Tämän kasaprojektin tiimoilta tyhjensin yhden laatikon, jossa oli pari vanhaa neuletta, huovuttunutta, joista tulee jossakin kohtaa jotakin kivaa, sillä tällä kertaa päätin keskittyä siihen mitä muuta sieltä laatikosta löytyi…Nimittäin, laatikko oli täynnä neuleiden jämiä, jämiä, joista tuskin koskaan teen yhtään mitään..Ei kun hetkinen, tein sittenkin. Mitä tein siis?

Ompelin jämiä yhteen kankaaksi ja kankasta sitten tein tuubihuivin, pipon sekä lapaset. Jämiä jäi niin paljon, että teen vielä jotakin hauskaa, mutta se työ on vielä pahasti kesken ja saa ihan oman postauksensa myöhemmin.
Minusta on aivan ihanaa nähdä mitä voi vielä leikkuujätteestä saada aikaan, ihan niistä pienimmistäkin palasista. Pipon tupsu on myös tehty samalla ajatuksella, laatikossa oli pussi, jonne olin piiloittanut turkisjämiä, pikkuruisia palasia ompelin käsin yhteen ja sain niistä tupsun. Ei hätää, näitä turkispalasia on edelleen ja tuossa seuraavassa työssä tulen käyttämään loput niistä, eli kyllä, sormet verillä neulon niitä pikkuruisia palasia nyt yhteen ja toivon, ettei joka paikka ole täynnä verta.

Jostain luin jokin aika sitten, että roska ei todellakaan ole toisen aarre vaan se on roska. Mutta tästä roskasta, jonka useimmat tosiaan laahaa roskiin tuli aarre. Hassun hauskat lämmittimet vaikka se talvikin vaikuttaa vilkuttavan hyvästejä…Ja kohta uutisoidaan paukkupakkasista, ne saapuvat Suomeen kesäkuussa, olen ainakin varautunut moiseen.
Ihan parasta tässä on se, että voi vuoreksi laittaa vanhoja t-paitoja yms. Minulla nyt tosin ei ole muuta vanhaa kuin lapasissa on vanha toppi. Tuubissa sekä pipossa on käytetty trikoota, jonka sain vahdoissa. Kyseisestä kankaasta on tulossa kesäksi jotakin aivan ihanaa, koska kangasta on paljon, uskalsin hyödyntää sitä myös näin. Kannattaa pitää mieli vain avoimena ja antaa mielikuvituksen lentää.

13 vuotta ollaan otu yhdessä, on ollut ylä -ja alamäkiä, on ollut iloa ja surua. Näihin vuosiin sisältyy monta vuoristorataa. Näin se elämä menee, koskaan ei mennä tasapaksuista tietä, vaan tie mutkittelee ja heittää erilaisia kiviä ja hiekkaa tielle. On eri asia miten me sitten suhtaudutaan näihin tien muutoksiin. Menimme naimisiin 9.2.2006 ja treffeillä oltiin käyty vain kerran, sen ensimmäisen kerran. Ei ehditty edes seurustella kun kävelimme Maistraattiin. Olin silloin 33 vuotias kahden lapsen yksinhuoltaja ja mieheni 23 vuotias lapseton nuorukainen. Monet luuli, ettei tästä mitään hyvää seuraa ja avioliitto ei kestä mutta tässä sitä porskutellaan edelleen.
Meille on tärkeää varastaa joka viikko yhteistä aikaa ja tehdä jotakin kivaa yhdessä. Välillä ulkoillaan, välillä jotakin muuta. Kunhan se on sitä yhteistä aikaa ilman lapsia. Me olemme myös sellaisia, että tarvitsemme paljon omaa tilaa ja sitä annetaan toisillemme myös paljon. Nämä kaksi asiaa on suhteessamme avainasemassa. Tila ja yhteinen aika. Tasaisesti molempia.

Päätimme viettää muutaman päivän etuajassa hääpäivää, sillä itse olen töissä lauantaina, meillä ei myöskään ollut sen kummemmin päämäärää kuin vain museo, josta tässä postauksessa kerron. Kun päästiin keskustaan, niin ajatukset kolahti uomiinsa ja päätettiin mennä ensin lounaalle, sen jälkeen museoon ja lopuksi kakulle vanhaan kauppahalliin. Tämän kummallisempaa ei tarvitse olla. Meille ainakaan.

Käytän todella harvoin Allt om Handarbete lehden kaavoja, siksi unohdin täysin, että kaavat ovat meikäläiselle aivan liian isoja ja näin myös tämä jämäkankaasta tehty paita on minulle liian suuri. Hivenen harmittaa, sillä tämä kangas on sellaista mistä tykkään paljon. Paita on muutoin aivan kuin minulle tehty, niin kuin onkin…
Paidan kangas kuuluu kasaprojektiin ja on ylijäämää mekosta, jonka tein tuossa syksyllä itselleni. Mekko onkin kovassa käytössä edelleen ja vaikka paidan teinkin, kangasta jäi vielä vähän yli. Niistä on kuitenkin suunnitteilla hiukan juttuja. Niin paljon suunnitelmia ja niin vähän aikaa toteuttaa niitä… Paitaa on kuitenkin käytetty ja toivottavasti se löytää hyvän uuden kodin kun sen laitan hyväntekeväisyyteen.
Asuuni kuului myös Kierrätyskeskuksesta löytyneet saapikkaat sekä yli 10 vuotta vanhat mustat farkut. Takki oli toppatakki, jonka ostin kun aloitin iltapäivätoiminnan ohjaajana muutama vuosi sitten.