Kun vanhenee
16
Kun ihminen vanhenee, se tapahtuu jokaisella eri tavoin, jokainen myös suhtautuu vanhenemiseen eri tavoin. Itse olen katsonut, että vietän nyt kaikkein upeinta aikaa elämässäni. Olen saanut matkustaa niin paljon kuin haluan, tiedän mitä haluan tehdä työkseni ja nautin työstäni. Tunnen itseni ja osaan kasvattaa niitä alueita, jotka tarvitsee vielä kasvua, olen hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen. En ole enää stressannut ulkonäöstäni ja kropastani, olen mikä olen ja nautin siitä. Hyväksyn itseni!1
Jokainen meistä vanhenee ja mitä enemmän ikää tulee, niin sitä myös miettii mennyttä aikaa ja katselee peiliin välillä vähän liiankin kriittisesti. Miksi kummassa lähes 50 vuotias viitsii miettiä ulkonäköä? En siihen osaa vastata. Kaikkinensa olen tyytyväisempi itseeni mitä nuorempana, mutta kyllä nyt kun kaksi lapsista on muuttanut pois kotoa, niin alkaa itsekin huomaamaan ne kaikki juonteet ja rypyt mitä aika tuo tullessaan.
Kun vanhenee
Eilen tuli kuluneeksi 48 vuotta siitä kun Melissa näki tämän maailman ensimmäistä kertaa elämässään. Se maailma oli aivan erilainen, mitä se on tänä päivänä. Muistot ovat saaneet kuitenkin vähän sitä kulta verhoilua päälleen. Ei se maailma ollut sen helpompaa kuin nytkään, mutta se oli erilainen. Minulle 80 -luku on ollut kulta-aikaa, enkä tarkoita nyt sitä, että se oli kaikkein parasta vaan lähinnä sitä, että silloin aloin kävellä sitä suuntaa kohti, jonka olen nyt saavuttanut.
Niin paljon mahtuu vuosiin. On kolme ihanaa lasta saatettu maailmaan, vakava sairastuminen, avioliitto, uusi ammatti. Kovan työn jälkeen ura, joka on nyt tällä hetkellä päässyt siihen pisteeseen, että todella saan tehdä sellaista työtä, josta olen aina unelmoinut. Vielä on paljon koettavaa, saavutettavaa ja nähtävää, mutta elämä pyörii nyt niin kuin olen sen rakentanut ja se on mahtava fiilis.
Maailma ihannoi nuoruutta ja kauneutta. Silti vaikka maailmassa tapahtuu paljon rumuutta, mutta on valtavan tärkeää myös koittaa löytää sitä kauneutta ympäriltään, vaikka se olisi miten vaikeaa välillä. Ei niiden nuorten kanssa tarvitse enää tässä iässä tapella samoista paikoista. Yrittää näyttää nuorelle, kun vaan on sitä mitä on ja on sitä ylpeydellä.
Mä oon Melissa
Olen tässä vuosien saatossa saanut somessa paljon kritiikkiä omaan vanhenemiseen ja siihen suhtautumiseen. Monasti saan kuulla siitä, että on surullista, etten anna itseni vanheta arvokkaasti. Katson kuitenkin, että vanehenen juuri sillä tavoin kun vanhenen. Teen vaatteita, jotka miellyttää minua ja joissa minun on hyvä olla. Toki kuulen myös paljon sitä, varsinkin ikäisltäni, että kunhan minä vähän kasvan niin ja ikää tulee lisää. Itse taas katson, että näytän ikäiselleni, en nuoremmalle, en vanhemmalle. Minä 48 vuotias, jokainen on erilainen tässä iässä, eri tyylisiä. Ei ole tarkoituskaan se, että meidän ikäiset pukeutuu niin, että sointuvat hyvin seiniin. En minä ainakaan suostu siihen, nainen on upea minkä ikäisenä tahansa. Kun vanhenee, pitää oppia rakastamaan itseään eri tavoin.
Mitä asuni kertoo minusta?
Koska tämä on käsityöblogi, niin pakkohan on pitkästä aikaa puhua myös vaatteista. Tämän artikkelin kuvissa minulla on päälläni valkoinen mohairneule, jonka olen ommellut Jätti Rätin kankaasta yli 10 vuotta sitten. Paita on lepakkohihainen ja todella paljon pidetty. Olen sen tänä vuonna kaivanut jälleen esiin. Se sopii hyvin viileneviin päiviin, vaikka on ohut, se on myös erittäin lämmin. Paidan kanssa sopii farkkutakki, jonka olen löytänyt ilmaisosastolta. Takkiin ompelin epoletit rikkinäisistä koruista, jotka olen pelastanut Kontista. Jalassa on tekonahkahousut, jotka ovat löytyneet Fidasta. Jalassa olevat lenkkari, ovat myös Fidasta, ne ovat Härdellin vanhat. Kaulassa on myös ilmaisosaston löytö.
Nautitaan naisina olosta, tää on meinaan mahtavaa olla nainen!
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Suomenlinnan kekri
Tämä tarina piti tulla ulos jo sunnuntaina, mutta meidän Suomenlinnan kekri muuttui osaltani helvetiksi, joten nyt kun se helvetti on pikku hiljaa ohi, voin kertoa teille meidän reissusta, kertoa mikä on kekri sekä mitä tapahtui sellaista, että meidän piti lähteä kesken juhlan pois. Vaikka homma ei mennyt suunnitelmien mukaan, niin se hetki kun kaikki oli hyvin koitetaan muistaa kauan.
Kekrijuhlissa oli kekritär rakentamassa kekripukkia, jota ei tänä vuonna poltettu, sai myös selvittää oman voimaeläimensä. Minä olen susi, pokani metso ja mieheni on hirvi. Valoesityksiä, musiikkiesityksiä, museo oli ilmainen (käytiin sotamuseossa), erilaisia opastettuja kierroksia ja tietenkin ruokaa ja juomaa.
Suomenlinnan kekri
Kekri on suomalainen syysjuhla, jonka juuret menee syvälle maatalouskulttuuriin. Ennen kekriä vietettiin sadonkorjuuta ja vuoden vaihtumista. Kekrin tarkoitus on olla yhdessä kaikki, ikään ja sukupuoleen katsomatta ja nauttia sadon tuomista herkuista. Kekrisesonki on koko lokakuu. Tällainen on siis kekri lyhykäisyydessään. Kekrinä voidaan myös pukeutua. Metsän eläimiksi, kekrittäreksi, kekripukiksi. Tuodaan valoa pimeyteen, juhlitaan myös valoa, kun se on kesän jäljiltä muisto vain. Erilaiset tarinat haltioista ja tietenkin vainajista.
Meidän suunnitelmissa oli kierrellä niitä museoita, joissa emme ole vielä käyneet, iltapäivällä syömään kekrimenuun mukaan, käydä tapaamassa kekritärtä ja selvittää meidän voimaeläin, seurata valon reittiä, nauttia musiikista ja kiertää Kustaanmiekkaa. Osa jäi siis tällä kertaa toteutumatta, sillä sain armottoman migreenikohtauksen, jonka kourissa olen tälläkin hetkellä, tai oikeastaan migreeni on jo poissa ja pikku hiljaa pääsen valoa päin. Vaikka ihan kaikkea ei päästy kokemaan, niin tärkeää oli, että jotain edes. Vaikka migreeniin sairastuinkin, niin haluan muistella reissua vain lämmöllä ja unohtaa sen osan, missä voin pahoin.
Minusta Viaporin kekri oli onnistunut tapahtuma ja vaikka korona aiheuttaa päänvaivaa, oli siellä mukava käydä. Aika väljästi sai silti vaeltaa, vaikka ihmisiä kuitenkin oli paljon ja virtasi joka puolella, niin samaa ihmismäärää ei silti ollut mitä normaalisti Suomenlinnassa olisi. Ilma oli myös hiukan harmillinen, vettä saatiin päivällä niskaan, onneksi päästiin sateen suojaan museoon, sekä kahvilaan. Illalla ei satanut enää ollenkaan ja saatiin nauttia ihanasta valokarnevaalista.
Mukavaa viikkoa kaikille!