Räpsyjä elämän pieniä sirpaleita ja takkutukkia
0
Räpsyjä elämän pieniä sirpaleita ja takkutukkia, pieniä hetkiä elämästä. Oli ne sitten suuria taikka pieniä. Tämä postaus on kaikkea muuta kuin siloteltu, se on läjä kuvia, joiden takaa löytyy jokaisesta oma tarina, mutta kaikkia tarinoita emme voi niin vain kertoa, varksinkin kun ne unohtuu arjen jalkoihin. Mutta jokaisella kuvalla on oma merkitys, oma ajatus.
Räpsyjä elämän pieniä sirpaleita ja takkutukkia
Oletko koskaan katsonut kännykkäsi kuvavirtaa ja huomannut, että siellä on enemmän kuvia kahvikupista kuin itsestäsi? Tai mallinukesta, joka on saanut uuden nahkan mutta silti seisoo olohuoneessa kuin outo sukulainen? Tervetuloa minun arkeeni, tänään puhutaan räpsyistä, niistä elämäni sekasikiöistä, jotka eivät mahdu asukuva tai sisustusvinkki -laatikoihin, mutta ovat juuri siksi kaikkein rehellisimpiä.
Kirpparille lähtevä identiteetti
Ensimmäinen räpsy:
- kasallinen vaatteita, jotka lähtevät kirpputorille. Entisiä minä-kuviani, joihin en enää mahdu, fyysisesti tai henkisesti. Osa niistä on ollut mukana blogin asukuvissa joskus 2012, kun luulin olevani tyyli-ikoni. (Spoiler: en ollut.) Mutta niissä on silti tarinoita, lankanyppyjä, joiden syntyhetki liittyy johonkin tärkeään tai turhaan. Kierrätys ei ole vain ekologinen teko, se on myös irtipäästämisen rituaali.
Takkutukka ja lankaläjä
Toinen räpsy:
- minä, takkutukka ja silmät ristissä, lanka kasana sylissä. Ei, tämä ei ole estetiikkaa. Tämä on elämää. Olenko ainoa, jonka “luova kaaos” tarkoittaa käytännössä sitä, että sohva on lankojen hautausmaa ja kahvikuppi on unohtunut neuleen alle? Käsityöt ovat ihania, mutta joskus ne myös hajoavat käsiin, kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti. Seuraava projekti on jotain, mistä “puukottaa kirjasta” tulee ehkä saamaan uuden merkityksen… Mutta totuus on, että kasa on kaukana langasta.
Mallinuken uusi nahka
Kolmas räpsy:
- mallinukke, joka sai uuden päällisen. Näyttää vähän siltä kuin se olisi herännyt henkiin tai joutunut epäonnistuneeseen makeover-ohjelmaan. Mutta tiedätkö mitä? Siinä se seisoo ylpeänä. Jos mallinukke voi saada toisen mahdollisuuden, ehkä me kaikki voimme. Ehkä uusi pinta ei muuta sisältöä, mutta se antaa luvan katsoa itseä uusin silmin.
Päivän asu, mutta ei sillä tavalla
Neljäs räpsy:
- päivän asu, mytyssä sängyllä. Tämä ei ole mikään #ootd vaan ehkä #todaysmess. Elämä ei aina jaksa poseerata, ja hyvä niin. Vaatteet kertovat tarinan silloinkin, kun ne eivät ole päällä, joskus juuri silloin. Tiedätkö tunteen, kun farkut ja neule makaavat vierekkäin sängyllä kuin väsynyt pariskunta? Niin minäkin joskus.
Kahvia, croissant ja geisha, elämän kolminaisuus
Viides ja kuudes räpsy:
- kahvikuppi, croissant, geishaleivos. Pöytä, johon on kaatunut sekä maitoa että ajatuksia. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin elämä tuntuu hetken verran elokuvakohtaukselta. Tai ainakin hyvältä mainokselta. Kaikki ei tarvitse tarkoitusta, joskus se vain on. Ja se riittää.
Lopuksi:
- räpsyt eivät ole epäonnistuneita kuvia, ne ovat aitoja.
Jos odotat viimeisteltyä sisältöä, tämä ei ole se postaus. Tämä on pala elämää. Villanannan näköinen, vähän takkuinen, vähän provosoiva, mutta täysin totta. Räpsyt ovat muistiinpanoja arjen reunalta, muistutuksia siitä, että elämän ei tarvitse olla täydellistä ollakseen kuvauksen arvoista. Ja hei, jos joku kysyy, miksi julkaisit kuvan ruttuisesta paidasta ja vanhasta mallinukesta, voit sanoa: “Koska se kertoo enemmän minusta kuin täydellinen flatlay koskaan voisi.”
Nautinnollista päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Sambakarnevaalit aloittaa kesän
Sambakarnevaalit aloittaa kesän, pukuloisto tuo mukanaan värit, bateria auringon ja sydämen sykkeen. Samban rytmi tuo kesän meille tänne etelään ja minulle se merkitsee juottohommia Cariocan baianoille.
Sambakarnevaalit aloittaa kesän
Karnevaalit alkai 9.6 ja tapahtuman aikana pääsee osallistumaan erilaisiin workshoppeihin, juhliin, ilmaisiin tapahtumiin kuten fantasiapukukilpailu. Tapahtumapaikkoina toimi tänä vuonna Esplanadin lava, Senaatintori, Esplanadi, Aleksanterinkatu sekä Kulttuuritehdas Korjaamo ja kaiken kruunaa tietenkin kulkue, joka on samalla Suomen mestaruus kisat. Minun oma rakas entinen sambakouluni Samba Carioca on hallitseva mestari viime vuodelta ja ensi viikolla valitaan uusi mestari.
Harmittaa kovin se, etten pääse samalla tavoin sambahumuun sukeltamaan mitä joskus ennen. Mutta ehkä joskus sitten. Nykyään tosiaan olen juottohommissa ja avustan Cariocan baianoita. Cariocan aiheena oli tänä vuonna Itämeri, erittäin tärkeä aihe, meri on sinun ja minun ja meidän tulee hoitaa mertamme paremmin.
Sähläilyä ennen karnevaaleja
Mieheni tulee aina kuvaamaan kulkueita ja niin tänäkin vuonna. Tajuttiin tosin, että meillä oli kaksi järkkäriä entisiä ja mieheni koitti saada uusia osia niihin perjantaina, jotta saisimme ne toimimaan. Noh, mallit niin vanhoja, ettei niihin saada enää mitään tuosta noin vain kaupasta, vaan kaikki pitää tilata ja ne tulevat milloin sattuu. Onneksi meillä oli kaapissa järkkäri, josta puuttui objektiivi. Ei muuta kuin katsomaan löytyykö ja onneksi on uudempi versio mitä nuo kaksi muuta, että saatiin siihen heti uusi.
Koska ostimme ihan perus objektiivin, niin mitään hienouksia ei saatu otettua, mutta edes jotakin. Muutama vuosi kun on mennyt niin, että on kuvattu tuon minun coolbixin kanssa, mutta minun laturia ei enää löydy mistään. Muuten kamera on ihan ehjä, mutta sitä ei pääse lataamaan. Mieheni järkkärissä taas objektiivi on hajonnut muutossa. Siihen ei niin vaan saa uutta enää. Mutta onneksi saatiin jotain ja saatiin kuvia.
Vaikka en ihan tykkää kun ei saa lähikuvia otettua, niin tuo lähtee meidän mukaan reissuille ja kuvataan muutenkin tuon kanssa, tai mies kuvaa. Sen verran se innostui kamerasta.
Kuvat: juhoeerikki
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: