Miksi rakastan Helsinkiä? 

Helsinki on upea kaupunki, täällä on paljon nähtävää ja koettavaa, ihan parasta on se, että täällä voi myös käydä keräämässä pellolta herneitä ja kedon kukkia halutessaan. Niitä ei myyntiin saa kerätä mutta omaan tarpeeseen.
Helsinki on täynnä menoa ja meininkiä, tapahtumia löytyy ja retkiä voi tehdä vaikka minne, jokainen alue on erilainen ja ohjelma sen mukainen. Täällä ei aika tule pitkäksi, jos itse haluaa kokea eri tapahtumat.
Täällä on hienoa se, että voit mennä väenpaljouteen tai sitten vetäytyä omaan rauhaasi. On kaupungin vilske ja vilinä sekä maaseudun rauhaa, on merta ja rantakaistaa, on viheralueita, on metsää missä vaeltaa, on korkeita näköalapaikkoja ja vaikka mitä ihanaa. Tekemistä on koko kesäksi, jos päivittäin haluaa puuhata tai jättää seuraavaksi kesäksi jotain menoa.

Helteet ovat saapuneet Helsinkiin ja me hypättiin pyörien selkään ja lähdettiin ajelemaan Haltialaan. Kaivoin suloisen Ponini naftaliinista ja toetesin, että se on hyvä pyörä näihin lyhyisiin matkoihin. Pitkille en enää uskalla ottaa sitä, sen verran heikossa hapessa pyörä on.
Ei olla vielä päästy tällä tavoin kahdestaan istumaan terassille, joten oli pakko hyödyntää homma ja nythän me jäämme viikonlopuksi kahdestaan kun lapset lomailee meistä. Päästään seikkailemaan kunnolla vaikka miehen pitäisi gradua kirjotella, että valmistuisi vihdoin.
Koska oli helle, heitin päälleni kaverin äidin vanhasta mekosta tehdyn rantamekon päälleni ja sain senkin vihsoin tänne kuvattua. Mekon tein juuri ennen muuttoa tänne uuteen asuntoon. Nyt tämän mallisia mekkoja on jo niin paljon kaapissa, että tämä olkoon viimeinen tätä mallia mitä teen. Pakko löytää toisenlaisia kaavoja, joista tulee lemppareita.

No niin, vihdoinkin se on saatu kyhättyä, nimittäin minun ompelutilani. Jee, mahtavaa….Tai sitten ei, nimittäin ei toimi niin ei toimi. Väliaikainen ratkaisu tämä onneksi vain onkin ja kun vanhempi tuosta muuttaa pois niin saan hänen huoneensa työtilakseni. Sitä ennen on vain kyettävä ja kestettävä tätä touhua ihan näin. Toinen ongelma on se, ettei minun tavarat mahdu tähän asuntoon. Iso määrä työmateriaalia ja työtarviketta on vielä appiukon luona ja kaikkea ei saada tänne vaikka mitä tehtäisiin. Ärsyttävää…

Siitä huolimatta yksi laatikko, jossa on Lumppis-projektin juttuja on tuotu tänne, jotta saan aloitettua tätä hommaa edes vähän ja sieltä valitsin kaksi raatoa, joista tein yhden kivan kotiasun. Mekko on löytynyt Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta ja t-paita taas on äitini antamia materiaaleja. Mekon on joku itselleen tehnyt, enempää en mekon valmistuksesta sano mutta purkasin koko mekon osiin ennen kuin ompelin sen taas kiinni ja kiinni myös t-paitaan, jonka myös ensin ompelin pienemmäksi. Nämä mekot on tosi helppoja tehdä eri vaatteista ja näitä olen tehnyt esimerkiksi juuri läjäprojektin yhteydessä aika paljon. Myyntiin on tulossa kaksi tällä tavoin tehtyä vaatetta.