme, että löyly on sauna. Nauratti niin paljon, että se jo itsessään teki kokemuksesta ikimuistoisen. No, ainakin sauna oli lämmin ja kaunis, mutta ensi kerralla otan omat löylykauhat mukaan.
Kiitos Zakopane, palaan vielä
Tämä matka oli meille enemmän kuin pelkkä lomareissu. Se oli irtiotto, uudelleenhengitys ja se pieni muistutus siitä, kuinka tärkeää on pysähtyä. Chocholowskie Termy tarjosi täydellisen päätöksen täydelliselle viikolle. Jos olet suuntaamassa Zakopaneen, älä missaa tätä paikkaa. Varsinkaan loman viimeisenä päivänä.
Ja me? Me lähdimme sieltä höyryjen keskeltä silmät sirrillään ja sielut rauhoittuneina. Niin sen pitää mennäkin.
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Kasprowy Wierch: Vuorten Korkea Kutsu Koittaa
Kasprowy Wierch: Vuorten Korkea Kutsu Koittaa ei ollut vain matka vuorelle, se oli pyhiinvaellus. Ilmassa leijui taikuutta, pilvet kuiskivat muinaisia tarinoita ja huipulla, siellä odotti hetki, joka pysäytti ajan. Tässä kirjoituksessa vien sinut mukanani taivaan ja maan rajalle, missä kahvikuppi höyryää kuin velhojen juoma ja maisema on kuin Rivendellin kartasta repäisty.
Kasprowy Wierch: Vuorten Korkea Kutsu Koittaa
HILJAISUUDEN KUTSU: MATKA ALKAA
Aamun ensimmäinen valo ei vielä kajastanut kunnolla, kun me heräilimme hiljaa Willa Lelujan huoneessamme. Ilma oli raikas, ja pilvet roikkuivat matalalla, kuin olisivat tienneet jotakin, mitä me emme vielä ymmärtäneet. Lähdimme kohti Zakopanen reunamilla kohoavaa legendaarista Kasprowy Wierchiä. Se ei ollut vain retki, vaan kutsumus. Kaukana edessä kohoava huippu oli kuin Caradhras, kivinen ja salaperäinen, pilvien kietoma.
Vaikka matkareitti on tunnettu ja turistienkin suosima, tunnelma oli kuin lähtisimme Mordorin reunamille. Jokaisella askeleella ylöspäin, jokaisella nousumetrillä, tuntui kuin vuori olisi testannut, kenellä sydän kestää ja kenellä ei. Mutta meidän matkamme ei ollut jalkojen varassa, meidän valintamme oli hissi. Mutta ei mikä tahansa hissi. Se oli kuin siirtymä toiseen maailmaan. Hissi nousi hiljaa, vakaasti, pilvien halki. Näkymät avautuivat kuin tarinakirjan sivut: metsä vaihtui kivikkoon, laakso pieneni ja ihmisääni jäi taakse. Oli hiljaista, mutta samalla odottavaa, kuin olisimme matkalla kohtaamaan jotain pyhää.
Hissi halki sumujen ja tarujen
Kasprowy Wierchin kuuluisa köysirata, joka on kuljettanut vuorikansaa jo 1930-luvulta, tuntui enemmän lohikäärmeen selältä kuin tekniseltä rakennelmalta. Kun se kohosi maan tasalta ylöspäin, alkoi ilma ohentua ja hiljaisuus kasvaa. Pilvet lipuivat ohitsemme kuin valkeat henget, ja alhaalla maailma kutistui. Se, mikä oli ollut tärkeää aamulla, katosi.
Köysiradan ikkunasta näkyi metsää, vuorenseinää ja hiljainen tieto siitä, että kohta kaikki muuttuu. Se oli kuin siirtymä Keskimaan yhdestä todellisuudesta toiseen. Ja kun huippu viimein ilmestyi näkyviin, sydän hypähti, ei pelosta, vaan nöyryydestä, ja siitä, ettei ollut aivan varma, oliko enää kiinni todellisuudessa vai oliko siirtynyt tarinaan.
HUIPULLA: AIKAA EI OLE
Kasprowy Wierch seisoo 1 987 metrin korkeudessa, Tatravuorten hartioilla, taivaan ja maan rajalla, taivas tuntui olevan lähempänä kuin koskaan ennen. Siellä, tuulen laulun keskellä, ei ollut enää tarvetta sanoille. Näkymä oli niin epätodellinen, että maailma tuntui pysähtyvän. Auringonvalo tanssi kivillä, ja edessä levittäytyivät Puolan ja Slovakian rajavuoret, suoraan kuin Gondorin vartioiden edestä.
Vuorella vietetty hetki tuntui ikuisuudelta, kuin aika olisi halunnut pysähtyä. Korkeus hiljensi, tuuli kuiskasi vanhoja lauluja, ja taivas lepäsi niin lähellä, että siihen olisi voinut koskea. Tunnelma oli kuin Taru sormusten herrasta -kertomuksissa: rauha ei ollut hiljaisuutta vaan läsnäoloa, jotain ikiaikaista, jonka saattoi tuntea luissa asti. Se ei ollut vain maisema, se oli kokemus, joka teki sydämestä kevyen ja mielelle syvän.
Kahvi ja leivokset huipulla
Kiertelimme aikamme ja kun kylmyys alkoi olla liikaa, suuntasimme kiviseen rakennukseen, josta olimme hetki sitten tulleet ulos. Huipun kivisen rakennuksen suojissa oli lämmin. Siellä odotti ravintola, kuin vuoriston oma majatalo. Astuimme sisään, ja vastassa oli kahvin tuoksu, puupöytien tuttu kolahdus ja se tietynlainen rauha, jonka löytää vain paikoissa, joissa kaikki turha on jäänyt taakse.
Kahvikupit höyrysivät käsissämme, ja niiden lämpö levisi sormista sydämeen. Leivokset, vaaleita kuin Lothlórienin lehdet ja makeita kuin haltiain tarjoilut, täydensivät kokemuksen. Se ei ollut enää vain tauko, se oli osa pyhää rituaalia. Siinä hetkessä, korkeuksien keskellä, oli jotain ikiaikaista. Hiljaisuus, tuuli ja yksinkertainen kahvi, ne tekivät meistä osan vuorta.
SYDÄN JÄI YLÖS
Paluumatka hissillä alas tuntui kevyemmältä, mutta ei vähemmän merkitykselliseltä. Korkeus ei ollut enää pelkkä numero, vaan kokemus, joka jäi sieluun asumaan. Vuori ei puhunut, mutta se opetti. Se näytti meille, miten pieni ihminen on, ja samalla, miten paljon maailmassa on kauneutta, jos vain jaksaa katsoa. Emme enää katselleet niin paljon ulos, katselimme sisäänpäin. Kasprowy Wierch oli antanut meille jotakin, mitä ei voinut pakata reppuun tai napata kameralla.
Minun matkamuisto
Kasprowy Wierch ei ollut vain retkikohde. Se oli kuin kävely legendaan, hetki rinnakkaistodellisuudessa. Suosittelen lämpimästi tätä matkaa kaikille, jotka etsivät hiljaisuutta, voimaa ja toivoa, tai vain hetken hengähdystä arjesta, jossa mikään ei pysähdy. Vuori pysähtyy. Ja kun sinäkin pysähdyt sen sylissä, huomaat ehkä jotain: olet osa suurempaa tarinaa. Anna vuoren puhua.
Vinkit:
- Hissiliput kannattaa varata ennakkoon, etenkin sesonkiaikoina.
- Ylhäällä tuulee aina, lämmin kerros on hyvä valinta, vaikka Zakopanessa paistaisi aurinko.
- Ravintola huipulla tarjoaa ruokaa, kahvia ja leivonnaisia, ja maisemat ikkunasta ovat vertaansa vailla.
- Kuvaa heti, kun tulet huipulle. Pilvet liikkuvat nopeasti ja valo voi muuttua hetkessä.
Onko sinulla oma vuoritarina? Tai ehkä unelma sellaisesta? Kirjoita kommentti, jaetaan kokemuksia.
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: