Aika useasti kun kevät koittaa, nostaa päätään myös romanttinen puoli minussa. Herkkyys näkyy myös pukeutumisessa, kaapin perukoilta kaivetaan kaikki pitsiunelmat ja hörhelöiset paidat. kiharaa tukkaan ja hiukan meikin häivää naamaan. Tulee sellainen kiva kesäheinä fiilis. Tosin kesällä en käytä meikkiä ollenkaan kun pisamat näkyvät nätimmin kun ei meikkaile. Tämä on niitä hetkiä kun sitä kesää todella alkaa odottamaan, siitäkin huolimatta, että uhkaillaan kylmillä säillä jälleen.

Lumppulaatikkoon oli eksynyt harmaa, glitterillä kyllästetty ohut villakangas, jonka alkuperä on yllätyspussi, joita Turun Eurokankaassa oli aikanaan kun myymälä muutti Wiklundin tiloihin. Silloin ostin pari pussia erilaisia kankaita, joita sitten olen pyöritellyt aika monet vuodet ja miettinyt mitä niistä tekisi. Nyt pari kangasta on viskattu tuohon lumppulaatikkoon, joten jotain niistä on sitten tehtävä ja ensimmäinen on nyt tässä. Suloinen, tyttömäinen jakku, juuri sopiva tuohon minun kevätolotilaan.

Eilen oli muutenkin aika jännä päivä. Olen tämän kevään tehnyt keikkatöitä aika tehokkaasti omalla alalla mutta nyt alkaa olla ne hetket kun kelit lämpenee ja meidän tarve vähenee, joten siirryn taas koulumaailmaan. Kävin siis tutustumassa uuteen kouluun, jossa aloitan maanantaina työt. Tapasin myös Jaelin, ihanan ja tomeran Appelsiinipuun alla- blogin ylläpitäjän. Hänellä on myös erittäin herkullinen Appelsiineja ja hunajaa- blogi. Oli todella kiva istahtaa kiireettömästi Helsingin keskustassa nauttien hyvästä seurasta ja herkutellen bebe leivoksia. Oli ihanaa myös tutustua uuteen ihmiseen, ihan mieletöntä miten upea ihminen blogin takana on. 
Upea Helsingin keskusta jäi aika hyvin kuvaamatta vaikka suunnitelma oli vähän toinen. Tein jotain muutakin sellaista mitä en yleensä tee, ostin nimittäin ihan uusia sukkia kun tarvitsin sellaisia footsies sukkia, mikä lienee suomenkielinen nimi? 

Paita: Kierrätyskeskus 3€ Kengät: Kierrätyskeskus Laukku: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto

Aina sitä luulee, että parveke on kunnossa mutta ei sitten olekkaan, vaan saa päähänsä mitä vielä se parveke tarvitsee ollakseen lähempänä sitä parveketta, joka kuvaa minun sieluani, minua itseäni. Ei siis auttanut muu kuin hypätä lumppulaatikkoon kaivelemaan ajatukselle vaihtoehtoja.
Olen kerännyt kestokauppakassiin kaikki farkkujen jämät mitä tuunauksista on jäänyt jäljelle. Näistä jämistä on tarkoitus tehdä erilaisia juttuja vaatteista muihin asioihin. Tällä kertaa valitsin farkkujen yläosia, joita jää aina jäljelle kun helpointa on käyttää lahkeet. Leikkasin noin 10x20cm kokoinen pala, se on aika hyvä koko viiriin. Viirit yhdistin sisäsauman osilla (niitä jää myös valtavat määrät yli tuunauksissa).

Mies yleensä motkottaa valtavasta farkkuvuoraamisesta mutta tällä kertaa oli ihan hiljaa ja kun laitoin viirit parvekkeelle niin tykästyi kovasti. On niin meidän tyyliset nuo nyt. Muita materiaaleja ei edes kannata ajatella meidän parvekkeelle. Farkku on siellä muutenkin vallitseva osa, niin nämä viirit toimii hyvin.
Olen jo tyytynyt siihen, että parveke elää meidän mukana ja sinne lisätään joka vuosi jotakin pientä aina. Se ei ole koskaan niin valmis mitä haluaisimme. Nytkin suunnittelen jo seuraavaa ajatusta, sillä ainakin tyynyjä tarvitsen lisää…Tarvitsen aina lisää tyynyjä ja mies ei oikein siitä ideasta koskaan tykkää.