Vuorille pukeutunut tarina
0
Tässä hetkessä, tässä valossa, vuorille pukeutunut tarina kertoo enemmän kuin asusta. Se kertoo ystävyydestä ajan kanssa, hiljaisista valinnoista, ja vaatteista, joilla on sydän. Jokainen osa tätä asua kantaa muistoa, ja jokainen muisto on osa minun vaatekaappipäiväkirjaani.
Vuorille pukeutunut tarina
Ylläni hulmuaa valkoinen miesten kauluspaita, jonka löysin Helsingin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Se oli siellä kuin odottamassa juuri minua. Paita on reilu, kauniisti ryppyinen ja laskeutuu olkapäille kuin lempeä kesätuuli. Se ei ole silitetty, eikä sen tarvitsekaan olla, juuri siinä huolettomuudessa piilee sen viehätys. Toinen olkapää paljaana se kuiskii tarinoita vapaudesta ja hetkessä elämisestä.
Vyötärölleni olen solminut toisen löytöni: luonnonvärisen, reilusti hapsutetun virkatun huivin. Se tuo kokonaisuuteen lämpöä ja tekstuuria, kuin muistutus käsityön rytmistä. Huivin virkatut kuviot ja boheemi ilme ovat kuin kerroksia kesäpäivästä, jotka voi kietoa ympärilleen.
Hiuksissa punainen bandana, ostettu Helsingin farkkuvarastomyynnistä, niin kuin kaikki bandanani. Se tuo asuun väriä ja pilkettä. Siinä on jotain tyttömäistä ja samalla jotain, joka viittaa vaeltavaan sieluun, siihen osaan minua, joka etsii maisemia ja tarinoita.
Vaatteet, jotka muistavat puolestani
Sandaalit ostin laivalta kesällä 2021, kun matkasimme Maarianhaminaan. Ne kantavat yhä mukanani tuon matkan suolaisen ilman, kannella otetut kuvat ja kikatukset. Paksupohjaisina ne antavat askelilleni rytmin, joka tuntuu vakaalta ja silti keveältä.
Mustat leggingsit ovat ainoa uutuus tässä kokonaisuudessa. Ne ovat kuin hiljainen tausta, joka korostaa kaiken muun elävyyttä. Ne istuvat napakasti, mutta antavat liikkumisen vapauden, kuin tukipilari tälle runolliselle siluetille.
Kainalossani kulkee valkoinen virkattu laukku, jonka olen itse tehnyt. Jokainen silmukka on virkattu iltateen ääressä, lankakerän lempeästi purkautuessa sormieni kautta tarinaksi. Laukku ei ole vain asuste, se on käsin kirjoitettu kirje itseltäni, muistutus siitä, että voin tehdä ja luoda, rakkaudella.
Tämä asu ei ole sattumaa. Se on ajassa kulkeva ystävä, hetki vuorten sylissä, tuulen hyväilemä muisto. Vuorille pukeutunut tarina ei jää pelkästään kuvaan, se elää mukanani vielä pitkään.
Aurinkoista päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Kierrätyslöytöjä ja satupölyä päälläni
Minulla oli kierrätyslöytöjä ja satupölyä päälläni. Taivas oli eilen epätodellisen sininen. Sellainen sävy, jonka voisi löytää vain vanhasta postikortista, joka on haalistunut ikkunalaudalla vuosikymmenten ajan. Se oli täydellinen päivä pukeutua sellaiseen asuun, joka kertoo enemmän tunteista kuin trendeistä, ja juuri niin syntyi tämä unelmallinen kokonaisuus, jossa jokaisella kappaleella on oma tarinansa.
Kierrätyslöytöjä ja satupölyä päälläni
Päälläni oli UFFin rekeistä metsästetty unelmien puuvillahaalari, joka on kuin suoraan vanhan valokuvan kätköistä. Pehmeä, hieman ryppyinen kangas ja hennot beigen ja valkoisen raidat tekevät siitä kepeän ja nostalgisen, kuin lapsuuden kesäpäivä, joka tuoksuu vaniljajäätelöltä ja suolavedeltä. Se on haalari, joka ei yritä liikaa. Se vain on ja juuri siksi se hurmaa.
Haalarin päälle puin Venice Beachiltä löytyneen farkkutakin, jossa on juuri sopivasti rosoisuutta. Reunat repsottavat lempeästi ja olkapäällä roikkuu pieni kukkakoriste, muistutus siitä, ettei mikään ole koskaan liian viimeistelty ollakseen kaunista. Tämä takki on kuin ystävä, joka on nähnyt ja kokenut, mutta jaksaa silti hymyillä.
Päähäni kiedoin Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta poimitun huivin, kyllä, ilmaisosastolta! Tämä vaalea, utuisen ruusun sävyinen kangas on kuin pilvi, joka on laskeutunut peittämään ajatukset ja hiukset lempeydellä. Se tuo asuun ripauksen mystiikkaa, vähän boheemia satuprinsessaa, joka ei pelkää tuhkaa varpaissaan.
Vaaleanpunaiset sandaalit ja leivospaperitaskut
Jalkoihini sujautin Fidasta löydetyt vaaleanpunaiset sandaalit, joissa on jotakin suloisen lapsellista ja syvästi lohdullista. Ne eivät ole täydelliset, mutta ne ovat aivan ihanat ja mikä tärkeintä, ne ovat kuin tehdyt kulkemaan rantapolkuja pitkin kakkupaperit taskussa ja hiukset tuulessa. Ja entä ne pussit, joita kannan hellästi kuin jotain salaperäistä aarretta? Niissä lepäävät kaupungin suloisimmat leivokset, täynnä vaniljaa, marjoja ja haaveita. Oli tarkoitus levittää huopa kivetykselle, antaa merenlaineiden laulaa ja syödä jokaisen murun hitaasti, kuin aika olisi pysähtynyt vain meille.
Kun vaatteet kertovat tarinaa, ei trendejä
Tämä ei ole vain asu. Se on kertomus lempeydestä, sattumasta, kierrätyksen kauneudesta ja siitä, että jokainen päivä voi olla juhla, jos sen niin päättää. Ei tarvitse olla kallista, ei trendikästä, ei viimeisteltyä. Riittää että on tunne ja tänään se tunne on pehmoinen kuin pilvi ja makea kuin kermakakku.
Tämän päivän muoti ei ole nopeaa. Se on hidasta, hellää ja täynnä yksityiskohtia, jotka eivät huuda, vaan kuiskivat. Se on sitä, että löytää Fidasta täydelliset kengät, jotka ovat juuri oikean vaaleanpunaiset. Se on sitä, että poimii huivin ilmaislaatikosta ja huomaa sen sopivan täydellisesti päivän väreihin. Se on sitä, että Venice Beachin katujen varrelta tarttuu mukaan takki, joka on nähnyt enemmän auringonlaskuja kuin minä itse. Ja ehkä tärkeintä kaikesta, tämä asu, nämä hetket, tämä päivä, ne eivät maksa paljoa. Ne ovat lahjoja niille, jotka osaavat katsoa, haistaa merituulen ja nähdä vanhassa haalarissa uuden alun.
Tänään olin hieman merenneito, hieman ranskalainen leipuri, vähän myös lapsi, joka juoksee rantaa pitkin kakkua suupielessä ja hiekkaa kengissä. Ja juuri niin haluan pukeutua koko kesän.
Kierrätyksen kauneus ei ole vain ekologinen teko. Se on sydämen valinta. Se on rakkauskirje menneelle, ja lupaus siitä, että tulevaisuus voi olla vielä kauniimpi, raidallinen, pehmoinen ja täynnä pieniä makeita yllätyksiä.
Aurinkoista päivää!
Seuraa minua: