Hae
VillaNanna

Ilmaisosaston paras löytö

Ilmaisosaston paras löytö

Mikä on minun ilmaisosaston paras löytö? Tai oikeammin voisi sanoa se lempparein. Kyllä, minulla on se lempivaate olemassa, jonka olen kaivanut ilmaisosaston laatikosta. Se on se vaate, joka on niin paljon pidetty, että alkaa jo hapertumaan joka puolelta. Se on juuri se vaate, jonka laittaa päälleen silloin kun olo on huono ja se päällä tuntee olonsa voimakaaksi ja voittamattomaksi. Totta, sellaisen voimallisen ihanan lempivaatteen olen kaivanut esiin ilmaisosaston laatikosta jo vuonna 2013, kun löysin Kierrätyskeskuksen maailmaan.

En kovinkaan paljon käytä ilmaisosaston vaatteita sellaisenaan, vaan useammin ne menee tuunaukseen, mutta poikkeuksia löytyy jonkin verran ja mielestäni se on vain hyvä asia. Nyt kun en siellä kirppareilla halua pyöriä tämän vallitsevan tilanteen vuoksi, niin on hyvä hetki pysähtyä esittelemään niitä asioita, joita blogiin ei ole vielä ehditty koskaan laittamaan. On kuin koko ajan olisi muka jotain uutta, vaikka ne ovat olleet vain piilossa.

Ilmaisosaston paras löytö Ilmaisosaston paras löytö

Ilmaisosaston paras löytö

Minulla tosiaan on muutamia vaatteita, jotka olen ilmaisosastolta löytänyt ja ne ovat saaneet jäädä ihan sellaiseksi pidettäviksi, en ole halunnut niitä lähteä muokkailemaan, sillä ne ovat oikeanlaisia. Mutta pari vaatetta on muodostunut minun ylitse muiden vaatteiksi ja tämä mekko on yksi niistä parista.

Lapusta ei enää saa selvää minkä merkkinen mekko on, mutta vanha tämä jo on niin tekotavoiltaan kuin leikkauksiltaan.  Jo löydyttäessä, mekossa oli pikkuruinen reikä ja tiesin jo silloin, että tämä ei välttämättä nyt enää montaa vuotta säily meikäläisellä. Olenkin kovasti kursinut mekkoa kasaan käsin. Onneksi ei näy päälle päin, että mekkoa on paljon korjailtu. Ja näinhän tämän pitääkin mennä, että korjaa aina niitä lempivaatteitaan. Kangas liestyy helposti lähinnä helmastaan.

Olen tehnyt sen päätöksen, että kun mekkoa ei voi enää käytää, puran sen ja teen kaavat mekon mukaan ja teen uuden mekon. Onkin hyvä idea sillä minulla on tuota kangasvarastoakin niin paljon, että hyvä, jos tulee nekin kankaat käyttöön. Uskon, että mekosta tulee kuitenkin modernimpi, sillä ihan samanlaista kuosia minulla ei ole. Mekon ulkonäkö tulee siltä osin muuttumaan paljonkin. Se tosin ei kyllä haittaa ollenkaan. Mekon malli on se mikä ratkaisee tässä.

Mahtavaa viikonloppua kaikille!

Seuraa minua: InstagramFacebookBloglovinBlogit.fi

VillaNanna SecondHand

LUE MYÖS:

Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolöytö

Varastanko ilmaisosastolta?

Väitän että vaatteet tekee onnelliseksi

Tätä et tiennyt minusta

Tätä et tiennyt minusta

Tätä et tiennyt minusta, vaikka olisit pitkään seurannut blogiani ja tietäisit minusta yhtä jos toista. Tänään nimittäin kerron jotakin jota et tosiaan tiennyt. Tämä on asia, josta eivät ede kaverini tiedä, salaisuus se ei ole. Asia ei vain ole koskaan tullut puheeksi. Nyt haluan kuitenkin tämän paljastaa teille, rakkaat lukijani.

Paljastukselle ei ole syytä, mutta tuo kevään odotus valitettavasti tyssäsi hetkeksi, sillä järkyttävä lumimyrsky valtasi myös etelän ja kaikki suloiset kevätajatukset jäätyivät päähäni, joten nyt on hyvä hetki vielä tänään ajatella ihan muuta ja huomenna sitten jälleen tarttua kevään helmasta ja alkaa repiä sitä esiin.

Tätä et tiennyt minusta

Minulla on vilkas mielikuvitus, vähän liiankin vilkas. Minulla öisin sekoittuu helposti uni ja todellisuus, saatan kövellä unissani, herätellä miestäni monenkirjavilla asioilla. Hypin ja pompin, riehun ja kiljun, joskus herään omiin puuhiini, varsinkin ääniini ja kun herään saatan silti luulla olevani unessa edelleen. Olen ratkaissut tämän asian niin, että meillä on aina vessassa valo, jotta tiedän herätessäni missä olen, enkä ala sekoilla enää enempää. Tosin, joskus voi kestää hetkisen ennen kuin tajuan, valonkajon tulevan vessasta. Valo on kuitenkin erittäin tehokas kiintopiste ja näin aika pian ymmärrän, että unessa kaikki vain tapahtui.

Seikkailen siis myös unissani, en vain hereillä ollessani. Seikkailu on minulle erittäin tärkeää, oli se sitten miten pikkuista seikkailua hyvänsä. Hyppää pyörän päälle ja katso minne tie vie, tällaisia reissuja teemme mieheni kanssa jatkuvasti kesäisin. Näin olemme löytäneet aivan mielettömiä paikkoja täällä Helsingissä ja vähän muuallakin. Tämä tosin on vain yksi tapa seikkailla. Monta muutakin tapaa löytyy.

Tällaisen salaisuuden kanssa olen elänyt, eikä muutosta näy. Mielikuvitus vie minut joka yö paikkoihin, joissa en ole koskaan ennen ollut, ja tuskin oikeasti koskaan pääsenkään, vain mielikuvituksessani. Niitä reissuja pyrin tuomaan monin tavoin esiin omassa elämässä esimerkiksi vaatteiden kautta, kun tuunaan niistä uusia ihanuuksia. Osan nään unissani, osa taas muistuttaa joistain unistani ja kummallisista seikkailuuista.

Tätä et tiennyt minusta

Rentoa sunnuntaita kaikille!

Seuraa minua: InstagramFacebookBloglovinBlogit.fi

VillaNanna SecondHand

LUE MYÖS:

Kun vanhenee

Kun oma lapsi seuraa sun blogia

Tiedättekö ne päivät?