Muutama vuosi sitten kun osallistuin Käsityöblogien joulukalenteriin, tein kyseiseen luukkuun ihanan lämpimät astiahärpäkkeet vanhasta huopuneesta villapaidasta. Nyt kun kasaprojektin tiimoilta aloin ommella yhteen eri neulepaitojen ja muiden materiaalien jämiä yhteen, löysin laatikon pohjalta myös muutaman suiron tätä huovuttunutta villapaitaa, josta tein lisää suloisuuksia ruokapöytään. Tein toisen patalapun sekä neljä servettipidikettä. Materiaalia kyllä hiukan vielä jäi, mutta niistä ei saanut tähän enää mitään muuta, oli niin pikkuisia palasia.

”Jos tuo Käsityöblogien joulukalenteri kiinnostaa, niin minun viimeisimmässä postauksessa on iso määrä linkkejä, niin minun ja muiden postauksiin. Kyseinen kalenteri on yksi mielenkiintoisimmista kalentereista. Ja voit klikata itsesi facen ryhmään ja osallistua tänä vuonna itse.”

Patalapun tein niin, että piirsin kankaalle leipälautasta apunakäyttäen kaksi kappaletta ja ompelin ne käsin villalangalla yhteen. Servetinpidikkeet ovat ihan vapaalla kädellä tehtyjä, joiden reunat ompelin myös villalangalla. Tuli näin kivempi reuna. Huovuttunut paita ei enää purkaudu, joten ompelu ei ole pakollinen mutta kaunis. Virkata voi myös. Yhdistin kapeat päät yhteen ihan vain napilla. Itselläni oli tuollaisia nahkapäällysteisiä nappeja. Napit oli itse päällystettyjä, joten takana ei ollut silmukkaa vaan täytyy ommella nahkaan. Jokainen voi itse myös päällystää nappeja halutessaan, jos ei kaapista löydy ihan juuri sellaisia mitä tarvitsee.

Nyt on kattaussomistussarjahärpäkesysteemi kokonainen ja mieleinen. Tämä on monikäyttöinen ja hauska. Osat on olleet todella paljon käytössä ja monet niitä ihailleet. Hyvä idea kaikille, joilta se huovuttunut paita löytyy kaapista ja laukkujakin löytyy nurkista niin paljon, ettei viitsi enää laukkua paidasta tehdä. Suosittelen siis tällaista.

Jos haluatte tähän zero waste -ompeluun lisää ideoita, niin laittakaa kommenttia, niin teen aiheesta oman postauksen. Tämä kun on oikeasti todella hauskaa puuhaa vaikka en aina mainosta sitä juuri tällaisena asiana. Minulle tämä on myös aina vaan tuunausta ja puhausta. Ja minulle voi myös laittaa linkkejä omiin jämäideoihin, niin laitellaan nekin postaukseen, linkkien kera!

Kuvausajatuksena minulla oli, että teen jotakin tavallista ja tuttua ruokaa mutta pienellä tvistillä. Mutta eipä se homma sitten onnistunut. Miksikö? Hankin eri värisiä porkkanoita, sekä liloja perunoita ja päätin tehdä gratiinin niistä. Lopputulos oli se, että gratiini värjäytyi aivan mustaksi. Ensi kerralla teen näistä herkuista ihan vaan ranskalaisia, jos vaikka pitäsisivät värinsä, eikä leviä pitkin poikin. Mutta ruoka oli todella hyvää.
Halusin kuitenkin antaa vielä kuvaamiselle mahdollisuuden…Haasteena on aina kotona valo, ja tähän aikaan sitä valoa ei niin vaan asuntoon saa vaikka verhot olisi miten auki ja kaikki valot asunnossa päällä. Koitimme sitten kuvata seuraavan sapuskan aikana nämä suloisuudet, tällä kertaa ruokana olisi pastaa broileripekoni-sienikastikkeella, noh, ei tämäkään johtanut oikein parhaisiin mahdollisiin kuviin…Olisiko tuolla paremmalla kameralla tullut paremmat kuvat? Voi olla, mutta itse kun tykkään tästä mun omasta härpäkkeestä…Toivon nyt kuitenkin, että saatte edes vähän selvää mitä tässä koitettiin tehdä.

Minulta useasti kysellään, että mitä tapahtuu kaikelle tuunausjätteelle, eli sille materiaalille, jota jää yli esimerkiksi leikkuusta. Harrastanko siis zero waste -ajattelua käsitöitä tehdessäni? Kyllä vain, vaikka joskus kestää pidemmän aikaa ennen kuin jämät muokkautuu johonkin järkevään muotoon. Kun olen saanut esiteltyä uusimmat jämätyöni, teen koosteen aiheesta jossa on esillä monenlaisia ideoita jämien käyttöön. Mutta nyt tämän postauksen aiheeseen. Tämä puuha onkin sitten ihan erilaista mitä on tuunaus ylipäänsä. Minulla on tavallaan kolme vaikeusastetta/haastetta ompelussa:
1. Normaali ompelu 2. Tuunaus 3. Jämäaskartelu. Helponta on tavallinen ompelu, kankaasta tehdään asia, joko omilla kaavoilal tai sitten valmiskaavoilla. Tuunaus on välimaastoa, jolloin haastetta löytyy esimerkiksi kun on rikkinäisiä vaatteita tai liian pieniä. Helpointa tässä on kun tekee monta kokoa isommasta itselleen jotain ja sitten vaikeaa on nämä jämät. Miten ne hyödyntää, mitä niistä keksii ja miten yhdistelee.

Tämä jämistä puuhattu huppuhuivi on jatkoa neuletöilleni, jotka jo esittelin täällä aikaisemmin. Jäännöspalasista jäljellä on enää muutama nöyhtä tekoturkista sekä paitojen resoria, jotka tulevat vielä käyttöön tuonnenpana. Huppuhuiviin käytin kankaan palasen, jolle ei ollut mitään muuta käyttöä. Kangas on aika tuhtia, kutittavaa ja karheaa. Vaikuttaa villalle, sillä se on super lämmintä. Näin huppuhuivina kangas ei kutita liikaa vaan sitä voi hyvin käyttää sellaisenaan. Tähän hommaan en käyttänyt mitään kaavaa, vaan ihan summissa leikkelin huppuosan sekä huiviosan. Huiviosaan jätin myös neuleen taskut. Huiviosasta tuli hippaisen liian pitkä, jos sen pitää auki ja liian lyhyt kun sen laittaa kaulalle. Mutta en anna sen häiritä, sillä tämä on niin suloinen ja sopii hyvin jälleen tyyliini. Huppuhuiviin jouduin yhdistämään vähän muitakin materiaaleja kuin vain nuo neuleet, sillä neuleen osat loppui kesken mutta muuta materiaaleja löytyi enemmältikin. Estottomasti vain yhdistelemään osia toisiinsa sekä tietenkin materiaaleja. Kaikki käy tässä hommassa, jopa langan jämät voi yhdistellä tällaiseen työhön oikein hyvin.

Minusta tämän sortin työ on tosi hauskaa, sillä voit vapaasti toteuttaa itseäsi ja katsoa mitä tulevan pitää, suunnitelmaa ei juuri tarvita. Mennään sinne minne fiilis vie. Sama ajatus koskee myös muuta osaa tästä postauksesta, nimittäin teimme pienen retken maanantaina mieheni kanssa. Tämän reissun idean sain ihan omasta kirjoituksesta, nimittäin haaveiden loma -postauksesta. Joskus voi tehdä asiat eri tavoin mitä yleensä, esimerkiksi mennä sellaiseen paikkaan talvella, jossa yleensä käy vain kesällä. Näin me tehtiin…Lähdettiin tutustumaan talviseen Suomenlinnaan.

pssst!
Kuvissa vilahtelee suloisen ihana heppareppu, jonka olen tehnyt vuosia sitten vanhasta tekomokkatakista sekä kanavatyöstä. On ollut muuten valtavan kovassa käytössä tuo reppu ja alkaa tosiaan siltä näyttää.