Kylmä aurinkoinen päivä Helsingissä
0
Tämä kylmä aurinkoinen päivä Helsingissä oli sellainen talven hetki, joka tuntui pehmeältä, romanttiselta ja juuri sopivan rauhalliselta. Lähdimme kävelylle ilman kiirettä, poskia nipistävä pakkanen seurana ja aurinko kulkijaa hellien. Päivä vei lopulta ravintola Miljööseen, mutta yhtä tärkeää oli matka sinne, asu, tunnelma ja pienet yksityiskohdat, joista muodostui täydellinen talvinen tarina.
Kylmä aurinkoinen päivä Helsingissä
Helsinki on parhaimmillaan silloin, kun pakkanen kiristyy ja aurinko syttyy kirkkaana koko päiväksi. Se valo on erilaista kuin muualla: kylmää mutta lohdullista, sinistä mutta kultaisena kimmeltävää. Kun lähdimme liikkeelle, meri hohti talvista taikaa, ja rantapolut tuntuivat kutsuvan kulkemaan hieman tavallista pidemmälle.
Puut näyttivät hopeisilta, maa rapsahteli askelten alla ja tuuli toi poskiin sen tutun talvipunakkuuden. Kaikki tuntui seesteiseltä, kaupungilta, joka hengittää hitaammin ja antaa jokaiselle askeleelle enemmän tilaa. Talvipäivän kävely Helsingin rannoilla on kuin pieni pakomatka arjesta ilman, että menee minnekään kauas.
Kierrätyslöydöistä syntynyt lämmin asu
Päivän asu oli rakkaudella koottu kokonaan kierrätysaarteista. Farkkutakki, housut ja asusteet löysin UFFista, ja neule tuli Kierrätyskeskuksen rekiltä. Jokainen osa oli kuin tehty tätä päivää varten.
- Farkkutakki: lämmin, muhkealla kauluksella varustettu ja juuri täydellisen kuluneen näköinen.
- Neule Kierrätyskeskuksesta: pehmeä kuin aamunvalo, lämmin kuin halaus.
- Keltainen laukku: pieni mutta iloinen väripilkku, jonka keltaisuus tuo asuun leikkisyyttä.
- Karvaiset lapaset, itse neulomani: nämä ovat yksi asuni rakkaimmista yksityiskohdista. Pehmeät ja pörröiset lapaset, jotka olen itse tehnyt, kantavat käsityön rauhaa ja sitä tunnetta, ettei kaikkea kaunista tarvitse ostaa valmiina. Jokainen silmukka on oma, ja sen tuntee.
- Valkoinen neulottu tuubihuivi: Jämälankojen tuhoaminen käy kädenkäänteessä ja näin ne pääsevät myös hienosti esille, ei laatikon pohjalle.
- Valkoiset kasarihiihtarit: legendaariset 80-luvun talvijalkineet, jotka eivät koskaan petä. Ne ovat kuin pala nuoruuden talvia: lämpimät, mukavat, vähän hassut ja aina täydelliset.
- Punaiset Svea -saapikkaat: nämä ovat talvipäivien todelliset kuningattaret. Lämpimät, tukevat ja näyttävät, Svean ikoniset punaiset saapikkaat ovat yhdistelmä vintagehenkeä ja käytännöllisyyttä. Ne tuovat asuun rohkeutta ja nostavat jokaisen skeleen vähän korkeammalle. Pehmeä vuori pitää jalat lämpiminä ja klassinen punainen sävy tuo täydellisen kontrastin mun vaaleaan talviasuun.
Asu tuntui sillä hetkellä juuri oikealta, lämpimältä, persoonalliselta ja tarinalliselta. Sellaiselta, jossa on helppo kulkea koko päivä.
Kävely halki talvisen kaupungin
Kiersimme reittiä ilman suunnitelmaa, vain fiiliksen mukaan. Talvinen Helsinki on täynnä pieniä huomioita: valon heijastuksia rakennusten pinnoista, meren syvää sinistä ja ihmisiä, jotka kävelevät huivit tiukasti kaulassa ja kasvoillaan pieni hymy.
Oli jotenkin erityisen romanttista kulkea yhdessä kylmässä säässä, kun koko kaupunki tuntui olevan meidän kahden ympärillä. En kiirehtinyt askeliani, vaan pysähdyin katsomaan, kuuntelemaan ja hengittämään. Tuntui hyvältä vain olla, ulkona, yhdessä, kauniissa valossa.
Talvipäivän kävely on kuin elokuva, jossa jokainen kohtaus tapahtuu hitaasti ja näyttää siltä, että se kannattaisi tallentaa muistiin. Matkalla ajattelimme, että pysähtyisimme nauttimaan Soutustadionin kodalle. Mutta paikka oli kiinni, joten lähdimme tallustelemaan toiseen suuntaan, kohti Töölöön vilkkaita katuja.
Lämmin hetki Miljöössä
Kävelyn jälkeen päädyimme ravintola Miljööseen, joka on nimensä veroinen: tunnelmallinen, lämmin ja täynnä kaunista valoa. Pöytään istuminen tuntui luksukselta, kun sormet olivat jo vähän kylmät ja posket hehkuivat pakkasesta.
Tilasin burgerin, ja se oli juuri sitä mitä kaipasin, mehevää, pehmeää ja täynnä makua. Ranskalaiset olivat täydellisiä: rapsakoita, lämpimiä ja juuri sopivan suolaisia. Lasi valkoviiniä täydensi hetken ja toi siihen pienen ripauksen juhlavuutta.
Miljöössä on jotakin rauhoittavaa. Se on paikka, jossa voi vain istua, lämmetä ja katsoa ympärilleen hetken ajan ilman, että maailma vaatii mitään. Siinä hetkessä tuntui, että päivällä oli ollut tarkoitus: kulkea, löytää, pysähtyä, nauttia.
Päivän jälkeen, lämmin muisto
Kylmä ja aurinkoinen lauantai Helsingissä osoitti taas, kuinka kauniita pienet hetket voivat olla. Se ei ollut vain kävely tai ravintolakäynti, se oli kokonaisuus, joka tuli ihon alle. Valo, pakkainen, seura ja vaatteet, joilla on omat tarinansa.
Erityisesti rakastin sitä, miten itse tekemäni lapaset ja kasarihiihtarit kulkivat mukana kuin vanhat ystävät. Kierrätysasun lämpö on aina vähän erityistä, siinä on historiaa, kestävyyttä ja omaa luovuutta.
Tällaiset päivät muistuttavat siitä, että talvella on oma romanttinen sielunsa. Ja että joskus täydellisin päivä syntyy pienistä asioista: hyvästä valosta, pehmeästä neuleesta ja kävelystä, joka vie juuri oikeaan paikkaan.
Ihanaa viikonloppua!
Seuraa minua:
Kirppistyyli on luovuutta
Kirppistyyli on luovuutta, ei halpa ratkaisu, ei köyhyyden mittari, eikä mikään “hätävaravaatetus”. Tämä teksti on sinulle, joka edelleen kuvittelet second hand -pukeutumisen olevan alempiarvoinen vaihtoehto. Voin luvata: et tule pitämään tästä, mutta ehkä se on juuri se, mitä tarvitset.
Kirppistyyli on luovuutta
On aika sanoa se ääneen: kirpputorivaatteet eivät ole hätävara. Ne ovat tyylin kovin ydin. Jos joku edelleen kuvittelee, että kirppistyyli = köyhyys, niin tervetuloa vuoteen 2025, jossa ihmiset maksavat 120 euroa ”uusretrosta” paidasta, joka on oikeastaan huonompaa laatua kuin vanha yliopistokolitsi Beyond Retrosta.
Kävin hiljattain kuvaamassa asuja, joissa molemmat pääosissa olevat vaatekappaleet, paita ja hame, ovat kirppislöytöjä Helsingistä. Takki ja kalastajahattu taas syntyivät leikkuujätteistä, koska miksi ostaa uutta, kun voi tehdä omansa? Ainoa täysin uusi ostos lookissa on Dr. Martensit, jotka hankin koronavuonna. Miksi? Koska etsin käytettynä, en löytänyt sopivia ja päätin, että jos jokin hankitaan uutena, sen on kestettävä seuraavat 20 vuotta.
Mutta mennään siihen provosoivaan asiaan, joka pitäisi sanoa kaikille: Kirpputorivaatteet eivät ole köyhyyden, vaan luovuuden mittari.
Second hand -tyyli ei synny rahalla, se syntyy kyvystä nähdä
Tiedätkö miksi kirppislöydöt ärsyttävät monia? Siksi, että ne pakottavat myöntämään, ettei tyylikkyys synny rahalla, vaan silmällä. Kukaan ei voi ostaa valmista tyyliä kirpputorilta. Siellä ei ole mallinuken päällä valmista asua, jota voisi kopioida. On vain rekki epäsopivia, vääränvärisiä ja hullunkurisia vaatteita.
Ja siellä sinä seistä hymyilet, kun bongaat helmen kaaoksesta. Siinä on jotain pelottavaa niille, joiden tyyli on aina tilattu uutena.
ASU
- Paita: Beyond retro
- Farkkuhame: Beyond retro, tehty vanhoista farkuista
- Takki: Itse tehty
- Kalastajahattu: Itse tehty, kaava: Käsityökekkerit
“Köyhyysargumentti” on vanhentunut ja samalla typerä
On käsittämätöntä, miten syvässä ihmisissä elää ajatus siitä, että käytetty = pakko. Että kirpputorilta ostava ihminen on automaattisesti alakynnessä. Samaan aikaan ne samat ihmiset ostavat uutta pikamuotia, joka on tehty halvemmasta kankaasta, huonommalla ompelulla ja tarkoitettu kestämään korkeintaan yhden sesongin. Silti he pitävät itseään paremman pukeutumisen edustajina. Jos joku tässä on köyhää, niin se on tyyliajattelu. Käytetty ei ole pakko. Käytetty on valinta.
Ja kaiken lisäksi: kirppistyyli on ekologisin tapa pukeutua, ilman että pukeudut beigeen pellava-asketismiin. Ekologisuus on vuosien aikana muuttunut suorastaan uskonnolliseksi estetiikaksi. Osta beigeä. Osta luonnonmateriaaleja. Osta kapselivaatekaappi. Osta, osta, osta.
Mutta ekologisuus ei synny ostamisesta. Se syntyy siitä, että jätät ostamatta. Second hand -tyyli on radikaali teko siksi, ettei se sovi siistiin minimalismimytologiaan. Se ei ole yhden värin vaatekaappi. Se ei ole säännöstelyä. Se ei ole hillittyä.
Se on villiä, kerroksellista, yhdistelevää ja täydellistä juuri siksi. Kun takki syntyy leikkuujätteistä ja lakki vanhoista kankaista, siinä ei ole mitään minimalistista. Se on ekologista melua. Ja juuri siksi se toimii.
Ikä ei ole syy kadota taustalle, päinvastoin
Yksi kirppistyyliin liittyvä provosoivin totuus on tämä: Mitä vanhemmaksi tulet, sitä rohkeammin kannattaa pukeutua. Koska miksi ei? Miksi säätää värejä, muotoja tai materiaaleja, kun ikä tuo nimenomaan varmuuden valita juuri sellaiset kuin haluaa? Kirppareilla voi rakentaa tyylin, joka ei muistuta ketään muuta, ei seuraa trendiä eikä yritä nuorentaa tai vanhentaa. Se vain on. Ja se on juuri se, mikä tekee siitä tyylikkään.
Kirppistyyli on vastarinnan muoto
Tiedän, että tämä ärsyttää monia. Eikä se haittaa, provosoiva totuus on usein juuri se, joka pitää sanoa. Kun pukeudut kirpputorilöytöihin, käsintehtyyn takkiin ja vanhoihin materiaaleihin, teet jotain mitä pikamuoti pelkää: et enää tarvitse sitä.
Et tarvitse uutuuksia, et sesonkeja, et “viikon trendiä” etkä logollisia varmistuksia siitä, että olet muodissa. Sinulla on tyyli, joka ei riipu kenestäkään. Se on vapautta. Ja juuri siksi se on niin voimakasta.
sinulla on varaa pukeutua, varaa olla luova
Jos joku ajattelee, että kirpputorilla käyminen kertoo varallisuudesta, he ovat oikeassa mutta eivät tavalla, jonka he luulevat. Koska lopulta: Minulla ei ole varaa pukeutua tylsään. Ja siksi pukeudun kirpputorilta, teen itse, kierrätän, muokkaan ja sekoitan.
Se ei ole halpa valinta. Se ei ole pakko. Se ei ole sattumaa. Se on luovuutta. Ja luovuus on aina luksusta.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: