KahvisäkkiTyyny
2
Tämä kahvisäkkityyny sai alkunsa, kun Rätti ja lumppu -projekti nytkähti eteenpäin, hyvin pienellä, miltei mikroskooppisella muurahaisaskeleella. Mutta vau mikä askel! Siinä se nyt on: kahvisäkistä ommeltu tyyny, jolla ei todellakaan nukuta päikkäreitä, ellei halua herätä verkkokuvio otsassa.
KahvisäkkiTyyny
Kun inspiraatio tulee kierrätyskeskuksesta, eikä kysy lupaa
On hetkiä, jolloin suuri visio syntyy käytännössä nollasta. Tai no, yhdestä Kierrätyskeskuksen kahvisäkistä, joka suorastaan huusi päästä uuteen elämään. Säkki oli nähnyt maailmaa: se oli kulkenut intialaisella kahviplantaasilla, hengittänyt varastojen pölyä ja seilannut maita ja mantuja, ennen kuin se päätyi kainalooni ja kotiini. Ja nyt, nyt se on tyyny.
Sitä voisi sanoa kiertotalouden voitoksi, tai ainakin ompelukoneeni pieneksi taistoksi, jonka se voitti. Langat pysyivät kasassa, neula ei napsahtanut poikki, ja vain kaksi kertaa jouduin toteamaan ääneen: ”Miksi minä teen tätä itselleni?” Mutta lopputulos on sympaattinen ja rouhea. Sellainen sisustuselementti, joka huutaa: “Minä olen nähnyt elämää, ja minä olen edelleen hyödyllinen.” SEO-näkökulmasta tämä on myös täydellinen avainsanalle kahvisäkkityyny. Sillä kyllä, nyt se on selvästi asia.
Rätti ja lumppu -projektin uusi etappi
Projektini, joka tunnetaan mahtipontisella ja kansanperinteitä hivelevällä nimellä Rätti ja lumppu, sai tästä uuden sivujuonen. Tässä projektissa ideana on muuttaa rikkinäiset, hylätyt ja kulahtaneet tekstiilit joksikin uudeksi tai ainakin joksikin, joka ei enää makaa kaapin perällä häpeämässä kohtaloaan.
Olen kerännyt jemmaan kaikenlaista “kierrätysmatskua”, kuten rikkinäisten tyynyjen ja pehmolelujen sisuksia sekä niitä sellaisia kankaita, joita “ei vielä kannata heittää pois, koska tästä voisi joskus tehdä jotain.” Nyt niille tuli käyttöä! Tai siis niille tuli yhden tyynyn verran käyttöä. Materiaalia olisi riittänyt vielä ehkä puoleen tyynyyn, jos olisin leikannut erittäin luovasti ja uhmannut fysiikan lakeja. Mutta en lähtenyt siihen. Haluan säilyttää projektissa edes jonkinlaisen arvokkuuden.
Tyyny, jolla ei nukuta päikkäreitä
Tämän tyynyn funktio on selvä: se EI ole päikkäri- tai päiväunikäyttöön. Burlap-kangas eli kahvisäkki on ihanan rustiikkinen, mutta kun poski kohtaa sen, tapahtuu suunnilleen sama kuin jos painaisi päänsä hiekkapaperiin. Pinta on rouhea, jämäkkä ja jättää todistetusti printtikuvion poskeen kuin olisi osallistunut johonkin urbaaniin kahvimerkkiseremoniaan.
Mutta sisustukseen, siihen se sopii täydellisesti. Se on kuin sisustuksellinen espresso: pieni, mutta potkaisee.
Lisäksi tyyny kertoo tarinaa: se puhuu kierrätyksestä, maailmanmatkaamisesta ja siitä, kuinka pienikin kangaspala voi saada uuden elämän, kunhan ompelija uhraa muutaman hermosäikeen ja yhden iltapäivän.
Kahvisäkkien persoonallisuus sulattaa sydämet
Kahvisäkissä on jotain romanttisen rosoista. Sen painettu teksti, logot ja kuljetusmerkinnät antavat sille luonteen. Minun tyynyssäni lukee “Robusta Parchment AB Crop 2017–2018”, ja jos joku kysyy, vastaan ylpeästi: “Kyllä, tämä on vintagea.”
Säkin toisella puolella taas on vaikuttava KAFFA-handshake-kuvio, joka näyttää siltä, että tyyny olisi mukana maailmanrauhan neuvotteluissa. Visuaalisesti tyyny toimii minkä tahansa sisustuksen keskellä: boheemin, rustiikkisen, skandinaavisen tai täysin sekavan. Se on statement piece, tiedät kyllä, kuten ne design-esineet, jotka maksavat pari sataa ja näyttävät siltä että joku unohti ne sadepäivänä ulos. Tässä vain plussana on se, että tämä maksoi ehkä kolme euroa.
Miksi tämä on SEO:n unelma?
Tässä postauksessa vilahtelee avainsanoja kuten:
- kahvisäkki tyyny
- kierrätetty sisustus
- Rätti ja lumppu projekti
- DIY kahvisäkistä
- upcycling ideat
Googlen algoritmi ilahtuu, ja niin ilahdut sinäkin, kun joku löytää tämän projektin ja ajattelee: ”Hei, minäkin haluan tuollaisen kahvisäkkityynyn!”
pieni askel ihmiselle, suuri askel kahvisäkille
Vaikka projektini eteni vain yhdellä miniatyyrikokoisella askeleella, se oli tärkeä. Jokainen lumppu on nyt yhden tyynyn verran vähemmän hukassa, ja minä olen yhden ompeluseikkailun rikkaampi.
Ja mikä tärkeintä:
- Tällä tyynyllä ei nukuta päikkäreitä.
- Tätä tyynyä ihaillaan.
Harkitsen jo seuraavaa kahvisäkkilöytöä… Rätti ja lumppu -projekti ei lepää, toisin kuin tämä tyyny.
Rentoa sunnuntaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
VillaNanna ja Nihtisillan Aarteet
VillaNannan vintage-seikkailu ilmaispisteellä nimeltään, VillaNanna ja Nihtisillan Aarteet.
Aina kun maailma tuntuu vähän liialta, on hyvä lähteä pienelle seikkailulle. Ei tarvitse passia eikä matkalaukkua, vain hiukan mielikuvitusta ja tyhjä kangaskassi. Tällä kertaa tie vei minut Espoon Nihtisillan Kierrätyskeskuksen ilmaispisteelle. Siellä, jossain muovikorien ja lankakerien välissä, odotti minua aarrekartta ilman karttaa. Ja minä, kuin VillaNanna kohtaisi Indiana Jonesin, olin valmis tutkimaan!
VillaNanna ja Nihtisillan Aarteet
Seikkailu Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolle on aina pieni seikkailu, koskaan ei tiedä mitä sieltä löytyy, välillä ei löydy mitään ja välillä joutuu niska limassa kantamaan tavaraa. Tällä kertaa löydöt olivat hyvin maltillisia.
Tuulen tuivertama huivi ja ajattomuuden kutsu
- Ensimmäisenä silmiini osui pehmeä, hieman kulahtanut huivi. Se oli sellainen, jonka voisi nähdä vanhassa ranskalaisessa elokuvassa tuulen hulmuttaessa naispäähenkilön hiuksia. En voinut olla kietaisematta sitä kaulaani heti, aivan kuin se olisi valinnut minut. Ja ehkä se valitsi. Se huokui matkoja, tarinoita, junia, jotka eivät enää kulje.
Neule, joka tietää syksyistä kaiken
- Toisena koriin sujahti paksu, hiekanvärinen neule pitsinyörityksellä. Se on juuri sellainen, johon kääriytyy, kun sade ropisee ikkunaan ja keittiöstä tuoksuu kaneli. Vähän laatikkomainen leikkaus ja runsaat hihat tekevät siitä samaan aikaan romanttisen ja käytännöllisen, VillaNanna-sateenvarjojen perikuva. Tässä neuleessa voisi kirjoittaa romaania tai rakentaa puumajan, tai molempia.
*****
Kukallinen kauluspaita, pieni paluu unelmiin
- Kuin keidas kuivan kauden jälkeen: valkoinen kauluspaita, jonka kauluksessa ja hihansuissa kukkii sinisiä kukkia. Kevyesti läpikuultava, ilmava, täydellinen yhdistelmä puuvillaa ja fantasiaa. Näen jo mielessäni, miten yhdistän sen farkkuhameeseen ja punaan huuliin. Tiedättehän, sellainen päivä, jolloin haluaa olla vähän runollinen, vähän kapinallinen.
Kolme kravattia ja tarina jokaisessa solmussa
- Joskus parhaat aarteet ovat pieniä ja huomaamattomia. Löysin kolme kravattia: syvänpunaisen, tummansinisen keltaisin pilkuin ja beigen, jossa punaisia kuvioita. Ne näyttivät siltä kuin olisivat kuuluneet eri aikakausilta, eri tarinoista. Ehkä ne ovatkin, ehkä yksi niistä on nähnyt häät, toinen hautajaiset ja kolmas juhlalounaan, jossa päätettiin jotakin suurta.
- Näen jo sieluni silmin, miten käytän niitä hiuspantoina, vyönä tai kaulaan solmittuna, modernin seikkailijan tyyliin. Tai ehkä ompelen ne kiinni takin hihaan tai kauluksen reunaan, annan niille uuden elämän jossain, missä yksityiskohdat ratkaisevat.
Jakku kuin 60-luvun elokuvasta
- Viimeinen löytö oli lyhyt, napakka, vaaleanharmaa jakku. Se huokuu 60-lukua, kuin olisi karannut Jean Sebergin vaatekaapista. Täydellinen vaikka sinisten farkkujen tai kukkamekon kanssa. Sellainen, joka tekee ihan tavallisesta tiistaista vähän paremman.
Miksi ilmaispisteet ovat kuin muinaiset temppelit?
Ehkä se on se arvaamattomuus. Se, ettei koskaan tiedä mitä löytää, ja ettei mikään maksa mitään. Seikkailu, joka ei tarvitse muuta kuin avoimen mielen ja pari tyhjää käsivartta. Kierrätyskeskuksen ilmaispiste ei ole vain hylly ja laatikko, se on muistojen metsä, unelmien aarrearkku, VillaNannan oma rauniotemppeli.
Inspiraatio kierrätyksestä, ja elämästä
Tällaiset retket muistuttavat, että kauneus löytyy usein sieltä, missä sitä ei ensin näe. Jokainen ryppy kauluspaidassa kertoo tarinan. Jokainen nyöri neuleessa solmii minut kiinni johonkin pidempään jatkumoon. Ja kun vetäisen jakun päälleni tai kiepautan huivin kaulaan, en ole enää vain minä, olen osa jotain, joka jatkuu.
Kierrätys ei ole vain ekologinen valinta, se on myös poeettinen. Ja niissä hetkissä, kun löydän jonkin, mitä en tiennyt etsiväni, tunnen olevani oikeassa paikassa. Vähän kuin Indiana Jones, mutta helmet ja huivi kaulassa.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua: