Vaateshoppailu on kivaa omassa vaatekaapissa
6
Vaateshoppailu on super kivaa, mutta vielä parempaa se on, kun shoppailee omassa vaatekaapissa eikä lähde kaupoille. Eilen meidän oli lähdettävä miehen kanssa ottamaan passikuvia seuraavaa matkaa varten. Tällä kertaa kun on oltava passi, ei riitä henkilöllisyystodistus. Passikuvamatkan suuntana oli Kamppi ja sinne lähdettiin tällä kertaa julkisilla.
Vaateshoppailu on kivaa omassa vaatekaapissa
Kun valmistauduin lähtemään, alkoi tuskan hiki valua pitkin ohimoita. Mikään vaate ei tuntunut hyvältä ja RCVS:n lääkityksen aiheuttamat syömiset ovat tehneet tehtävänsä. Myös se, etten ole saanut tehdä yhtään mitään koko tänä aikana kun olen syönyt lääkkeitä. Joten kolttu toisensa jälkeen lensi poistettavien kassiin. Itku meinasi päästä kun näin miten ihania vaatteita menee varastoon eikä päälle. Aloin hermostua jo miehelleni kun mikään ei toiminut vaikka mitä yritin.
Mies lopulta tokaisi, että nyt Melissa sinä lähdet shoppailumatkalle omaan vaatekaappiisi ja katsot asioita toisella tavalla. Tietenkin kimpaannuin miehelleni tuollaisesta, mutta tulisielu rauhottui aika nopeasti kun muistin, että ompelin viime kesäksi söpön topin farkkukankaasta, kaavana käytin Burda 6/2020 -lehden kaavaa. Topista tuli aivan ihana, mutta en sitä ehtinyt päälleni laittamaan viime vuonna. Joten kaivoin kyseisen topin esiin.
Sen jälkeen ahdistus hiipi hiljaa jälleen luokseni. Mieheni tosin ajoi sen nopeasti pois sanomalla, että nyt valitset valkoisen alaosan, liehuvat housut. Kokeilin yksiä, mutta ne eivät nyt tähän sopineet, joten kiukun sanelemana avasin yhden vaatekaapin oven ja siellä se roikkui ylväänä. Nimittäin valkoinen hame. Sen nappasin ja pujotin päälleni ja päätös asusta oli siinä.
Pukeutuminen ei ole aina minulle helppoa
Minulle tulee ajoittain suuria hankaluuksia pukeutua, vaikka olen sinut itseni kanssa, niin minun pieni demoni sisällä alkaa välillä kiusaamaan minua oikein kunnolla. Tätä onneksi tapahtuu harvoin, mutta tapahtuu kuitenkin. Useasti teen niin, että laitan pari kolme eri asua odottamaan aamua iltasella, eri tunnetiloihin, mutta joskus nekään ei auta. Näin kävi nytkin kun huomasin miten paljon paino on noussut sairastumisen myötä jälleen. Olenhan kuitenkin edelleen tottunut siihen, että varteni painaa sen 38kg ei 30 kg enemmän. Joskus tilanne vain paisuu ja paisuu.
Onneksi kuitenkin löytyi asu, jossa viihdyin oikein hyvin ja kirpparilta löytyneet puukengät kruunasi asun. Hattu kuuluu nykyisin minun kesäpukeutumiseen ja tälläkään kerralla en sitä hattua jättänyt kotiin. Halusin myös hatun olevan samaa linjaa muun asun kanssa, joten valitsin hatuistani sen kaikkein yksinkertaisimman mitä minulla on. Ja sehän toimi hyvin. Laukuksi otin tilkuista itse tehdyn Zero waste -jumppakassin. Kyseisen kassin olen tehnyt vuosia sitten. Kuvia jumppakassista löydät tästä linkistä.
ASU:
- Toppi, itse tehty, Burda 6/2020 lehti
- Hame: KappAhl, en muista mistä ostettu
- Kengät: Vila Clothes, Kierrätyskeskus
- Hattu: Prisma
- Jumppakassi, itse tehty zero waste -ajatuksella
Tämä asu lähtee myös minun mukaani sinne matkalle, jonka takia lähdettiin Kamppiin passikuvalle. Passikuvat ovat kyllä sellainen juttu, etten ikinä tunnista niistä itseäni. Passikuvissa näyttää aina sen 20 vuotta vanhemmalle mitä oikeasti edes on. En koskaan edes katso kuvaa, kun kuvaaja kysyy onko kuva ok. Vastaan vain, ettei se naama siitä mihinkään muutu, vaikka ottaisi sata kuvaa.
Aurinkoista päivää kaikille!
Seuraa minua:
Liian pienistä vaatteista yksi sopiva vaate
Liian pienistä vaatteista on mahdollista saada sopivaakin päälleen. Tarvitsee vain yhdistellä osia toisiinsa, niin lopputuloksena on kaikkea ihanaa ja rönsyilevää. Tämän super söpön topin olen tehnyt kahdesta pienen pienestä vaatteesta, joihin en olisi itse kyllä koskaan mahtunut. Toppi muokkautui liian pienestä valkoisesta hameesta sekä liian pienestä prodeeratusta topista. Kaavana on käytetty Moda 3/2006 lehden kaavaa. Tosin vain yläosa on otettu kaavasta ja helmaosa on itse hametta vain.
Liian pienistä vaatteista yksi sopiva vaate
Valitettavasti minulla ei ole antaa ennen kuvaa, mielestäni sellaisen olen ottanut, mutta en sitä mistään enää löydä. Useasti käy näin, että minulla ei olekaan alkuperäistä kuvaa vaatteesta vaikka mielestäni olen sen ottanut. Noh, ei mahda nyt mitään. Jos kuva kävelee joskus vastaan, niin sitten lisään sen tähän.
Mutta miten onnistuin saamaan lopputuloksen, joka sopii päälleni?
- Valitsin ensin miten osat leikkaan ja ryhdyin hommiin. Helmaosa tuli helposti hameesta, leikkasin vyötäröstä niin leveän palan pois, että hame oli jo tarpeeksi iso vyötärön kohdalta. Tämä on siis helppo tehdä jos on tarpeeksi pitkä hame. Ja yläosan takakappaleen leikkasin hameesta ylijääneestä palasta. Yläosan etukappale taas leikkasin topista. Näin sain maksimoitua materiaalit. Näin myös huomaatte miten pieniä kappaleet olivat.
Näin sain itselleni aika söpön helletopin, jota voi käyttää vähän minkä tahansa vaatteen kanssa. Vaikka shortsien tai farkkujen tai hameenkin kanssa. Mikä ikinä sopii omaan tyyliin ja tietenkin materiaalia ja kuosia vaihtamalla topin ilme muuttuu helpostikin.
Tuunauksessa on oma viehätyksensä
Tuunaus on kivaa puuhaa ja yksi mahtava asia on se, että näkee mitä uutta voi siitä vanhasta tehdä. Tulee myös mahtava olo siitä, että se oma liian pieni vaate mahtuu taas päälle, kun on pari pientä muutosta tehnyt. Kolmas juttu on se, että saa koko ajan uutta, vaikka mitään ei ostaisi ja näin pystyy hyödyntämään omat jämänsä.
Itselleni on tärkeää myös se, että voin esitellä kaikille mitä vaateraadoille voi tehdä siitä huolimatta, että ovat jo vanhoja ja pienentyneitä siellä kaapissa. Miten ottaa nämä vaatteet osaksi pukeutumista ja mitä kaikkea näistä ihanista vaatteista voikaan tehdä. Se on monin tavoin kannattavaa, hyödyntää mitä on jo olemassa. Siksi tämäkin blogi on olemassa, että näette miten vanha herää eloon muutoksilla.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua: