Pihlajasaaren juhannus
8
Pihlajasaaren juhannus oli meidän porukalle ihana kokemus. Yleensä emme vietä juhannusta lähtemällä jonnekkin ihmismassojen luokse, vaan vietämme kotona ja nautimme Vantaanjoen tarjonnasta. Tänä vuonna kuitenkin halusimme muuttaa tapojamme ja lähdimme vesibussilla kohti Pihlajasaarta, jossa emme ole koskaan ennen olleet. Voin vakuuttaa, ettei tule jäämään ainoaksi kerraksi kun menemme sinne.
Pihlajasaari sijaitsee Eteleä-Helsingissä, Hernesaaren edustalla. Sinne menee vesireitti, jota liikennöi JT-Line. Siellä voi viettää aikaansa muulloinkin kuin juhannuksena. Aivan ihana ja idyllinen paikka. Siellä on paljon nähtävää ja koettavaa ja kivointa on se, että koiratkin on sallittu saarella.
Meillä oli tarkoitus viettää koko päivä saarella ja lähteä vasta illalla kun kokko on nähty, mutta kokkoja ei saatu poltella, joten lähdimmekin sitten jo aikaisemmin. Mutta ehdimme silti todella paljon. Kierrettiin vain läntistä saarta, emme ehtineet itäiseen vielä tutustumaan. Käytiin Ravintola Pihaljasaaressa syömässä, uitiin, pelattiin korttia ja syötiin eväitä. Oikein rentoa meininkiä koko päivä.
Pihlajasaaren juhannus oli kyllä täydellinen valinta, vaikka yksi pieni harmi oli ja se oli ruoka, tai oikeammin yksi ruoka. Sienipasta ei maistunut meille kenellekkään. Se ei ollut hyvää. Tiedän, että olemme vaativia mutta jos maksamme, niin odotamme myös, että ruoka on hyvää ja se on hyvin tehty.
Päälläni minulla oli uusi juhannusmekko, joka on kasaprojektin tuotoksia. Hiukan ennen juhannusta nappasin kaksi pientä pussukkaa, jossa on kaikenlaisia palasia, joita on jäänyt projekteista yli, vähän niin kuin projektitilkkulaatikko. Ja päätin näistä materiaaleista tehdä kaikenlaista kivaa ennen juhannusta. Valitettavasti kyseinen projekti jatkuu edelleen, sillä lähempi tarkastelu soitti, että pussukoissa on iso määrä pitsiverhoja, että niiden kanssa painitaan tässä nyt jonkin aikaa. Aina ei ideat tule ihan noin vain.
Mekon kaava on tuttu Burda 5/13, joka on minun luottokaavani. Yleensä käytän vain tuon yläosan ja alaosan sitten teen mieleisekseni miten haluan. Hyvin helppo kaava, jota voi muokata ihan mielin määrin. Tällä kaavalla tulen tekemään lisää mekkoja ja toppeja tulevaisuudessakin. Uskokaa pois. Niin ihana!
Kesäasu ja Haltialan tila
Haltialan tila on myös yksi sellainen kohde, jossa käymme ihan joka vuosi. Siellä on erilaisia kotieläimiä, voi grillata, nauttia olostaan puiden suojassa, löytyy leikkipaikka lapsille mutta siellä on myös ravintolapalvelut. Haltiala on ollut sellainen pyöräilyretken päässä oleva kohde. Monesta suunnasta pääsee ja jokainen suunta on ihan erilainen. Toinen suunta on ihanaa metsää, toinen peltoa ja kolmas joenvartta. Aikaisempina vuosina olemme pyöräilleet aina joenvartta pitkin mutta nykyään asutaan lähempänä Haltialaa, niin tulemme suoraan hiekkatietä pitkin, joka menee peltojen välistä.
Haltian tilan pellolta voi muuten noukkia luvalla ilmaiseksi herneitä, omaan tarpeeseen, ei myyntiin. Samoin kukkia. Nämä ”saa ottaa” pellot on merkattu ja alueet, joista ei saa noukkia erotellaan muista.
Meillä vaihtelee todella paljon se, mitä tuolla teemme mutta vuosien aikana yksi asia on tärkeää…Että syömme tuolla grillin herkkuja. Ensin syödään ja höpötellään, sen jälkeen moikataan elikoita ja sitten rannalle katselemaan. Nyt ranta olikin huollon alla ja laituri ei ollut vedessä. Tällä rannalla ei uimaan pääse mutta Haltialan vieressä on yleinen uimaranta, jossa mekin aina välillä ollaan kesällä. Joten, jos pyöräretkellä alkaa tulla aivan liian kuuma, voi hypätä jokeen. Jos rantaa pitkin muutoinkin kulkee, niin monen monta kohtaa löytyy, jossa voi käydä kastautumassa.
Tällainen retki joko maksaa tai ei maksa, riippuen siitä onko omat eväät ja miten liikkuu. Alueella on hyvät grillit, toki välillä grillit on kovassa käytössä mutta välillä taas voi grillata ilman jonotusta, kuten nyt kun kävimme Haltialassa. Tila on lapsiperheiden suosiossa, joten kannattaa varautua siihen, että paikalla on iso määrä lapsia ja nurtsi piukassa peittoja ja vilttejä, joiden päällä on monenlaista evästä, että silleen varovasti talsitaan. Roskat aina roskiin, tietenkin!
Haltialassa on kyllä parkkipaikkakin mutta siihen ei montaa autoa mahdu, suosittelen siis pyöräretkeä Vantaanjoen rannalla, näkymät on aivan toisenlaisia kuin autolla liikkuessa. Vantaanjoen varsi ei ole joka kohdalta samanlainen, vaan joka alue on aivan erilainen, vaihtuva maasto onkin haastava mutta myös näkemisen arvoista.
* * * * *
Päälleni puin tällä kertaa kasaprojektista tutut ohuen ohuet pöksyt ja topin. Toppi ei nyt sitten ihan onnistunut niin kuin ajattelin mutta onneksi sen saa korjattua. Jätin taas liikaa pituutta siihen, en koskaan ajattele sitä, että minulla on lyhyt selkä. Housut on tehty yksikertaisesti niin, että vyötärölle tulee kuminauha ja puntteihin sitten hörhelöt. Samalla ajatuksella kuin tein keväällä vappupöksyni. Ja näitähän kyllä teen vielä lisää…Tykkään tosi paljon näistä, sopii hyvin tyyliini ja voin yhdistellä erilaisten yläosien kanssa, jotka ovat hörhelöä nekin.
HUOM!
Älkää koskaan päästäkö nälkäistä miestä tilamaan teille ruokaa…Voi käydä juuri näin kuin meille! Kaksi annosta liikaa ranskalaisia. Noh, onneksi napattiin mukaan ne ja saatiin myöhemmin pyöräytettyä niistä herkullinen lounas, kyllä…Ranskalaiset saa vielä syömäkelpoisiksi vaikka olisivat hetkisen olleet jääkaapissa, tässä tapauksessa vuorokauden.
Aurinkoista päivää!
-Melissa-