Yleensä pukeudun töihin hyvin konservatiivisesti ja ei niin huomiotaherättävästi. Eli lähinnä treenikuteisiin ja muihin vastaaviin, joskus farkkuihin, mutta harvoin niihin. Leggareilla on helppo olla ja touhuta nuorten kanssa. Joskus tosin kaipaan omaa tyyliäni niin paljon, että heitän päälleni jotakin erikoisempaa, se on yleensä tämä neulepaita tai sitten joku tunikoistani, joka on tehty myös palasista. Välillä kun tuntuu sille, että se oma minä eksyy jonnekkin jos ei saa voimaa niistä omista vaatteista.

Jokin aika sitten linkkailin facessa eri ryhmiin yhtä postausta, jossa kerroin mitä kaikkea voi tehdä vanhoista vaatteista talveksi ja yhdessä keskustelussa sitten kysyttiin, että mitä teen näille erilaisille jämille mitä tuunauksesta jää. Olin hieman yllättynyt kysymyksestä, sillä postauksessa oli muutama vinkki myös sellaisiin ideoihin. Jämistä voi siis tehdä lähes mitä tahansa. Tämä kuvan paita on yksi sellainen esimerkki mitä jämästä voi tehdä. Jämät voi ommella yhteen kankaaksi ja yhdistää miksi haluaa, leggarit, mekko, paita…Mitä tahansa, jos ei ole tarpeeksi materiaalia niin voidaan tehdä vaikka pipoja, tuubihuiveja, lapasia…Mielikuvitus on rajana.

Koska itse rakastan ylisuuria vaatteita, niin on aika itsestään selvää, että niitä tulee tehtyä aika paljonkin, ne ovat todella hyviä varsinkin juuri tällaisena aikana kun alkaa viime puskea, niihin on kiva kietoutua. Ihanaan lämpöiseen syleilyyn. Töissä on tällaisella rento olla kun mistään ei kiristä eikä irvistä. Kunnon lötköpötkö paita. Kuvassa olevat bootsit on ostettu opiskeluaikana Sörkän Uffista. Ovat yhdet lempparit.

Minulle syksy on yksi hankalimmista kausista, vaikka miten koitan ottaa sen rennosti ja etsiä hyviäkin puolia siitä, niin se on hankala kausi. Ei vain siksi, että minun on vaikea irrottautua kesästä ja siirtyä kylmään ja pimeään kauteen vaan myös pukeutuminen on hankalaa. Onhan minulla kaikenlaista ihanaa mitä laittaa päälle mutta silti ahdistaa kun pitää pukea sitä ja tätä ja vettäkin sataa niskaan…Kyllä te tiedätte… Mieluiten kirmailisin puoli alasti vilpoisissa mekoissa kuin laittaisin päälleni takkia ja paitaa. Mutta silti on yritettävä vain jotenkin luoda itselleen sellainen olo, että isollakin määrällä lumppua olisi hyvä olla.
Sellaisia oloja koitan luoda kengillä, lämpimillä villapaidoilla ja takeilla. Tämän syksyn juttuja on selkeästi minulla tweed, villa, oxford kengät ja villakangashameet- sekä mekot. Tosin näissä kuvissa ei niitä hamosia näy kun en töissä käytä kuin housuja. Minulla on myös kovaa vauhtia tullut takaisin myös suorat housut, jotka olivat monta vuotta poissa kaapista. Olen juuri napannut ilmaisosastoilta muutamia miesten suoria housuja, jotka olen tuunaamassa itselleni sopiviksi, myös varastosta olen kaivanut vanhat housuni esiin ja osa niistä on muuttumassa myös hiukan tähän aikaan sopivammaksi.

Olen ottanut avukseni myös erilaiset tunnelmakuvat, joissa pyrin taltioimaan tunnelmaa, väriä tai mitä milloinkin. Näitä kuvia olette saaneetkin katsella useasti täällä. Se on jokin verran helpottanut muutoinkin tätä syysahdistusta, mikä minulle tulee aina, joka syksy. Olen niin kesän lapsi ja varsinkin viime kesän ihanien ilmojen jälkeen on todella suuria vaikeuksia päästä tähän syksyn vaativaan moodiin. Toivon, että pian tässä alkaa ompelu innostusta pukkaamaan päälle, jotta saan noita ihm ekasoja pois pyörimästä ja pääsen uudelleen käsiksi Lumppis-projektiini. Lähes kaikki kyseisen projektin materiaalit on appiukon asunnossa odottamassa parempaa huomenta.
Minun vaatevarastokin on keventynyt huomattavasti, vaikka muutossa jäikin karvas maku suuhun, kun oli pakko luopua kengistä ja vaatteista, kun kaikki eivät mahtuneet tänne uuteen asuntoon, niin tuo tyhjennys on jatkunut…Olen tarkaan käynyt läpi jokaisen nurkan ja laatikon, kaikki ylimääräinen ja käyttämätön on lähtenyt pois, eikä enää edes tunnu kurjalle luopua tietyistä asioista. Mutta uusille ihanuuksille on luotava tilaa, eikös vain…

Yritän siis kovasti tuoda elämääni kaikkea ihanaa ja kokea syksy kauniina ja nautinnollisena asiana, vaikka se välillä tuntuu kovin vaikealle. Onneksi apuja löytyy esimerkiksi juuri kengistä ja niistä ihanista lämpimistä villasukista ja villapaidoista. Elän siinä toiveessa, että pian voin sanoa heipat syksylle, taistella talven läpi ja avata ikkunat ihanalle keväälle ja nauttia jälleen kesän upeasta tarjonnasta.