Citadel Outlet Los Angelesissa – ostosparatiisi
2
Los Angelesin ulkopuolella, keskellä moottoriteitä ja parkkikenttiä, seisoo linnamainen rakennus, joka lupaa alennuksia, brändejä ja amerikkalaista shoppailukokemusta isolla kädellä. Citadel Outlet ei ole vain ostoskeskus, se on kokonainen ilmiö. Me vierailimme siellä joulun välipäivinä 2022, aikana jolloin kaikki tuntuu vähän yliviritetyltä: ihmiset, tarjoukset ja koko ostamisen idea. Kokemus oli kaikkea muuta kuin kevyt piipahdus.
Citadel Outlet Los Angelesissa – ostosparatiisi, jonot ja amerikkalainen todellisuus
Citadel Outlet sijaitsee noin 15 minuutin ajomatkan päässä Downtown Los Angelesista, ja se on yksi Etelä-Kalifornian tunnetuimmista outlet-keskuksista. Paikka erottuu jo kaukaa linnamaisella arkkitehtuurillaan, joka tuntuu lähes absurdilta ympäröivien moottoriteiden ja teollisuusalueiden keskellä. Rakennuksella on kuitenkin oma historiansa: Citadel rakennettiin 1930-luvulla alun perin rengastehtaaksi, ja vasta myöhemmin siitä muokattiin outlet-keskus. Teollinen menneisyys näkyy yhä rakenteissa, vaikka nykyään tila on puhdasta kulutuskulttuuria.
Joulun välipäivät Citadelissä – ihmismassat ja hallittu kaaos
Meidän käyntimme ajoittui joulun ja uudenvuoden väliin vuonna 2022, mikä näkyi ja tuntui kaikessa. Parkkialueet olivat täynnä, ja ihmisiä virtasi sisään tasaisena virtana. Citadel ei ole paikka, jossa kävellään rauhassa liikkeestä toiseen, se on tehokas, äänekäs ja täynnä liikettä.
Erityisesti yksi asia jäi mieleen: lähes jokaisen liikkeen edessä oli vartija. Sisään ei marssittu vapaasti, vaan kauppoihin mentiin jonottamalla. Keskipäivän tultaessa jonot venyivät pahimmillaan lähes tunnin mittaisiksi, eikä kyse ollut vain yhdestä suositusta liikkeestä. Tämä oli selvästi osa järjestelyä, jolla hallittiin valtavia ihmismääriä ja pidettiin tilanne kontrollissa.
Jonottaminen muutti shoppailun luonnetta. Spontaanius katosi, ja ostamisesta tuli harkitumpaa tai väsyttävämpää, näkökulmasta riippuen. Samalla vartijoiden läsnäolo muistutti siitä, miten eri tavalla turvallisuus ja kuluttaminen Yhdysvalloissa kietoutuvat yhteen verrattuna Suomeen.
Wendy’s ja totuuden hetki hampurilaisista
Ostosten välissä oli pakko syödä, ja päädyimme Wendy’siin, yhteen Yhdysvaltojen tunnetuimmista hampurilaisketjuista. Wendy’s on monille amerikkalaisille lähes ikoninen paikka, ja odotukset olivat ainakin kulttuurillisella tasolla korkealla.
Ruoka oli… ihan ok. Täyttävää, nopeaa ja juuri sitä mitä ketjuruuan voi odottaa olevan. Mutta täytyy myöntää ääneen se, mikä ehkä rikkoo jotain amerikkalaista mielikuvaa: suomalaiset hampurilaiset ovat usein parempia. Meillä panostetaan enemmän makuihin, raaka-aineisiin ja kokonaisuuteen, jopa ketjutasolla. Wendy’s hoiti tehtävänsä, mutta elämystä siitä ei tullut.
Ostokset, jotka jäivät käyttöön
Citadelissä on helppo sortua heräteostoksiin, mutta tällä kertaa ostokset olivat yllättävän järkeviä ja sellaisia, jotka ovat oikeasti jääneet käyttöön.
Vanhemmalle pojalle ostimme kahdet Niken lenkkarit. Jenkeissä lenkkarikulttuuri on oma maailmansa, ja valikoima on laajempi kuin Suomessa. Kengät olivat sekä käytännölliset että tyylikkäät, ja ennen kaikkea sellaiset, jotka kestävät arkea.
Itselleni tarttui mukaan Converset. Ajaton klassikko, joka ei oikeastaan koskaan mene pois muodista. Converset ovat juuri sellaiset kengät, jotka toimivat vuodesta toiseen ja sopivat lähes mihin tahansa. Jollain tavalla ne tuntuivat myös täydelliseltä muistoesineeltä tästä reissusta, amerikkalainen ikoni ostettuna amerikkalaisesta outletista.
Lisäksi poikkesin Ralph Laurenin liikkeeseen, josta ostin verkkarit. Mukavat, laadukkaat ja sellaiset, jotka eivät jää kaapin perälle. Outlet-ostoksissa parasta on nimenomaan se hetki, kun löytää jotain, mikä ei tunnu kompromissilta vaan aidosti hyvältä hankinnalta.
Kannattaako Citadel Outletissa käydä?
Citadel Outlet ei ole pieni, sympaattinen shoppailukeidas eikä paikka, jossa vietetään kiireetön iltapäivä. Se on iso, vilkas ja paikoin uuvuttava. Jonot, vartijat ja ihmismassat voivat tuntua raskailta, etenkin jos on tottunut suomalaisempaan tapaan hoitaa ostokset nopeasti ja rauhassa.
Silti Citadel on kokemus. Se kertoo paljon amerikkalaisesta kulutuskulttuurista, turvallisuudesta ja tavasta järjestää massoja. Kun menee oikealla asenteella, tietäen, ettei kaikkea tarvitse nähdä eikä ostaa, sieltä voi löytää sekä hyviä ostoksia että kiinnostavia havaintoja.
Meille Citadel oli yksi pysähdys matkalla. Muutama onnistunut ostos, yksi keskinkertainen hampurilainen ja paljon muistettavaa. Ja joka kerta, kun vedän Converset jalkaan, mieleen palaa se linnamainen rakennus keskellä Los Angelesin moottoriteitä.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Lisää meidän reissusta Los Angelesiin voit lukea alla olevista linkeistä:
Lumimyrskyä ja hetkeen tarttumista – pikamatka Tallinnaan
Lumimyrskyä ja hetkeen tarttumista, tämä on siis pikamatka Tallinnaan keskellä lumimyrskyä.
Joskus kaikkein merkityksellisimmät matkat eivät synny kuukausien suunnittelusta, vaan yhdestä ajatuksesta: entä jos lähtisimme nyt. Tämä Tallinnan-reissu oli juuri sellainen. Vuoden viimeinen ulkomaanmatka, yhtäkkinen, kevyt ja yllättävän syvä. Meri, myrsky, lämpimät sisätilat ja itse neulotut vaatteet, hetkiä, jotka muistuttivat siitä, ettei aina tarvitse mennä kauas kokeakseen jotakin erityistä. Tästä pikareissusta syntyi tarina, joka jäi kehoon ja mieleen, ja jonka haluan nyt jakaa.
Lumimyrskyä ja hetkeen tarttumista – pikamatka Tallinnaan
Sunnuntaina vilkaisimme puolihuolimattomasti, olisiko mitään mahdollista. Tiistaille löytyi matka. Ei suuria odotuksia, ei pakollista ohjelmaa. Vain tarve irrottautua, hengittää ja vaihtaa maisemaa, edes hetkeksi.
Laivamatka Tallinnaan alkoi rauhallisesti. Emme halunneet ravintoloihin emmekä etsiä paikkaa, jossa pitäisi kiirehtiä. Valitsimme sitting loungen, jossa sai vain olla. Istuimme rauhassa, selailimme puhelimia, katselimme merta ja nautimme siitä, ettei mikään vaatinut meiltä mitään. Ei lounasta, ei aikatauluja, vain olemista.
Tallinna vastaanotti myrskyllä
Kun saavuimme Tallinnaan, talvi teki tuloaan tosissaan. Tuuli voimistui, lumi pöllysi ja kaupungin kadut tuntuivat hetkittäin taistelevan kulkijaa vastaan. Siinä oli jotakin alkukantaista ja samalla kaunista. Emme paenneet sisälle heti, vaan kuljimme päättäväisesti kohti Rotermannia, paikkaa, jossa moderni Tallinna kohtaa vanhan kaupungin kerrokset.
Lämpöä ja 1930-luvun tunnelmaa Chicago 1933:ssa
Rotermannissa ovet avautuivat Chicago 1933 -ravintolaan, ja vastassa oli lämmin, tummasävyinen tila, jossa tuntui kuin olisi astunut ajassa taaksepäin. Ravintolan henki ammentaa 1930-luvun Amerikasta, jazzin ja kieltolain aikakaudesta, jolloin tunnelma oli yhtä aikaa kapinallinen ja elegantti.
Chicago 1933 tunnetaan erityisesti cocktail- ja juomakulttuuristaan, mutta ruoka seisoo vahvasti omilla jaloillaan. Meille se oli ennen kaikkea turvasatama myrskyn keskellä. Tilasin hampurilaisen ranskalaisten kera, ja viskidippi oli juuri niin täydellinen kuin toivoinkin, syvä, lämmin ja täyteläinen. Mies valitsi entrecôten, ja hetki pysähtyi siihen pöytään. Ei kiirettä, ei hälinää. Vain hyvä ruoka ja tunne siitä, että olimme oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Asu, joka kantoi koko päivän
Olin pukenut päälleni jotakin, joka tuntui täysin omalta. Itse neulotut housut ja aikaisemmin neulottu paita muodostivat asun, joka oli samaan aikaan rento ja näyttävä. Housut on tehty jämälangoista, jokaisessa raidassa on oma tarinansa. Yläosa on neulottu eri langalla, koska lanka loppui kesken, mutta juuri se tekee housuista vieläkin rakkaammat. Ne eivät ole täydelliset, vaan elävät.
Halusin asun, joka kestää istumista, kävelyä, tuulta ja hetkiä, jolloin pysähdytään kahville vain siksi, että siltä tuntuu. Neuleeni eivät ole vain vaatteita, vaan suojakerroksia. Ne kulkevat mukanani ja muistuttavat siitä, että käsin tehty saa näkyä.
Kahvihetki ja paluu satamaan
Kävimme vielä kahvilla, kuvasimme vähän, emme liikaa. Tallinna jäi taakse myrskyn vahvistuessa, ja kävely satamaan oli jo haastavaa. Tuuli otti kiinni vaatteista, mutta silti pääsimme kuin ihmeen kaupalla takaisin laivaan.
Kotimatka sujui jälleen sitting loungessa, rauhallisesti. Selaamista, ajatuksia, hiljaisuutta. Sellaista, mitä harvoin antaa itselleen arjessa.
Kaiken ei tarvitse olla suurta
Tämä reissu muistutti siitä, että aina ei tarvitse tehdä pitkiä matkoja. Joskus riittää yksi päivä, yksi kaupunki ja yksi hyvä hetki. Vuoden viimeinen ulkomaanreissu ei ollut spektaakkeli, se oli lämmin, myrskyinen ja totta. Ja juuri siksi se jäi mieleen.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Täältä pääset hyppäämään jämälankojen maailmaan: