Päiväkävelyllä Helsingissä
2
Olin jo ihan unohtanut, että olemme olleet päiväkävelyllä Helsingissä. Silloin oli Tall Ship Race laivat juuri saapuneet Helsinkiin ja me tietenkin päätimme lähteä niitä ihmettelemään. Lopulta emme sitten kuitenkaan kaikkia käyneet katsomassa, vaan kiersimme vain muutaman ja kävimme syömässä torilla, torilounaan.
Päiväkävelyllä Helsingissä
Minulta on paljon kyselty miksi me muutimme kantakaupunkiin ihanasta maalaismaisemasta ja ainakin nyt yhden syyn esittelen tässä. Syitä kun on aika valtavasti, että miksi muutimme. Meille se yksi tärkein syy on se, että kaikki on lähellä. Ei ole pitkä matka käpötellä kotoa keskustaan ja takaisin. Voimme näin vain päiväkävelyllä pysähtyä torille syömään tai ihmettelmään ihmisvilinää. Jos tylsistyttää, niin kävelee museon ovesta sisään.
Ravintoloita löytyy pilvin pimein matkan varrelta meiltä torille ja myös täällä meillä on paljon kaikenlaista ihmeteltävää. Vaikka alue ei ole valmis vielä, on mielenkiintoista seurata rakentumista ja alueen muuttumista. On monta asiaa mitä odotamme valmistuvan tässä lähivuosina. Yksi sellainen on oma uimaranta alueelle, sekä uimahalli. Eli lähes kaikki palvelut on kohta käden ulottuvilla ja näin meidän ei välttämättä edes tarvitse lähteä kovin kauas kotoa.
Rento päivä, ei kiire mihinkään
Parasta kuitenkin on se, että ei ole kiire yhtään mihinkään, voidaan vain päättää, että nyt mennään tuohon suuntaan ja löydetään taas jotain uutta. Tosiaan kun asuimme Paloheinässä, ei Helsingin keskusta eikä kantakaupunki ylipäänsä tullut koskaan kovin tutuksi, nopeasti vain käytiin hoitamassa asiat ja sitten kotiin, kun matka oli aina aika pitkä ja mutkikas. Nyt voidaan lähteä kävelemään suuntaan jos toiseen ja löytää paikkoja, joissa ei olla ennen oltu. Helsinki jaksaa äimistyttää.
Ja siis minähän nautin kävellä kotoa torille, juuri tuosta syystä, että kiersin mistä suunnasta tahansa, niin aina löydän jotakin uutta ihmeteltävää. Jokin upea rakennus, jota en ole huomannut autossa istuessani tai merellinen maisema, josta en tiennyt mitään. Tai en tiennyt, miltä jokin puisto näyttää tai edes, että sellainen puisto on olemassa. Helsinki aukeaa siis ihan uusin tavoin nyt. Tämä on ihan uusi seikkailu, jonne pääsee ihan omin jaloin.
Mukavaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Laiskan sunnuntai
Tiedättekö mikä on laiskan sunnuntai? Minäpä kerron, sellainen sunnuntai kun ei tehdä mitään muuta kuin tautiskellaan. Meikäläisellä on nyt kaksi pitkää viikkoa ja molemmissa päissä on sunnuntai vapaa. Lauantaina meillä oli töissä nuorten kevätnäyttely ja tästä syystä sunnuntai oli ainut vapaa.
Laiskan sunnuntai
Tosiaan lauantaina nukahdin heti kun pääsin kotiin töistä ja aamulla heräilin seitsemän aikaan. Jossakin vaiheessa mies sitten vain päätti, että lähdetään porukalla pienelle aamukävelylle ja syömään Konttiravintola Mortoniin ja näinhän me sitten tietenkin tehtiin. Ollaan pidempään jo suunniteltu, että mennään tuohon konttiravintolaan syömään ja nyt se sitten vihdoin toteutui ja voi että, että oli hyvä aamupala. Me jäimme miehen kanssa vielä hetkeksi viihtymään kun poika singahti kotiin takaisin lepäilemään.
Kun tultiin kotiin, laiteltiin parveketta hiukan enemmän sellaiseksi kuin sen haluan. Haasteita on ja niistä haasteista en pidä ollenkaan. Meillä oli kuitenkin suunnitelmissa, että mennään viereiseen ravintolalaivaan viettämään lämmintä kesäpäivää, mutta kun päästiin lähelle laivaa, niin se olikin kiinni, joten matka jatkui sitten rauhallisesti kohti keskustaa ja lopulta olimmekin kiivenneet Torniin. Upeat näköalat, en ole koskaan nähnyt Helsinkiä sellaisena kuin Tornista. Siellä viihdyimme hyvin ja kävelyreissu jatkui kohti Eiraa.
Nälkä kun yllättää
Pitää olla vähän hullu kun lähtee kävelylle ilman vettä. Tosin meidän ei pitänyt lähteä kävelylle, vaan piti mennä ihan lähelle istahtamaan ja katselemaan maailmaa. Lopulta olimme monta tuntia kävelyllä. Eirasta päätimme kuitenkin alkaa kulkea kohti kotia, sillä vatsat huusivat kilpaa ruokaa. Matkalla törmäsimme Jim Lim ravintolaan ja tietenkin oli sukellettava ovesta sisälle. Oli niin kova nälkä, että olisimme voineet syödä pelkkää tuoksua, mutta onneksi saatiin ruokaakin. Aasialainen makumaailma vei mennessään.
Syötiin hiljaa, kumpikaan ei puhunut mitään. Vettä kului aika reippaasti, koska pöljät olivat liikkeellä ilman omaa vettä. Kannattiko? No, ei. Oli muuten ihana lähteä kävelemään kohti kotia kun vatsa oli täynnä ruokaa ja vesikin oli alkanut tehdä töitä kropassa. Kun päästiin kotiin, laitoin ohjelman päälle ja otin virkkuukoukun käteen ja aloin hommiin. Ihana laiska sunnuntai.
Rentoa tiistaita kaikille!
Seuraa minua: