Paljon onnea minä
2
Paljon onnea minä. Viikolla tuli jälleen yksi vuosi lisää ikään ja täytyy sanoa, että tuntuu todella oudolle olla 52 -vuotias, kun pää tuntuu olevan vielä kuin nuorella naisella. En varmaan ikinä totu siihen, että olen vanhempi kropaltani mitä olen mieleltäni. Kroppa tuntuu hajoavan jokaisella askeleella, mutta ajatuksissani tuntuu kuin leijailisin ilmassa kuin keijukainen.
Paljon onnea minä
Vietin synttäreitäni aika tavallisesti. Ensin olin töissä, sitten UFFin tasarahapäivillä ja sen jälkeen tallusteltiin syömään ja kotiin tutumaan. Vähän luksusta arkeen. Tasarahapäiviltä en kauheasti mitään hankkinut, vain jotakin pientä, jota tarvitsen meidän juhliin. Eli siis blingbling oli etsinnässä ja hyvä sellainen löytyikin. Kun sopivat tamineet löytyy, niin on helppo juhlia. Tietenkin tallustelin töistä suoraan mieheni kanssa treffeille. Nähtiin Kampissa, josta tallusteltiin hitaasti UFFiin Fredalle. UFFissa nyt ei käytännössä kauaa oltu, kun tiesin mitä etsin ja nappasin mukaani sen mitä etsin.
Shoppailun jälkeen laitoimme tassua toisen eteen ja kävelimme kohti Merimakasiinia, jossa oli tarkoitus nauttia päivällistä ja tosiaan, kyllä nautin ja täysillä. Mies tilasi itselleen tomaattisen kalakeiton ja minä puolestani katkarapuleivän. Vatsat tuli täyteen ja ai että oli hyvää. rankan työrupeaman jälkeen on aina ihanaa nauttia näin olostaan. Vähän pitää siis juhlia, vaikka suuresti ei juhlisikaan.
Miltä tuntuu vanheta?
Tässä on singahdeltu sinne ja tänne jo monta kymmentä vuotta ja useasti on kyselty miltä tuntuu vanheta ja miltä tuntuu hengailla somessa kaikkien nuorien ja kauniiden keskellä. Siihen vastaan, että en heidän kanssa rupea kilpailemaan. Minä olen minä ja elän miten haluan. He ovat he ja elävät niin kuin he haluaa. En vertaile itseäni heihin, minä olen joskus itse ollut nuori ja elin onneksi ilman somea siihen aikaan. Ehkä siksi minulla on niin paksu nahka, etten pienistä hätkähdä. Koska minua on vain yksi, olen ainutlaatuinen, joten senkään vuoksi minun ei tarvitse yhdenkään muun kanssa kilpailla.
En muutoinkaan ihan tuota vertailua tai kilpailua ymmärrä. Eikä minun tarvitse, puuhastelen omiani ja omassa pienessä kuplassani. Olen iloinen jokaisesta ihmisestä, jotka tulee minun kuplaani, moikkaa ja tykkää. Se riittää minulle. Jokainen ryppy ja jokainen harmaa hiustupsu on osa elämää, joka on eletty täysillä. Olen rakentanut elämäni sellaiseksi kuin haluan sitä elää ja silloin ei kiinnosta haluta jonkun muun elämää. Näin tämän itse näen. Mitä mieltä te olette tästä?
Mahtavaa viikonloppua!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Kummat kengät häihin?
Tolpat vai piikit? Kummat kengät häihin? Se oli minun suurin ongelma lauantaina kun saavuimme Turkuun, jonka oli täyttänyt Ruisrockin väki. Tyttäreni häät oli alkamassa ja meillä pari tuntia aikaa valmistautua juhlapaikalle. Ei muuta kuin hotellihuoneeseen ja laittautumaan.
Kummat kengät häihin?
Päätin jo aikaa sitten, etten osta mitään uutta häihin, vaan koitan löytää kaapista asun ja aika nopeasti tiesin minkä asun haluan. Ongelma oli sitten kengät, mitkään eivät oikein tuntuneet sopivan tilanteeseen. Lopulta otin kahdet kengät mukaan ja jätin päätöksen näiden kahden kengän välille. Tein eilen Instaan pienen kyselyn, että kummat kengät lopulta valitsin. Oli pakko ottaa nimittäin kuva niistä, kun ovat jalassa. Molemmat kun sopi mekkoni kanssa oikein hyvin.
Juhla-asuksi valikoitui mekko, jonka ostin viime kesänä meidän Krkaovan reissua varten, jota lopulta en koskaan päälleni ehtinyt pukea. Upea vihreä pitsimekko löytyi Urbaani Legenda -liikkeestä, joka sijaitsee Helsingin Kruunuhaassa. Kyseisestä liikkeestä olen tehnyt pienen esittelyn ja siihen pääset tästä linkistä. Mekko oli täydellinen tilaisuuteen ja huomasin myöhemmin, että oli samaa sävyä poikani avovaimon puvun kanssa.
Mekko: Urbaani Leganda
Kengät: Fida
Laukku: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto
Herkulliset juhlat Nobissa
Ilta sujui mukavasti ruoasta nauttien, jutellen vieraiden kanssa ja puheita kuunnellen. Nobi oli suloisen pieni paikka, Turun jokirannan alajuoksulla, lähellä Turun linnaa. Meidän juhla-alue oli terasilla, jonka ikkunat oli suljettu ja näin tunnelma oli vähän kuin olisi ollut Vistulajoella nauttimassa illasta. Vesibusseja kulki edes takaisin. Juteltiin Ukko-Pekan viimeisestä kesästä. Se on muuten Turun pahin virhe minkä tekevät, että Ukko-Pekka myydään Ruotsiin ja Vaakahuone muuttuu joksikin muuksi mikä se nyt on. On etsittävä uusi lempiravintola, jonne kokoonnumme joka kevät perheen kanssa.
Ilta vierähti nopeasti ja pian tulikin aika lähteä kotiin. Vanhempi poikani suoritti kuskin virkaan ja toimitti vähitellen ihmisiä kotiin. Äitinikin pääsi turvallisesti omaan sänkyyn poikani kyydissä, niin myös meidän porukka. Veljensä hän heitti jo aikaisemmin hotellille ja me saavuimme sinne muutama tunti myöhemmin. Hääparikin vietiin kotiin ennen meitä.
Mutta mitkä kengät valitsin? No, tolpat. Helpompi olla ja liikkua, koska olivat matalammat sekä leveät ja näin turvallisemmat kuin olisi olleet piikit. Piikit sitten toisella kertaa, toisenlaisiin juhliin. Ehkä seuraaviin häihin?
Aurinkoista pikkulauantaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: