Kauniit intiimit kesähäät
4
Lauantaina vietettiin tyttäreni kauniit intiimit kesähäät. Tilaisuus oli kaunis ja kelikin oli kaunis, vaikka se lupaili sadetta. Täydellinen päivä siis joka tavalla. Vihkipari oli niin kaunis ja heidän rakkaus täytti jokaisen sentin missä olimme. kyyneleet vain valui poskiani pitkin kun katsoin tyttöäni kun hän asteli tulevan miehensä vierelle.
Kauniit intiimit kesähäät
Vanhempi poikani saattoi tyttöni tulevan miehensä luokse ja luovutti tyttäreni hänelle. Tuona aikana kun molemmat kävelivät ohitseni, itkin ja vollotin kuin vesisade. Sisällä kuohui, olin niin ylpeä tytöstäni, miten hän on kasvanut nuoreksi naiseksi, miten hän on monen mutkan kautta löytänyt rauhan sielulleen. Miten kauniilta ja rakkauden täyteiseltä hän näytti. Ja itkin myös sitä, miten täydellisen oikeanlaisen miehen kanssa hän jakamassa elämäänsä.
Haluan tähän väliin laittaa Apassien häärunon:
Sade ei teitä enää kastele,
sillä olette toisillenne suojana.
Kylmyys ei teitä enää vaivaa,
sillä lämmitätte toisianne.
Yksinäisyyttä ei enää ole,
sillä olette toisillenne elämäntovereita.
Te olette nyt kaksi ihmistä,
mutta edessänne on vain yksi elämä.
Astukaa nyt yhdessä yhteisen elämänne päiviin.
Ja olkoon elämänne maan päällä hyvä ja pitkä.
Olen ollut monissa häissä mukana, mutta intiimit häät ovat aina niitä ihania lämpimiä häitä, jossa on ne kaikkein läheimmät ja tärkeimmät ihmiset paikalla. Itse siis pidän enemmän juuri intiimeistä, pikkuisista häistä. Ollaan niin lähellä ja sen ylitsepursuavan rakkauden voi tuntea ihan käsin koskemalla.
Lapset, joiden kasvua olen saanut seurata
Häissä oli mukana tytöt ystäviä, joiden kasvua olen saanut seurata vuosien aikana ja oli ihanaa pitkästä aikaa jutella heidän kanssaan ja nähdä miten hiedän elämä on asettunut paikoilleen. Olen heistä kaikista hyvin ylpeä. Ja olen onnellinen myös siitä, että tämä porukka on kasvanut tiiviiksi porukaksi ja ovat edelleen ystäviä keskenään. Nämä tytöt ovat kaikki vähän kuin minn tyttöjäni myöskin. Meillä on ovet aina auki näille tytöille.
Häät oli lopulta niin railakkaat, että eilinen meni kokonaan toipuessa ja vaikuttaa sille, että myös tämän päivän vietän visusti sängyssä. Joskus on aika vähän rentoutua meidän vanhustenkin. Häät olivat ihanat ja odotan jo seuraavia häitä…
Mun kolmikko
Kuvat: Jaakko ja Jenni
sekä minä
Ihanaa alkanutta viikkoa!
Seuraa minua:
Riehakas vappu
Ei, ei meillä ollut riehakas vappu. Oikeastaan meiltä meinasi mennä vappu ohi kokonaan. Se ohitus näkyi niin, että emme varanneet pöytää vappulounaalle ollenkaan. Meille kun tuo vappulounas on muodostunut perinteeksi, mutta valitettavasti tajuttiin aivan liian myöhään, että vappu on seuraavana päivänä.
Riehakas vappu
Suunnitelmissa siis oli, että vietämme vapun sitten toisella tavoin. Aattona töiden jälkeen suunniteltiin, että lähdetään pienelle yömyssylle, mutta kävikin lopulta niin, että me molemmat nukahdimme. Eli meidän riehakas vappu vietettiin unissa. Me vanhukset… Ehkä ihan hyvä vain. Tiistaina ehdittiin kuitenkin tehdä vappuruokaa ja käydä kaupassa. Siinä kaikkein riehakkaimmat hetket.
Keskiviikkona heräsimme kukonlaulun aikaan ja aloimme valmistaa brunssia munkkien kera, nekin kun jäi tiistaina tekemättä. Onneksi brunssin jälkeen päästiin sitten toteuttamaan meidän toinen suunnitelma, nimittäin lähdettiin kävelemään kohti Eiraa. Ihmettelemään maailman menoa ja tietenkin suuntasimme kohti Löylyä, jossa oli hyvä meno käynnissä. Musa soi, ihmiset vietti aikaa syöden ja juoden ja osa nautti löylyistä.
Ihana keli lämmitti mieltä
Keskiviikko vietettiin siis tosiaan ulkona sekä parvekkeella. Uni maistui, vaikka vähän harmittaa palata töihin. Nämä keskellä viikkoa olevat vapaat on hiukan ärsyttäviä, kun rentoutuu, niin jo pitää lähteä takaisin töihin. Parhaiten viikkovapaat toimisi, jos ne olisi perjaintaisin. Saisi pitkän viikonlopun. Mutta näillä mennään mitä on. Mutta hyvää kuitenkin on se, että vappua saatiin viettää lämpimässä, on aika uskomatonta, että hetki sitten oli vielä lunta maassa ja oli takatalven takatalvi. Toivottavasti lumi pysyy nyt poissa ja tulee seuraavan kerran vasta marraskussa aikaisintaan.
Kyllä, en ole mikään lumen ystävä, vaikka pyrinkin nauttimaan talvisistakin puuhista. Mutta nyt keskitytään aurinkoisiin päiviin ja lämpöön, joka tulee vähitellen iholle ja saa jättää vihdoin paksuimmat vaatteet kaappiin. Tämä on se aika vuodesta, jolloin minä herään eloon ja juoksen kuin aropupu pitkin pitäjää. Minua ei estele enää mikään.
Onko kevät ja kesä sun juttu, vai elätkö mieluummin hämärässä ja viielässä syksyllä ja talvella?
Mutta nyt nautitaan tästä ajasta, koska se on lyhyt ja ei välttämättä aina niin ihanan lämpöinen. Olen kuitenkin lähettänyt äitimaalle toiveen, että lämpöä piisaisi ja mielellään aika pitkäänkin, kun talvi oli niin valtavan pitkä.
Rentoa lauantaita kaikille!
Seuraa minua: