Voiko olla ekologinen vaatevuoren kanssa
2
Voiko olla ekologinen vaatevuoren kanssa, jos kaapit tursuavat kenkiä ja hyllyt notkuvat mekkoja? Tämä kysymys herättää ristiriitaisia tunteita, ja hyvä niin. Ekologisuus ei aina näytä pelkistetyltä kapselipuvustolta tai harmaalta säkiltä. Jos rakastat tyyliä, värejä ja vintagehelmiä, mutta samalla haluat kantaa vastuuta, tämä postaus on sinulle. Katsotaan, mitä tapahtuu, kun avaan vaatekaappini ovet ja kysyn suoraan: onko se synti vai sittenkin tapa pelastaa maailmaa?
Voiko olla ekologinen vaatevuoren kanssa?
Rakastan vaatteita. Rakastan värejä, erilaisia tekstuureja, hattuja, kenkiä, printtejä ja kaikkea, missä näkyy tunne. Jos avaat kaappini, saatat kuvitella, että sisällä asuu pieni vaatekauppa. Ja kyllä, kenkiä on enemmän kuin minulla on jalkoja. Mekkoja löytyy joka sävyssä, ja hameita, joita “ehkä vielä käytän”, on viidellä hyllyllä. Silti väitän, että voin olla ekologinen, tai ainakin ekologisempi kuin moni muu.
Tässä kohtaa joku pudistelee päätään ja huutaa ruudun takaa greenwashing! Mutta odota hetki.
Ekologisuus ei ole pelkkää asketismia. Se ei tarkoita sitä, että pukeutuisit säkkiin ja eläisit ilman intohimoja. Se voi myös tarkoittaa sitä, että käytät kaiken, aivan kaiken, mitä omistat. Että korjaat, yhdistät, lainaat ja ennen kaikkea: rakastat. Koska kuluttaminen ei ole pahasta silloin, kun se muuttuu jatkuvasta ostamisesta jatkuvaksi käytöksi.
Minun tapani olla ekologinen ei ole vaatteiden vähyys. Se on niiden käyttöikä.
Ostan lähes kaiken second handina. Metsästän, tuunaan, muokkaan. En osta halpamuotia. En tilaa neljäkymmentä uutta mekkoa vuodessa. Mutta kun löydän yhden täydellisen, se jää luokseni vuosiksi. Rakastan myös jakaa vaatteita ystävien kanssa. Yksi ja sama vaate saattaa kiertää meidän porukassa kolmekin vuotta, välillä eri paikkakunnilla.
Toisin sanoen: vaatekaappini ei ole kertakäyttöinen vaan kiertotaloudellinen. Ongelma ei ole se, kuinka monta vaatetta sinulla on. Ongelma on se, kuinka monta niistä jää käyttämättä. Ekologisuus on monella tavalla asenne. Jos jokainen vaatekappaleesi on tarina, muisto tai palanen identiteettiäsi, olet jo pidemmällä kuin moni “vain vastuullista uutta” ostava.
Sitten on ne kengät!
Tunnustan: kenkiä on paljon. Aivan liikaa järjellä mitattuna. Mutta kenelläpä olisi järki päässä silloin, kun löytää 70-luvun korkonilkkurit täydellisessä kunnossa? En osta kenkiä, koska tarvitsen niitä. Vaan koska ne kertovat jotain, ja ne säilyvät. Ja jälleen kerran, ostan ne käytettynä. Korjautan suutarilla. Ja kyllä, joskus lahjoitan eteenpäin. Jokainen pari saa arvoisensa kohtelun.
Se, että minulla on paljon, ei tarkoita, että tuhlaan. Se tarkoittaa, että valitsen, säilytän ja arvostan.
- Entä jos ekologisuus ei olisikaan täydellinen ostolakko vaan älykäs kiintymyssuhde?
- Entä jos rakastaisimme tavaroita niin paljon, että ne eivät koskaan joutuisi roskikseen?
Ekologisuus ei ole helppo polku, eikä se ole kaikille sama. Mutta yksi asia on varma: emme pelasta maailmaa vihaamalla itseämme tai toisiamme. Me pelastamme sen rakastamalla enemmän, myös niitä asioita, joita jo omistamme. Loppujen lopuksi kysymys ei ole vain siitä, kuinka paljon sinulla on. Vaan siitä, kuinka paljon käytät, arvostat ja elät niiden asioiden kanssa. Eli kyllä, voin olla ekologinen vaatevuoren kanssa. Ja ehkä sinäkin voit.
Nautinnollista päivää!
Seuraa minua:
Epäonnistunut kuva vai aito hetki?
Epäonnistunut kuva vai aito hetki? Näin virheet kuvissa kertovat vahvempaa tarinaa. Kaikki kuvat eivät ole täydellisiä, mutta entä jos ne ovatkin merkityksellisimpiä?
Epäonnistunut kuva vai aito hetki?
Kuvittele tämä hetki: olet meren rannalla, aurinko laskee horisonttiin ja valo heijastuu kultaisena veden pinnasta. Otat kuvan, mutta tuuli puhaltaa juuri samalla hetkellä hiukset kasvoillesi ja tarkennus menee pieleen. Kuvasta ei tule sellainen kuin ”pitäisi”. Mutta silti siinä on jotain, tunnelmaa, tunnetta, liikettä.
Onko kuva epäonnistunut? Vai kenties aidompi kuin mikään muu siitä hetkestä?
Tässä blogipostauksessa sukelletaan siihen, miten epäonnistuneet kuvat voivat olla arvokkaita osia tarinaa, miten ne voivat tuoda syvyyttä visuaaliseen viestintään ja miksi ne ovat tärkeä osa autenttista sisällöntuotantoa erityisesti blogeissa ja sosiaalisessa mediassa.
Miksi epäonnistuneita kuvia ei julkaista?
Suurin syy on yksinkertainen: pelko siitä, etteivät ne ole ”tarpeeksi hyviä”. Visuaalinen kulttuuri, jota kulutamme somekanavilla, on usein täynnä huolellisesti rajattuja, käsiteltyjä ja täydellisesti valaistuja kuvia. Kun oma kuva ei vastaa tätä ideaalikuvaa, se jää helposti julkaisematta. Meistä moni, varsinkin sisällöntuottajana, miettii kuvien teknistä laatua: onko tarkennus kohdillaan, onko tausta siisti, onko valo oikea. Mutta samalla unohdamme, että kuvan tärkein tehtävä on kertoa tarinaa.
Epäonnistuneet kuvat kertovat tarinaa, joka tuntuu
Kun katsot vuosien päästä vanhoja kuvia, et muista, oliko kuvakulma oikea tai oliko paita silitetty. Muistat tunteen. Muistat, millainen tuuli sinä päivänä oli tai mitä mietit, kun kuva otettiin. Tarinankerronta kuvilla ei ole pelkästään esteettisten normien täyttämistä vaan hetkien dokumentointia, silloinkin kun ne eivät ole täydellisiä.
Kuvien aitous voi jopa koskettaa enemmän kuin siloteltu lopputulos. Kun julkaiset kuvan, jossa on jotain ”epäonnistunutta”, annat seuraajillesi tilaisuuden nähdä vilauksen oikeasta elämästä. Se luo yhteyden. Epäonnistuneissa kuvissa on liikettä, tunnetta ja sattumaa.
Epäonnistunut kuva voi olla kuva, jossa liike on sumentanut ääriviivat. Mutta se sama liike voi myös kertoa elämän virrasta. Se voi näyttää, että hetkessä tapahtui jotain, jotain, mikä ei ollut pysähtynyttä, vaan elävää. Toisinaan epäonnistunut kuva syntyy sattumasta: valo osuu oudosti, kamera tarkentaa väärään kohtaan tai katse ei osu linssiin. Mutta juuri näissä sattumissa piilee elämän tuntu. Ne kertovat tarinaa tavalla, johon lavastettu täydellisyys ei pysty.
Aitous on uusi visuaalinen vetovoima
Sosiaalisen median kenttä on muuttumassa. Yhä useampi seuraaja etsii aitoutta, tarinoita, rehellisyyttä, ei täydellisyyttä. Sisällöntuottajana tai bloggaajana aidot hetket ovat sinun vahvin valuuttasi. Kun otat mukaan myös niitä kuvia, jotka eivät ole ”täydellisiä”, osoitat uskottavuutta ja inhimillisyyttä. Ne voivat vahvistaa brändiäsi enemmän kuin viimeisen päälle hiotut otokset.
Erityisesti blogeissa, joissa lukija viihtyy pidempään ja palaa sisältöön yhä uudelleen, tällaiset kuvat tekevät lukukokemuksesta syvemmän. Ne tuovat tekstin rinnalle visuaalista kerrontaa, joka jää mieleen.
Miten käyttää epäonnistuneita kuvia sisällöntuotannossa?
Tässä muutama vinkki, miten voit ottaa epäonnistuneet kuvat osaksi visuaalista tarinankerrontaa:
- Käytä niitä tunnelman luomiseen. Taiteellinen epätarkkuus voi vahvistaa tekstin sanomaa.
- Näytä prosessi, ei vain lopputulos. Making of -kuvat ovat usein inhimillisiä ja kiinnostavia.
- Kerro kuvien taustatarina. Mikä meni pieleen, ja miksi se on silti tärkeä hetki?
- Käytä niitä karusellipostauksissa. Anna yleisölle vaihtoehtoinen näkymä tilanteeseen.
- Tee niistä oma postaussarja tai teema. Esimerkiksi “Vedokset joista pidän” tai “Kuvat joita en ensin aikonut julkaista”.
Jokainen kuva voi olla osa suurempaa tarinaa. Epäonnistuneet kuvat eivät ole roskakoriin kuuluvia, ne ovat mahdollisuus kertoa toisenlainen tarina. Tarina, jossa ei ole vain täydellisyyttä vaan liikettä, tunnekuohuja ja sattuman suloista epäjärjestystä. Nämä kuvat muistuttavat meitä siitä, että elämän kauneus ei löydy pelkästään tarkennuksesta vaan hetkessä olemisesta.
Miten sinä suhtaudut epäonnistuneisiin kuviin? Jäävätkö ne sinulla arkistojen pohjalle, vai otatko ne mukaan kertomaan tarinaa?
Kommentoi alle, julkaisetko joskus ”epäonnistuneita” kuvia? Millaisia tarinoita niihin liittyy?
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: