Viimeinen työviikko ennen lomaa
0
Viimeinen työviikko on minulla perinteisesti ollut eläinleiriviikko. Siihen olen yleensä aina päättänyt työvuoden ja näin tein nytkin. Tällä kertaa tosin emme menneet Kanniston tilalle valitettavasti, vaan perustimme uuden eläin -ja luontoleirin.
Viimeinen työviikko ennen lomaa
Pääsin kuitenkin moneen paikkaan, jossa en ole koskaan ennen ollut. Sellaisia olivat Ala-Ollin alpakkatila, Lomamäen lemmikkipuisto sekä Glims Espoossa. Mikään näistä paikoista ei ole minulle millään tavoin tuttu mutta nyt on. Varmasti kyllä haluan mennä näihin paikkoihin joskus uudestaan ihan omalla ajalla. Alpakkatilalta haluan ostaa lankoja sekä yhden ihanan huivin. Lomamäki taas kutsuu ihan muissa merkeissä, esimerkiksi käärmeitä mentäisiin moikkaamaan uudelleen.
Onko näistä paikoista mikään sinulle tuttu?
Yleensä leirin jälkeen on mahtavaa päästä lomalle, vaikka tuo leiri ei tunnu millään tavoin työltä, sillä se on niin erilaista mitä normaalisti teen työvuoden aikana. Toki vedän parit kurssit ja sitten parit leirit, tosin tänä vuonna ehdin olla vain yhdellä leirillä, kun olin mukana kolmella kurssilla. Yritän silti yleensä minimoida kädentaitoja juuri kesäaikaan. Eli yksi ihan paras juttu näin kesällä on kaikki erilaiset leirit ja sellainen tekeminen mitä ei muulloin pääse tekemään arjessa.
Retket:
Keppareita ja junkiksia
Tänä kesänä olin ensimmäisen viikon askarteluhommissa työtiimin jäsenen kanssa ja kahtena seuraavana viikkona vedin kollegan kanssa keppihevos -kurssin sekä junk journal -kurssin. Kaikki kolme kurssia meni oikein hyvin ja nuoret saivat ommella oman kepparinsa sekä tarvikkeet niille. Junk journa -kurssilla taas tutustuttiin feikki riisipaperin valmistukseen, värjättiin tutusti kahvilla paperia sekä marmoroitiin paperia.
Muuta ei päästy valitettavasti tekemään, sillä minun tila, jossa teen töitä on remontissa ja väistötiloissa ei kaikkea kyennyt tekemään, kuten paperimassaa. Mutta ensi kesänä sitten. Opetin myös tekemään erilaisia taskuja ja miten hyödyntää feikki riisipaperia junk journalissa. Palaute oli positiivista ja meillä oli valtavan kivaa. Nuoret tuumasivat vain, että nyt ei voi mitään heittää enää pois kun kaikesta voi tehdä jotakin kivaa. Siinä he ovat oikeassa, mitään ei raaski enää heittää pois kun tämän homman aloittaa.
Nyt onkin hyvä hetki unohtaa työt ja laittaa lomavaihde päälle. Eli ompelukone soimaan ja nauttimaan elämästä, vaikka se pelottaisi miten paljon tahansa!
Ihanaa kesää teille kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Loma on jo nurkan takana
Kyllä, loma on jo nurkan takana, huomenna perjantaina kello 16.00 minulla alkaa vihdoin kauan odotettu kesäloma. Odotan sitä innolla mutta varjojakin on mukana tässä innossa. Nimittäin, iso pelko RCVS:n uudelleen aktivoitumisesta sekä siitä, että miten paljon olen sitten omillani, kun mies toipuu olkapääleikkauksesta.
Loma on jo nurkan takana
Lomalla meillä on valtavasti kaikkea kivaa tekemistä ja menoa, mutta nyt ei mies oikein pyörän selkään voi nousta, ainakaan vielä. Matkailukin on ajankohtaista lomalla, mutta nyt ei voida juuri sellaista puuhata. Saa siis nähdä miten paljon menen ympäri Suomen yksinäni. Ensimmäinen reissu on jo varattu heti ensi viikoksi. Hiukan surullista, sillä tänä kesänä oli tarkoitus aloittaa treenaaminen Ride for the living -ajoja varten. Mutta saankin näillä näkymin suoriutua treeneistä ihan itse. Samalla kaikki kivat seikkailut polkupyörällä jää unholaan.
Ehkä pieniä juttuja, mutta tällä hetkellä aika isojakin, sillä avioliittoa ei olla saatu hoidettua parempaan suuntaan vielä ja lomalla olisi molemmilla ollut aikaa viedä asioita eteen päin, nyt tällä hetkellä kaikki vain roikkuu. Mikään ei siis ole oikein edennyt siitä, kun kirjoitin postauksen aiheesta (voit lukea sen täältä). Emme tarvitse pelkästään keskusteluja, vaan sitä yhteistä aikaa ja tekemistä, keskustelu ei siis nyt riitä, sitä ollaan kyllä tehty ja tehdään varmasti lisääkin.
RCVS ja toipuminen
Olin kesäkuun puolessa välissä jälleen aivokuvassa ja vihdoin tuli vahvistus siihen epäilyyn, että minulla on RCVS. Tällä hetkellä en syö enää lääkkeitäkään ja toivon kovasti, etten enää moista hommelia saa. Pelko on tosin erittäin suuri ja yksin matkustelu sekä puuhastelu saa meikäläisen varpailleen, mitä jos saan taas kohtauksen? En halua elää pelossa koko ajan, mutta totuus on se, että pelko nyt vain on jäänyt ja tuntemukset siitä, että valtimot elää omaa elämää ja minä tunnen niiden laajentumisen.
Pelkään myös, että saan aivoverenvuodon, vaikka kaiken pitäisi nyt tällä hetkellä olla kunnossa, valtimo on laajentunut oikeaan kokoonsa ja veri virtaa normaalisti. Mutta voiko tämän jälkeen enää elää normaalisti? Koko ajan etsin selvyyttä siihen, miksi tällaiset kohtaukset sain. En halua olla niitä ihmisiä, joille tällainen nyt vain tuli tuosta vain, eikä syitä sen enempää tiedetä. Arvaillaan vain mistä voisi johtua… Toivon kuitenkin, ettei koko kesä mene pelossa oli kyse sitten mistä tahansa, vaan voisin myös nauttia elämästäni!
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: