VillaNanna ja Nihtisillan Aarteet
0
VillaNannan vintage-seikkailu ilmaispisteellä nimeltään, VillaNanna ja Nihtisillan Aarteet.
Aina kun maailma tuntuu vähän liialta, on hyvä lähteä pienelle seikkailulle. Ei tarvitse passia eikä matkalaukkua, vain hiukan mielikuvitusta ja tyhjä kangaskassi. Tällä kertaa tie vei minut Espoon Nihtisillan Kierrätyskeskuksen ilmaispisteelle. Siellä, jossain muovikorien ja lankakerien välissä, odotti minua aarrekartta ilman karttaa. Ja minä, kuin VillaNanna kohtaisi Indiana Jonesin, olin valmis tutkimaan!
VillaNanna ja Nihtisillan Aarteet
Seikkailu Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolle on aina pieni seikkailu, koskaan ei tiedä mitä sieltä löytyy, välillä ei löydy mitään ja välillä joutuu niska limassa kantamaan tavaraa. Tällä kertaa löydöt olivat hyvin maltillisia.
Tuulen tuivertama huivi ja ajattomuuden kutsu
- Ensimmäisenä silmiini osui pehmeä, hieman kulahtanut huivi. Se oli sellainen, jonka voisi nähdä vanhassa ranskalaisessa elokuvassa tuulen hulmuttaessa naispäähenkilön hiuksia. En voinut olla kietaisematta sitä kaulaani heti, aivan kuin se olisi valinnut minut. Ja ehkä se valitsi. Se huokui matkoja, tarinoita, junia, jotka eivät enää kulje.
Neule, joka tietää syksyistä kaiken
- Toisena koriin sujahti paksu, hiekanvärinen neule pitsinyörityksellä. Se on juuri sellainen, johon kääriytyy, kun sade ropisee ikkunaan ja keittiöstä tuoksuu kaneli. Vähän laatikkomainen leikkaus ja runsaat hihat tekevät siitä samaan aikaan romanttisen ja käytännöllisen, VillaNanna-sateenvarjojen perikuva. Tässä neuleessa voisi kirjoittaa romaania tai rakentaa puumajan, tai molempia.
*****
Kukallinen kauluspaita, pieni paluu unelmiin
- Kuin keidas kuivan kauden jälkeen: valkoinen kauluspaita, jonka kauluksessa ja hihansuissa kukkii sinisiä kukkia. Kevyesti läpikuultava, ilmava, täydellinen yhdistelmä puuvillaa ja fantasiaa. Näen jo mielessäni, miten yhdistän sen farkkuhameeseen ja punaan huuliin. Tiedättehän, sellainen päivä, jolloin haluaa olla vähän runollinen, vähän kapinallinen.
Kolme kravattia ja tarina jokaisessa solmussa
- Joskus parhaat aarteet ovat pieniä ja huomaamattomia. Löysin kolme kravattia: syvänpunaisen, tummansinisen keltaisin pilkuin ja beigen, jossa punaisia kuvioita. Ne näyttivät siltä kuin olisivat kuuluneet eri aikakausilta, eri tarinoista. Ehkä ne ovatkin, ehkä yksi niistä on nähnyt häät, toinen hautajaiset ja kolmas juhlalounaan, jossa päätettiin jotakin suurta.
- Näen jo sieluni silmin, miten käytän niitä hiuspantoina, vyönä tai kaulaan solmittuna, modernin seikkailijan tyyliin. Tai ehkä ompelen ne kiinni takin hihaan tai kauluksen reunaan, annan niille uuden elämän jossain, missä yksityiskohdat ratkaisevat.
Jakku kuin 60-luvun elokuvasta
- Viimeinen löytö oli lyhyt, napakka, vaaleanharmaa jakku. Se huokuu 60-lukua, kuin olisi karannut Jean Sebergin vaatekaapista. Täydellinen vaikka sinisten farkkujen tai kukkamekon kanssa. Sellainen, joka tekee ihan tavallisesta tiistaista vähän paremman.
Miksi ilmaispisteet ovat kuin muinaiset temppelit?
Ehkä se on se arvaamattomuus. Se, ettei koskaan tiedä mitä löytää, ja ettei mikään maksa mitään. Seikkailu, joka ei tarvitse muuta kuin avoimen mielen ja pari tyhjää käsivartta. Kierrätyskeskuksen ilmaispiste ei ole vain hylly ja laatikko, se on muistojen metsä, unelmien aarrearkku, VillaNannan oma rauniotemppeli.
Inspiraatio kierrätyksestä, ja elämästä
Tällaiset retket muistuttavat, että kauneus löytyy usein sieltä, missä sitä ei ensin näe. Jokainen ryppy kauluspaidassa kertoo tarinan. Jokainen nyöri neuleessa solmii minut kiinni johonkin pidempään jatkumoon. Ja kun vetäisen jakun päälleni tai kiepautan huivin kaulaan, en ole enää vain minä, olen osa jotain, joka jatkuu.
Kierrätys ei ole vain ekologinen valinta, se on myös poeettinen. Ja niissä hetkissä, kun löydän jonkin, mitä en tiennyt etsiväni, tunnen olevani oikeassa paikassa. Vähän kuin Indiana Jones, mutta helmet ja huivi kaulassa.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
Vaatekaappipäiväkirja Kirppislöytöjä ompeluärsytyksiä
Vaatekaappipäiväkirja: Kirppislöytöjä, ompeluärsytyksiä ja pinkki pumpuliunelma. Päivän asu, eli virallisesti ”Olin menossa roskakatokselle mutta eksyin Pariisin muotiviikoille” -lookki, sisältää seuraavat elementit:
Vaatekaappipäiväkirja: Kirppislöytöjä, ompeluärsytyksiä ja pinkki pumpuliunelma.
Itse ommellut, leveälahkeiset, klassisen sinivalkopilkulliset housut, joiden lahkeiden alle voisi piilottaa vaikkapa kissan (tai pienen kirppislöytökasan).
Fidan outletista poimittu valkoinen miesten kauluspaita, joka on niin iso, että se toimii tarvittaessa sekä tunikana että sateenvarjona.
Kierrätyskeskuksen ilmaisosaston denimtakki, joka sai uuden elämän kun ompelin siihen koristeelliset epoletit Kontin koru- ja nauhalaatikosta löydetyistä aarteista. Nyt takki huutaa: ”Minä olen kapteeni Kässä, kirppisten seilori!”
Itse virkattu pehmoinen pinkki laukku, joka muistuttaa tekstuuriltaan hieman kylpyhuonemattoa, mutta mikä sävy! Mikä pehmeys! Unelma, joka ei tiedä rajoja.
Kengät? Jotkut lenkkarit, koska muoti on hauskaa mutta mukavuus menee kaiken edelle.
Miksi tämä asu?
Koska miksei! Joskus vaatekaapilla tulee fiilis, että nyt lähtee kaikki. Tänään oli juuri sellainen päivä. Leveät lahkeet huusivat vapauteen, pinkki laukku halusi tuulettumaan, ja denimtakki kaipasi ylvästä hetkeään. Ja kun koko asu on joko tehty itse tai löydetty sekä-että-hintaisista paikoista, voi oikein tanssahtaa kadulla.
Tyyliä vai ei
On muuten ihmeellinen fiilis, kun koko asu on joko itse tehty tai löydetty paikoista, joissa eurot eivät huuda vaan kuiskaavat. Tämän päivän lookki ei ole vain muotivalinta, se on pieni vastalause pikamuodille ja oodi luovuudelle.
Ja hei, melkein unohdin tärkeimmän yksityiskohdan: nämä pilkkulahkeiset ilopillerit on ommeltu Kierrätyskeskuksen Näprä-osaston materiaalitukun aarteista! Kyllä vain, juuri siitä samasta nurkkauksesta, missä saattaa löytyä kolmen napin pussissa myös pieni pala menneisyyttä ja ehkä yksi kulahtanut kimallenauha. Tässä tapauksessa mukaan tarttui juuri sopivan räiskyvä kangaspala, josta syntyivät nämä lähes lentoon lähtevät housut. Kiitos Näprä, olette kuin käsityön taikurin varasto.
Yhteenveto päivän lookista:
- Housut: Ommeltu itsepäisyydellä Kierrätyskeskuksen Näprän kankaasta, pilkut pyörii kuin discopallossa
- Kauluspaita: Fida Outletin oversized-klassikko, joka suojaa sekä auringolta että elämältä
- Takki: Kierrätyskeskuksen denimrakkaus, nyt entistä upeampi käsintehdyillä epoleteilla
- Laukku: Pinkki, pehmeä ja pörröinen kuin pilvenhattara, virkattu rakkaudella
- Kengät: Mukavat. Erittäin.
Oliko tässä asussa järkeä? Ehkä ei. Oliko siinä iloa? Ehdottomasti. Ja juuri siksi tämä pääsee vaatekaappipäiväkirjan aarrearkkuun.
Jos googletit “kierrätysmuoti asuinspiraatio”, “itse ommellut housut blogi” tai “virkattu laukku tyyli”, olet juuri oikeassa paikassa. Täällä pukeudutaan pilkkuhousuihin, Näprän kangaslöytöihin ja suureen elämäniloon, eikä kumpikaan mene koskaan pois muodista. Nosta kätesi ilmaan ja huuda: ”Tämä on kierrätysmuodin voittokulku!”
Vaatekaappipäiväkirjan ideahan on yksinkertainen: kirjata ylös niitä hetkiä, kun vaatteet eivät ole vain vaatteita, vaan muistoja, hetkiä, ärsytyksiä, onnistumisia ja vähän glitteriä olkapäällä. Nämä vaatteet eivät ole tulleet verkkokaupasta parissa päivässä, vaan ne ovat syntyneet hitaasti, vähän kuin hapanjuuri, mutta ilman taikinajuurta ja enemmän ratkojaa.
Toki näiden housujen ompeluprosessissa meinasi lähteä hermo, ja jossain kohtaa epäilin, olinko itsekin pilkullinen, kun kangasta pyörittelin kolmatta päivää pitkin olohuonetta. Pinkin laukun virkkaaminen oli puolestaan niin terapeuttista, että harkitsin hetken alanvaihtoa, kenties pumpuliterapeutiksi?
Ja se denimtakki. Siitä tuli takkien takki. Se ei ehkä ollut se, mitä Kierrätyskeskuksen henkarilla odotin, mutta nyt se on statement. Epoletit heiluvat tuulessa kuin merenneidon hiukset, ja tunnen itseni kapteeniksi, en laivan, vaan kierrätyksen ja kädentaitojen.
Rakkaudella, Melissa
Seuraa minua:
LUE MYÖS: