Sadepäivän pelastus
4
Sadepäivän pelastus: kulttuuria, herkkuja ja villasukkia. Zakopanen vaihteleva sää voi yllättää, mutta onneksi kaupungissa riittää tekemistä myös silloin, kun vuorille ei pääse. Tässä postauksessa kerron, miten sateinen päivä muuttui inspiroivaksi kulttuuriseikkailuksi, herkkuhetkiksi ja lämpimäksi yhdessäoloksi villasukat jalassa.
Sadepäivän pelastus: kulttuuria, herkkuja ja villasukkia
Seuraava päivä Zakopanessa oli harmaa, viileä ja kostea. Vuorille suunniteltu retkemme siirtyi paremmalle sääpäivälle, mutta emme antaneet sään lannistaa mieltä. Vuoristo-oppaamme ehdotti meille paikallista kulttuuritaloa, Czerwony Dwór – Centrum Kultury Rodzimej, ja se osoittautui täydelliseksi vaihtoehdoksi.
Czerwony Dwór – Zakopanen oma kulttuuriaarre
Czerwony Dwór on upea punainen rakennus, joka kätkee sisäänsä palaen Podhalen ainutlaatuista kulttuuriperintöä. Sisäänpääsy on ilmainen, mikä tekee siitä erinomaisen paikan piipahtaa vaikka vain hetkeksi. Rakennus on jo itsessään nähtävyys, perinteistä puuarkkitehtuuria, kauniita yksityiskohtia ja lämmin tunnelma. Keskuksessa esitellään paikallista käsityötä, taidetta ja historiaa: upeita kirjailtuja tekstiilejä, koristeellisia puutöitä ja kiehtovia valokuvanäyttelyitä.
Talon opas puhui vain vähän englantia, mutta me tsemppasimme häntä parhaamme mukaan. Vaikka alkuun jännitys näkyi hänen olemuksessaan, hän lämpeni pikkuhiljaa ja jakoi meille hienosti tietoa näyttelyistä. Hänen vilpittömyytensä ja intohimon kulttuuriin pystyi tuntemaan, vaikka sanat välillä hakivatkin muotoaan.
Vierailun kohokohta oli hetki, jolloin näin käsintehdyn huivikorun, joka puhutteli heti. Sen yksityiskohtainen kirjonta ja perinteinen tyyli hurmasivat, en voinut lähteä ilman sitä. Nyt se muistuttaa minua tästä harmaasta mutta lämpimästä päivästä Zakopanessa.
Tatramuseo ja pieni ostoshetki
Kulttuurikeskuksen jälkeen päätimme jatkaa kulttuurilinjalla ja suunnistimme kohti Tatramuseota, joka sijaitsee kävelymatkan päässä. Museo esittelee Tatra-vuorten historiaa, luontoa ja paikallista kansanperinnettä vaikuttavalla tavalla. Huone toisensa jälkeen avasi näkymiä alueen geologiaan, eläimistöön ja siihen, miten ihmiset ovat eläneet näiden vuorten juurella sukupolvien ajan.
Kierros olisi voinut jatkua vaikka kuinka pitkään, mutta vatsamme muistuttivat, että oli aika etsiä ruokaa. Ennen sitä piipahdin vielä ostamaan tarroja matkapäiväkirjaani, pieni mutta tärkeä rituaali jokaisessa matkakohteessa.
Zakopanessa on pieni, kompakti ostoskeskus, ja päätimme poiketa sinne lepuuttamaan jalkoja ja kurkkaamaan tarjontaa. Ylimmästä kerroksesta löytyi ravintola nimeltä Góralski Browar, jonka lämmin tunnelma ja herkullinen tuoksu houkuttelivat meidät sisään.
Herkullinen ruoka ja lämmin tunnelma
Minä valitsin lohta ja kasviksia, täydellinen, kevyen ravitseva annos. Mieheni päätyi perinteisesti pitsaan, joka näytti ja tuoksui erinomaiselta. Molemmat olimme nälkäisiä ja ruoka maistui taivaalliselta pitkän kävelypäivän jälkeen. Góralski Browar osoittautui nappivalinnaksi, hyvä ruoka, mukava palvelu ja näkymä sateen piiskaamalle kadulle loivat täydellisen hetken hengähtää.
Yliannostus makeaa ja ilta villasukkasateessa
Kotimatkalla Willa Leluun poikkesimme vielä hakemaan jälkiruoat, eikä mitä tahansa makeaa, vaan jättikokoiset, täytetyt croissantit, jotka olivat yhtä aikaa hervottoman överit ja taivaalliset. Valkosuklaaversio oli ehdottomasti oma suosikkini.
Ilta kului villasukat jalassa, sade ropisi katolla ja me pelasimme yhdessä pakohuonepeliä, jonka olimme ladanneet mukaan. Oli hauskaa päästä käyttämään päätään, nauraa yhdessä ja vain olla. Vaikka päivä ei ollut sitä mitä alun perin suunnittelimme, siitä tuli yksi koko matkan parhaista.
Zakopane toimii säällä kuin säällä
Jos siis suunnittelet matkaa Zakopaneen, älä anna huonon sään pilata lomaasi. Czerwony Dwór ja Tatramuseo ovat ehdottomasti käymisen arvoisia paikkoja, ja kaupungista löytyy runsaasti tunnelmallisia kahviloita, ravintoloita ja pieniä putiikkeja, joissa saa ajan kulumaan. Sadepäivästä voi tulla juuri se hetki, jolloin näkee kaupungin aidon ja hiljaisen puolen, sen, joka ei vaadi vaelluskengissä kipuamista, vaan riittää, että avaa silmät, mielen ja ehkä ostaa myös palan paikallista käsityötä mukaan.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Vessakriisi juna ja Zakopanen jäätelö
Vessakriisi, juna ja Zakopanen jäätelö, kuulostaako seikkailulta? Niin se olikin, mutta ei aivan sillä tavalla kuin olin kuvitellut. Matkan oli määrä olla rauhallinen linja-automatka Tallinnasta Zakopaneen, läpi Baltian ja Puolan, mutta todellisuus oli kaikkea muuta: kastumista, pahoinvointia, täyteen ahdetun ykkösluokan junavaunun tuskaa, ja lopulta riemua yhdessä jäätelöpallossa. Tämä on tarina, joka on kirjoitettu märissä sukissa ja kuivalla huumorilla. Tervetuloa mukaan!
Vessakriisi, juna ja Zakopanen jäätelö
Yhden naisen näytelmä siitä, kuinka ei-niin-suunniteltu matka Tallinna–Zakopane voi yllättää… vatsaa myöten.
MATKA KOHTI JÄÄTELÖÄ
– yhden naisen näytelmä neljässä näytöksessä ja yhdessä rankkasateessa –
Kirjoittanut: Villananna
Näytös 0,5 : Märkiä matkalaukkuja ja valuvia sukkia (Tallinnan satama, tihkusade muuttuu hiljalleen vaakasuoraksi kaatosateeksi)
- MINÄ: Itsepäisesti: ”Se on vain puolitoista kilometriä. Eihän me nyt taksia oteta!”
- MIES: Vielä toiveikkaana: ”Kävely tekee hyvää ennen istumista. Raitis ilma ja kaikkea.”
(10 minuuttia myöhemmin olemme läpimärkiä. Sukkani lätisevät kengissä. Takki ei pidä vettä. Lämpimät vaatteet vettyvät kuin matkalaukkuun unohtunut villasukka. Tallinnan kadut näyttävät entistä harmaammilta. Kun näemme linja-autoaseman, se hohtaa kuin keidas.)
Näytös I: Suuri Seikkailu Alkaa (Tallinnan linja-autoasema, odotushuoneessa tuoksuu märkä villapaita ja ylikypsä kahvi)
- MINÄ: Huokaisee: ”Jos tää mun huivi haisee enää pahemmalta, se kävelee ulos itse.”
- MIES: Tarkistaa aikataulun: ”Kohta mennään. Tunnin päästä olemme jo Latvian puolella.”
KAIUTIN
Kylmällä koneäänellä: ”Lähtö portilta kolme. Matka Tallinna–Zakopane alkaa nyt.”
(Nousu bussiin. Penkit ovat siedettävät. Viltti, korvatulpat, hengähdys. Matka voi alkaa… hetkeksi.)
Näytös II: Liettuan rajalla kadotettu ihmisarvo (Keskiyö, jossain Liettuan rajalla, linja-auto keinuu kuin pahoinvoiva laiva)
- MINÄ: Vatsaa pidellen: ”Se laivalla syöty leipä… se on nyt vihollinen.”
- VESSANPÖNTTÖ: Metallisen julmana: ”Me tapaamme taas. Ota aikaa.”
- MINÄ: Nyyhkien: ”En enää halua tätä elämää. Enkä tätä linja-autoa. En ainakaan sen vessaa.”
- MIES: Lempeästi: ”Jaksatko Varsovaan asti?”
- MINÄ: Päättäväisesti: ”En astu enää yhteenkään bussiin. Haluan junaan. Junassa voi seisoa, halata käytävää ja hengittää uutta ilmaa.”
Näytös III: Ensiluokkainen kaaos (Varsovan juna-asema, aamu sarastaa, silmät ovat punaiset ja sielu kireä kuin vetoketju väärässä kolossa)
- MIES: Toiveikkaasti: ”Meillä on istumapaikat. Ensimmäisessä luokassa.”
- MINÄ: Toivo herää: ”Ykkösluokka? Oi kyllä. Hiljaisuus, teen tarjoilu, ehkä jopa pieni liina pöydällä.”
(Totuus lyö kasvoille ovella. Ensimmäinen luokka on tukossa. Ihmiset seisovat, reppuja joka paikassa, joku istuu meidän paikoillamme. Syntyy epäuskon hiljaisuus.)
- MINÄ: Järkyttyneenä: ”Tämä ei ole posliinikuppien paratiisi. Tämä on… käytävälabyrintti.”
- MIES: Yrittää puhua istujan kanssa. Turhaan.
ISTUJIEN MAMMA
- Jämäkästi, puolaksi: ”Täällä on vauva. Me ei siirrytä.”
(Lopulta saamme paikat. Puolikkaat. Polvi toisen kyljessä, kyynärpää poskessa. Junassa on lämmin, tukala ja äänekäs. Mutta meillä on istumapaikat. Ja paljon tahtoa selvitä.)
- MINÄ: Virnistää jo kuivasti: ”Tämä on ensiluokkaista… traumaattisesti.”
Näytös IV: Jäätelön Voima
(Zakopane, aurinko paistaa vuorten yllä, ilma on raikas ja kirkas)
- MINÄ: Katselee tötteröä varoen: ”Entä jos tämäkin kostautuu?”
- MIES: Kannustavasti: ”Yksi pallo. Pienin mahdollinen.”
(Hiljaisuus. Suullinen. Ei mitään tapahdu. Ei närästystä, ei mahalaukun protestia. Vain… maku.)
- MINÄ: Hymyillen, silmät kirkastuen: ”Se oli vain… jäätelö.”
(Toinen suullinen. Haitarimusiikki kantautuu torilta. Elämä on jälleen makeaa, ja sulamatonta.)
Loppusanat
Matka ei ollut sitä, mitä tilasin, mutta ehkä juuri siksi siitä tuli unohtumaton. Sade, vatsavaivat, ykkösluokan kaaos… ja silti: me pääsimme perille. Zakopanessa sain jäätelöni ja hetkeksi rauhan. Vinkki sinulle, joka harkitset bussimatkaa: ota mukaasi huumorintajua, varasukat ja junalippu, ykkösluokkaan, jos uskallat.
Rentoa lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: