Taiteilija Omassa Vaatekaapissa
0
Mitä on olla taiteilija omassa vaatekaapissa? Tänään astelen omassa kodissani kuin olisin vähintään Pariisin muotiviikkojen päätähti, mutta todellisuudessa seison keskellä makuuhuonetta itse ompelemissani housuissa ja paidoissa, jotka on koottu leikkuujätteistä niin kuin luontoäiti ja askartelujumalat yhdessä olisivat sen suunnitelleet. Tämä on kertomus siitä, kuinka kaksi vaatekappaletta voi saada ihmisen tuntemaan olevansa suuri taiteilija, oman elämänsä mestariteos, vaikka villasukat jalassa ja toisessa kädessä kahvikuppi, josta juoma ehtii jäähtyä ennen kuin ehdin kirjoittaa tämän postauksen loppuun.
Taiteilija Omassa Vaatekaapissa
Tämä on oman elämän catwalk, ilman kissanruohoja mutta mahdollisesti kissankarvoja… Kuvissa poseeraan itsevarmasti tai ainakin riittävän itseironisesti, paita ylle sommiteltuna niin, että tikit huutavat käsityön ilosanomaa. Kankaanpalat, jotka joskus olivat vain surullisia leikkuujätteitä, ovat nyt renessanssitaiteilijoiden hengessä nousseet uudeksi elämäksi. Olen kuin Michelangelo farkkupalassa, Da Vinci trikookankaassa. Ainoa ero on, että heillä ei ollut saumuria eikä tarvetta ottaa someen #ootd -poseerauksia villasukissa.
Housut puolestaan ovat ommeltu kaavalla, jonka onnistumisprosentti oli etukäteen yhtä epävarma kuin sääennuste marraskuussa. Silti tässä ne ovat: leveälahkeiset, pehmeät, vähän boheemit, juuri sellaiset joissa voisin kirjoittaa runokokoelman, perustaa taidekollektiivin tai vain mennä kauppaan ostamaan maitoa ja näyttää siltä kuin olisin menossa performanssi-iltamaan.
Minimalismi kohtaa maximalismin, ainakin henkisellä tasolla
Vaatteiden esteettisyys ei ehkä ole normatiivisen trenditaulukon kärjessä (tai edes sivulauseessa), mutta niissä on tarina. Se tarina on: ”Löysin paloja, ompelin, käytän, kukaan ei voi pysäyttää minua.”
Kun pukeudun näihin luomuksiin, tunnen itseni ihmiseksi joka ei vain elä elämäänsä vaan askartelee sen kasaan pala kerrallaan. Se on hyvin konkreettinen metafora, sillä jokainen näistä paidoista on kirjaimellisesti koottu paloista, jotka muut olisivat heittäneet menemään. Ekologinen, eettinen ja esteettinen, kolme E:tä, joista yhden ainakin väitän onnistuneen.
Ja kyllä, tiedän miltä näytän. Taiteilijalta, joka on saanut apurahan ehkä kahvikuppiin mutta ei konjakinväriseen silkkikaapuun. Mutta jos tyyli on asenne, niin olen kävelevä julkilausuma: Tee itse, kanna ylpeydellä, ja poseeraa kuin maailma odottaisi muotilehden kansikuvaa.
Tyyli ei ole mikä, vaan kuka
Moni voisi kysyä: ”Voiko tätä käyttää julkisesti? Onko tämä muotia?” Ja minä vastaan: Minä olen muotia kun käytän sitä. Trendit syntyvät rohkeudesta, ompelukoneesta ja toistuvasta ajatuksesta: ”Tämä voi olla huono idea, mutta teen sen silti.”
Toisessa kuvassa paita muistuttaa tilkkutöiden ja farkun liittoa, joka kuulostaa siltä kuin folk-festivaalit ja denim-messu olisivat päätyneet samaan telttaan. Silti se toimii, ainakin minulle, ja ehkä se riittää. Joskus vaatteet eivät ole vain vaatteita, vaan identiteettiä, luovuutta, kokeilua ja vähän sitä, ettei jaksanut silittää.
SEO-kulma, eli kuinka tullaan hakukoneiden suosikiksi villasukissa
Koska tämä on WordPress-postaus ja Google pitää avainsanoista yhtä paljon kuin minä pidän kangasjämien uudelleenkäytöstä, nostetaan pari termiä näkyviin kevyen itseironian kanssa:
- Upcycling muoti
- Itse tehty paita
- Ompelu kotona
- Uniikki käsityöasu
- Hidasta muotia ja nopeasti juotu kahvi
- Taiteellinen tyyli
Jos siis joku googlaa ”voiko itse tehty tilkkupaita olla hieno”, vastaus on: kyllä, kunhan käyttäjä uskoo siihen enemmän kuin läheiset ja ohikulkijat yhteensä.
onko tämä trendikästä? Ehkä ei. Onko tämä minä? Kyllä.
Tämä asu on enemmän kuin paita ja housut. Se on manifesti. Se on käsityön juhla. Se on se pieni kapina, jossa sanotaan fast fashionille: “Kiitos mutta minä ompelen itse.” Se on samalla lempeä kutsu nauraa, inspiroitua ja pukeutua siihen mikä tekee arjesta vähän taiteellisemman, vaikka se tapahtuisi makuuhuoneen catwalkilla ja villasukissa.
Minä olen oman elämäni suuri taiteilija. Ja nämä vaatteet ovat näyttämö, jolla esitykseni alkaa.
Rentoa lauantaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Kirppistyyli on luovuutta
Kirppistyyli on luovuutta, ei halpa ratkaisu, ei köyhyyden mittari, eikä mikään “hätävaravaatetus”. Tämä teksti on sinulle, joka edelleen kuvittelet second hand -pukeutumisen olevan alempiarvoinen vaihtoehto. Voin luvata: et tule pitämään tästä, mutta ehkä se on juuri se, mitä tarvitset.
Kirppistyyli on luovuutta
On aika sanoa se ääneen: kirpputorivaatteet eivät ole hätävara. Ne ovat tyylin kovin ydin. Jos joku edelleen kuvittelee, että kirppistyyli = köyhyys, niin tervetuloa vuoteen 2025, jossa ihmiset maksavat 120 euroa ”uusretrosta” paidasta, joka on oikeastaan huonompaa laatua kuin vanha yliopistokolitsi Beyond Retrosta.
Kävin hiljattain kuvaamassa asuja, joissa molemmat pääosissa olevat vaatekappaleet, paita ja hame, ovat kirppislöytöjä Helsingistä. Takki ja kalastajahattu taas syntyivät leikkuujätteistä, koska miksi ostaa uutta, kun voi tehdä omansa? Ainoa täysin uusi ostos lookissa on Dr. Martensit, jotka hankin koronavuonna. Miksi? Koska etsin käytettynä, en löytänyt sopivia ja päätin, että jos jokin hankitaan uutena, sen on kestettävä seuraavat 20 vuotta.
Mutta mennään siihen provosoivaan asiaan, joka pitäisi sanoa kaikille: Kirpputorivaatteet eivät ole köyhyyden, vaan luovuuden mittari.
Second hand -tyyli ei synny rahalla, se syntyy kyvystä nähdä
Tiedätkö miksi kirppislöydöt ärsyttävät monia? Siksi, että ne pakottavat myöntämään, ettei tyylikkyys synny rahalla, vaan silmällä. Kukaan ei voi ostaa valmista tyyliä kirpputorilta. Siellä ei ole mallinuken päällä valmista asua, jota voisi kopioida. On vain rekki epäsopivia, vääränvärisiä ja hullunkurisia vaatteita.
Ja siellä sinä seistä hymyilet, kun bongaat helmen kaaoksesta. Siinä on jotain pelottavaa niille, joiden tyyli on aina tilattu uutena.
ASU
- Paita: Beyond retro
- Farkkuhame: Beyond retro, tehty vanhoista farkuista
- Takki: Itse tehty
- Kalastajahattu: Itse tehty, kaava: Käsityökekkerit
“Köyhyysargumentti” on vanhentunut ja samalla typerä
On käsittämätöntä, miten syvässä ihmisissä elää ajatus siitä, että käytetty = pakko. Että kirpputorilta ostava ihminen on automaattisesti alakynnessä. Samaan aikaan ne samat ihmiset ostavat uutta pikamuotia, joka on tehty halvemmasta kankaasta, huonommalla ompelulla ja tarkoitettu kestämään korkeintaan yhden sesongin. Silti he pitävät itseään paremman pukeutumisen edustajina. Jos joku tässä on köyhää, niin se on tyyliajattelu. Käytetty ei ole pakko. Käytetty on valinta.
Ja kaiken lisäksi: kirppistyyli on ekologisin tapa pukeutua, ilman että pukeudut beigeen pellava-asketismiin. Ekologisuus on vuosien aikana muuttunut suorastaan uskonnolliseksi estetiikaksi. Osta beigeä. Osta luonnonmateriaaleja. Osta kapselivaatekaappi. Osta, osta, osta.
Mutta ekologisuus ei synny ostamisesta. Se syntyy siitä, että jätät ostamatta. Second hand -tyyli on radikaali teko siksi, ettei se sovi siistiin minimalismimytologiaan. Se ei ole yhden värin vaatekaappi. Se ei ole säännöstelyä. Se ei ole hillittyä.
Se on villiä, kerroksellista, yhdistelevää ja täydellistä juuri siksi. Kun takki syntyy leikkuujätteistä ja lakki vanhoista kankaista, siinä ei ole mitään minimalistista. Se on ekologista melua. Ja juuri siksi se toimii.
Ikä ei ole syy kadota taustalle, päinvastoin
Yksi kirppistyyliin liittyvä provosoivin totuus on tämä: Mitä vanhemmaksi tulet, sitä rohkeammin kannattaa pukeutua. Koska miksi ei? Miksi säätää värejä, muotoja tai materiaaleja, kun ikä tuo nimenomaan varmuuden valita juuri sellaiset kuin haluaa? Kirppareilla voi rakentaa tyylin, joka ei muistuta ketään muuta, ei seuraa trendiä eikä yritä nuorentaa tai vanhentaa. Se vain on. Ja se on juuri se, mikä tekee siitä tyylikkään.
Kirppistyyli on vastarinnan muoto
Tiedän, että tämä ärsyttää monia. Eikä se haittaa, provosoiva totuus on usein juuri se, joka pitää sanoa. Kun pukeudut kirpputorilöytöihin, käsintehtyyn takkiin ja vanhoihin materiaaleihin, teet jotain mitä pikamuoti pelkää: et enää tarvitse sitä.
Et tarvitse uutuuksia, et sesonkeja, et “viikon trendiä” etkä logollisia varmistuksia siitä, että olet muodissa. Sinulla on tyyli, joka ei riipu kenestäkään. Se on vapautta. Ja juuri siksi se on niin voimakasta.
sinulla on varaa pukeutua, varaa olla luova
Jos joku ajattelee, että kirpputorilla käyminen kertoo varallisuudesta, he ovat oikeassa mutta eivät tavalla, jonka he luulevat. Koska lopulta: Minulla ei ole varaa pukeutua tylsään. Ja siksi pukeudun kirpputorilta, teen itse, kierrätän, muokkaan ja sekoitan.
Se ei ole halpa valinta. Se ei ole pakko. Se ei ole sattumaa. Se on luovuutta. Ja luovuus on aina luksusta.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: