Wawel
10
Wawel, tuo upea linnoitus, joka seisoo jylhänä Vistula joen rannalla. Se näkyy kauas, kunnon maamerkki, samalla jotenkin hyvin pelottava ja surullinen.
*****
Poikien toiveena oli, että he pääsevät kiertämään Wawelia. Wawelissa ei ollut joulun aikaan kuin kaksi näyttelyä avoinna. Iso osa linnaa oli suljettuna. Kannattaa saapua paikalle juuri silloin kun ovet aukeaa, sillä kyseessä on todellinen turistirysä ja jono syntyy hetkessä. Saavu siis mahdollisimman aikaisin. Mieheni joutui jonottamaan meidän lippuja lähes 30 minuuttia. Lippujen hinnat ovat myös arvokkaat, Puolankin mittakaavassa. Mutta siellä on myös sellainen tapa, että osa päästetään ilmaiseksi, en tiedä millaisella laskutavalla he laskee ilmaiseksi pääsevät mutta meidän porukka oli yksi niistä, jotka pääsivät ilmaiseksi sisään.
Minulle Wawelin historia ei ole kovinkaan tuttu, ainoastaan natsi ajan historia on tuttu. Sodan aikana Wawelissa asui Krakovan kuvernööri Hans Frank, jota Krakovan pyöveliksikin kutsuttiin. Suuruuden hullulle Hans Frankille Wawel olikin nappi valinta asumiseen ja siellä hoidettiin myös kaikki virkatehtävät, sen verran upeat ovat siellä tilat.
*****
Viimeksi tyttäreni kanssa kiersimme Wawelin yhden kiinnostavimmista osista, nimittäin kruununjalokivet ja haarniskat. Pojat olisivat halunneet nähdä ne myös, mutta valitettavasti se osa oli kiinni. Mutta kiinostus heräsi kun valtaistuinsali ja unohdettu keskiaikainen osa avautui meille. Pääsin tutustumaan sellaiseen osaan Wawelia ja sen historiaa, jota en ennen ollut nähnyt. Tämä kyllä kruunasi lopulta meidän Krakovan historia kierroksen. Maanalainen museo avasi yhden sivun ja Wieliczka toisen. Nämä kolme kohdetta sulautui toisiinsa ja avasi meille ihan toisen maailman.
Koska Wawelin historia on monenkirjava ja pitkä, niin kannattaa tutustua sen historiaan ihan itse oman ajan kanssa. Linkki löytyy tuosta alta. Itseäni kiinnostaa eniten Kasimir III suuri, joka hallitsi Puolaa vuodesta 1333 kuolemaansa asti. Hän sai aikaan Puolan suurvalta-aseman ja perusti Krakovan yliopiston. Hän perusti Kazimierzin kaupunginosan. Kasimir myös rakennutti Wawelin. Puolan historia on monimutkainen ja siksi Wawelissa on monen monta erilaista osaa, se on todellenen arkkitehtuurin kompleksi, jota on laajennettu niin pitkään kunnes sota päättyi. Sen jälkeen siitä on tullut museo ja palvonnan kohde.
Tutustu kohteeseen täällä!
Se historiasta
Itselleni Wawel ei ole koskaan ollut mikään sellainen kiinnostuksen kohde, mutta kaikki kolme tenavaa on halunneet sinne ja tietenkin myös mieheni. Joten kiltisti kipitän mukana ja kiinnostun tietenkin aina erilaisista asioista. Kuten tällä kertaa kaivauksilta löytyneistä kengistä ja koruista. Täällä ei muuten saa kuvata ollenkaan sisätiloissa. Voi saada kiukkuisen vartijan niskaansa. Vaikka turistit räpsii siellä luvatta kuvia, niin en suosittele, voit löytää itsesi nopeasti pihalta.
Nyt olen nähnyt linnasta neljä eri osaa ja vielä on nähtävää, joten ensi kerralla toivottavasti nään kaiken mitä tuolla on, Hans Frankin asunto tuskin tulee meille turisteille koskaan näytille mutta toivossa on hyvä elää…
Ihanaa päivää kaikille!
Upea Zakopane
En voi muuta sanoa kuin, että upea Zakopane! Tänne pitää tulla vielä monasti uudelleen niin kesällä kuin talvella. Saatiin upea seikkailu, vaikka lähtö tuntui tuhoon tuomitulta. Upea kohde ja mahtava kokemus lopulta saatiin ja pojat innostuivat Zakopanesta kunnolla. Todella upea Zakopane!
Lunta sataa ja kinokset piilottaa talot alleen. Pojat leikkii lumisotaa kun lähdemme kapuamaan Gubalowkaa ylös. Taivas on sankan sumun peitossa ja tiedämme, ettei Tatravuoria tulla näkemään, siihen tarvitaan täysin pilvetön taivas. Mutta se ei haittaa meitä, olimme varautuneet siihen, olemme niin onnellisia siitä, että olemme vihdoinkin päässeet perille, reissulle, joka meinasi peruuntua kokonaan. Kaiken kokemamme jälkeen, kaikki täällä on vain positiivista. Uskokaa minua, me rakastuimme koko porukka tähän ihanaan kaupunkiin.
Zakopane
Zakopane on kaupunki Tatravuorijonon juurella. Se on Puolan tärkein matkailukohde ja toiminta on avoinna ympäri vuoden. Talvi aikana Zakopanessa toimii laskettelu -ja talviurheiluun liittyviä toimintoja ja kesällä taas vaellus-ja retkitoimintaa. Zakopanesta pääsee näppärästi nousemaan Gubalowka vuorelle funikulaarilla. Gubalowkasta on upea näkymä Tatravuorille ja se on suosittu lomakohde. Zakopane on huonosti täällä suomessa arvostettu lomakohde, vaikka rinteet ja vellusreitit ovat hulpeat. Tällä hetkellä se on puolalaisten ja venäläisten turistien kovassa käytössä, mutta ihan vareteenotettava lomapaikka ihan kaikille.
Zakopanen välittömästä läheisyydestä löytyy myös viehättävä Chochołów, puutalokylä. Tämä kylä on se, jonne mennään sitten ensi kerralla. Nyt pyrittiin tutustumaan tähän 1500-luvulla rakennettuun kaupunkiin, Zakopaneen, joka on vaikuttava näky, monine upeine taloineen.
Tatravuoret
Tatravuoret ovat Puolan ja Slovakian rajalla. Rajakiistaa on käyty useasti ja molemmat osapuolet ovat yrittäneet saada lisää siivua toiselta. Vuonna 1925 allekirjoitettiin sopimus, jossa on määritelty tarkka raja maiden välillä ja tämä sopimus on voimassa edelleen.
Jokaisella vuorella on omat juttunsa ja Gubalowka vaikuttaa olevan turistien suosiossa hengailupaikkana, toki myös lasketteluun sopiva. Itseäni kiinnostaa kovasti päästä vaeltamaan näihin upeisiin vuoriin, tutustumaan miltä ne näyttävät ja tuntuvat jalkojen alla. Sillä Gubalowka oli järisyttävä kokemus.
Vuoret:
- Kasprowny Wierch, 1987m
- Gubalowka, 1123m
- Jaworzyna Krynicka, 1114m
- Mosorny Gron, 1045m
- Córa Zar, 761m
- Córa Parkowa, 742m
- Palenica, 722m
Vaikka tavallaan harmitti hiukan se, ettei vuoria nähnyt, niin ne tunsi. Se oli jännä juttu. En osaa oikein edes selittää, miten tunsin vuorien läsnäolon. jotenkin vain sen tunsi, ne kosketti. Vaikka niitä ei nähnyt, niin kokemus tästä oli suuri.
Nousimme Gubalowkaan funikulaarilla, se oli myös ihan oma kokemuksensa, en ole ennen sellaisella mennyt, hiukan hirvitti kun laiturilla ei ollut mitään suojaa ja pudotus aika syvä. Pelotti, että joku tuuppasee lapset alas. Ehjänä kuitenkin selvittiin. Turisteja oli valtavasti ja Bugalowkan toisella puolen rinteellä oli kova kuhina, kun laskettelurinteet olivat auki. Pulkkamäkiä ja valoa oli vaikka muille jakaa. Oli myös aika huikeaa katsella alapuolella olevaa Zakopanen valoja.
En ole koskaan tuntenut olevani vuoristoihminen, meri on minulle se kaikkein tärkein elementti, niin hyvässä kuin pahassa mutta nyt on pakko todeta, että kyllä vain vuori tuli ja järisytti maailmaani sen verran voimakkaasti, että pakko sanoa, että löysin sisältäni oman pikku vuoren.
Ihanaa päivää kaikille!